Keskiviikkona oli tosiaan taas tuttuun tapaan aksa treenit, Emmi oli sairaana ( tosin se tuli autoon kuitenkin kattelemaan) joten niinkuin yllä jo mainitsinkin kippurahäntä jäi siis mun ohjattavakseni. Tämän kerran treenien teemana oli kepit. Otettiin vain puolikkaita keppejä ja rakennettiin niiden ympärille pieni radan pätkä. Bella pääsi ensin ohjattavaksi. Vauhti oli taas ensimmäisellä kerralla ihan tipotiessään, mutta loppua kohden se kiihtyi taas kivasti. Kepit meni ekalla kerralla jopa oikein näppärästi kun mun ei tarvinnut kuin pitää kättä keppien vieressä. Mentiin pätkä kahteen kertaan, Bellalla menee ensimmäinen kerta aina vähä heräilemiseen vauhdin suhteen. Toiselle kerralla vauhtia olikin jo huomattavasti enemmän, mutta se taas kostautui kepeillä kun viimeiset välit olis Bellan mielestä kuulunut ohittaa. Mun pitää vaan itte olla tosi skarppina että kerkeen huutaa "täällä" ennen ku se puikkelehtii vipan välin ohi.
Peppi parka parkui(=ulisi) koko treenien ajan. Sain sen lähdössä jäämään hieman paikoilleen ja kun yritin sitten saada sen hyppäämään ensimmäisen esteen yli, se lähti täysiä pinkoen kentän portille, odottamaan että pääsisi autoon. Eikun koira kainaloon ja takaisin, muutamaan otteeseen se karkasi, sitten luovutin hypyn kanssa ja lähetin sen suoraa putkeen, jonka jälkeen sain sen vielä hyppäämään ennenkuin se paineli taas portille. Jätin sitten siihen. Toisella pätkällä saatiin jo enemmän onnistuneita esteitä ja kepitkin mentiin kertaalleen, muutaman kerran se meinas pinkaista pakoon, mutta kun hyppäsin heti kyykkyyn ja huusin sitä niin tuli onneksi luokse.
Eilen yöllä heräsin kamalaan sateeseen, satoi kyllä aivan tajuttoman kovaa ja eiköhän sitten ruvennut ukkostamaankin oikein toden teolla. Bella raukka oli taas niin paniikissa, se ei kuunnellut mua yhtään, koko koira tärisi ihan kauttaaltaan ja se kuolasi niin tolkuttomasti että tassut ja rintakarvat oli ihan märät. Peppi puolestaan ei korvaansa hetkauttanut moiselle paukkeelle ja Nekku paineli yksin alakertaan sohvalle nukkumaan, joten eipä sekään tainnut kovin moksiskaan olla, vaikka kovimmilla paukahduksilla korvat vähän nousikin.
Tänään lähdettiin sitten iskän, pikkuveljen ja ruskeiden voimin metsään ettimään mustikoita. Harmiksemme vaikka kuinka kierreltiin oli suurinosa jo poimittu, mutta viis siitä Bellalla oli super hauskaa. Vitsi se oli innoissaan ja repi mustikoita irti sen minkä suinkin vain ehti. Nekku puolestaan piti vain ja ainoastaan huolen siitä, ettei se jäänyt jonon hännille vaan pysytteli tiiviisti etummaisena, iskän kintuissa pyörien. Ja voi että sitä vauhkoa ja vinkumista jos isä pääsi muutaman metrin kauemmaksi. Mustikoihin ei Pikkis juurikaan keskittyä kerinnyt, mitä nyt muutaman nappas kuonoonsa kun jo tuli hoppu ensimmäiseksi.
Eilen yöllä heräsin kamalaan sateeseen, satoi kyllä aivan tajuttoman kovaa ja eiköhän sitten ruvennut ukkostamaankin oikein toden teolla. Bella raukka oli taas niin paniikissa, se ei kuunnellut mua yhtään, koko koira tärisi ihan kauttaaltaan ja se kuolasi niin tolkuttomasti että tassut ja rintakarvat oli ihan märät. Peppi puolestaan ei korvaansa hetkauttanut moiselle paukkeelle ja Nekku paineli yksin alakertaan sohvalle nukkumaan, joten eipä sekään tainnut kovin moksiskaan olla, vaikka kovimmilla paukahduksilla korvat vähän nousikin.
Tänään lähdettiin sitten iskän, pikkuveljen ja ruskeiden voimin metsään ettimään mustikoita. Harmiksemme vaikka kuinka kierreltiin oli suurinosa jo poimittu, mutta viis siitä Bellalla oli super hauskaa. Vitsi se oli innoissaan ja repi mustikoita irti sen minkä suinkin vain ehti. Nekku puolestaan piti vain ja ainoastaan huolen siitä, ettei se jäänyt jonon hännille vaan pysytteli tiiviisti etummaisena, iskän kintuissa pyörien. Ja voi että sitä vauhkoa ja vinkumista jos isä pääsi muutaman metrin kauemmaksi. Mustikoihin ei Pikkis juurikaan keskittyä kerinnyt, mitä nyt muutaman nappas kuonoonsa kun jo tuli hoppu ensimmäiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti