Sivut

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Mihin nää päivät hupenee?

"liuta maailman epäonnistuneimpia kuvia, mut kattokaa nyt miten innoissaan se on!:)"(50mm tarkennuskaan ei ehtinyt mukaan, ku tytöllä oli niin kova kiirus)

Me ollaan treenattu ahkerasti, joka päivä jotain pientä. Silti tuntuu et päivät loppuu kesken. Mun pitäis vaan luottaa Bellaan, luottaa siihen et se osaa ja hoitaa oman osuutensa kunhan mä vaan hoidan omani. Yksinkertaista eikö? Joka tapauksessa mun on lietsottava itseäni, mitä jos...?- ajatuksilla, noh meni miten meni me mennään pitämään hauskaa, sehän tän lajin koko idea on. :)

Lisäksi harmaita hiuksia tuottaa Bellan aloittama valeraskaus, siitä kun ei koskaan tiedä kauanko se kestää. Viikon vaiko viikkoja. Toivottavasti se ois kuitenkin kisa päivänä normaali iloinen Bella. Tällä hetkellä sen maharoikkuu ja muutaman pehmo ötökän se on laatikoista kaivanut. Onneksi mitään mökötyksen/"masennuksen" merkkejä ei oo havaittavissa. Nekkuhan kun on aina valeraskaana sellanen ettei se tee mitään muuta kuin vahtii niitä leluja. Bella puolestaan on ollut mun mielestä jokseenkin tosi paljon iloisempi, lukuun ottamatta muutamia vinkumisia. Toivotaan ettei se saakkaan mitään mökötys vaihetta, tai jos saa niin sitten ainakin ennen kisoja!

Vieressä istuminen näyttää jo oikein hyvältä, kunhan mä muistan toppuutella Bellaa, että se kerkeää varmasti pysähtyä just oikeaan kohtaan. Seuraaminen on Bellan mielestä nykyään niin huippu hauskaa (en ois osannut kuvitella viel vuosi sitten että mun Möllykkä seurais joskus näin uskomattoman hienosti) suupielet on hymyssä itse kullakin katsoessa tuon menoa :) En kiellä etteikö se olis väljää. Mä en oo kuitenkaan koskaan vaatinut siltä mitään toko seuruuta, mulle riittää se et se tykkää seurata, pysyy vauhdis mukana ja pitää kontaktia aina välillä. Bellallta ois oikeestaan turha vaatiakkaan enempää. Oon 99% varma, et jos lähdettäis seuraamista hinkkaamaan tavoitteena ns. toko seuruu, niin siitä katoais se iloisuus mikä nyt on. Niin koiralta kuin omistajaltakin.

Sain myös aikaiseksi tehdä pienen videon. Jossa mm. Bellan seuraamista & pari liikettä, Pepin uusin temppu, Nekun välissä kävely ja loppu videossa näkyy vielä Neks syömässä iltaruokaansa tuttuun tapaan kindermunassa heiteltynä.

(hui kun toi laatu mössööntyi..yritän saada lisättyä videon muualle niin voisin linkittää sen uudelleen)

Mä aloitin muutama viikko sitten opettamaan Pepille temppua, jossa se pistää tassut mun jalkojen päälle ja sit kävellään yhdessä eteenpäin. Peppi yllätti mut ja tajus tempun ihan älyttömän nopeaa Pepiksi, eikä se näyttänyt kyllästymisen vaiheita yhtään kun treenattiin ihan vain muutaman askeleen pätkiä.

Nekkukin on päässyt treenaamaan päivittäin jotain pientä. Pikkuinen kun karehtii kovastikkin jos vain emo(=Bella) pääsee treenaamaan, joten oon sit samas ottanut Nekunkin kanssa yksittäisiä liikkeitä ja temppuja. Pikkis on aina kovin innoissaan kun pääsee tekemään jotain.. viime viikolla se sai kunnon innostuskohtauksen kun juoksi täysiä meidän alakertaa edestakaisin, hupsu Piiku. :D Tajusin hiljan, että mun pentu täyttää ens kuus kolme vuotta, hui kamala kun aika menee nopeaa.. edelleenhän mä tota pennuksi kutsun..:D

lauantai 17. marraskuuta 2012

11 kysymystä, 11 vastausta


Rocky & Amor heitti meille 11 kysymyksen haasteen, kiitos! Mä en lähde tätä jakamaan enää eteenpäin sillä kaikissa lukemissani blogeissa tää on tainnut kertaalleen esiintyä, joka tapauksessa tässä meidän 11 vastausta.

Miksi päädyit juuri siihen rotuun, jota koirasi edustaa?
Cavalierissa pisti ensimmäisenä silmään ulkonäkö. Suuret silmät, ystävällinen & lempeä ilme ja iloinen olemus tekivät vaikutuksen. Kukapa ottaisi rodun, joka ei miellytä yhtään omaa silmää? Tarkemmin rotuun perehtyessä myös luonne vastasi täydellisesti toiveitamme, samoin kuin koko ja turkki vaatimukset.

Aijotko jatkossakin pysytellä samassa rodussa? miksi / miksi et? (jos et, mitä muita rotuja olet miettinyt?)
Kyllä cavalierit on vieneet mun sydämen mennessään, kaikin puolin täydellinen rotu just mulle/meille. Ainoa miinus, mikä tulee mieleen on terveys, muuten en löydä mitään syytä miksi meille ei cavalier sopisi.. onhan  niitä rotu haaveita muutamia kuten esim. kultainennoutaja & papillon, mutten näe mitään syytä miksi mulla ei aina lieroa olisi/vaihtaisin muuhun rotuun :) cavaliereissa tulen siis pysyttelemään!

Miksi olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Bellan nimeä mietittiin kauan, samoihin aikoihin pyöri tv.ssä Bella niminen ohjelma. Mainoksen kuultua oli koiran nimi selvä. Bella näytti ihan Bellallta, parempaa nimeä saa hakea:) Mä itse tykkään Bellan nimestä kovasti, helppo lausu, jollain tapaa hitusen erillainen(vaikka onkin yleinen) ja sopii tolle niin kuin nenä päähän!

Pepille oli muutamia vaihtoehtoja valmiina (näihin lukeutui myös Nekku).. Muistaakseni samassa ryhmässä, missä me Bellan kans treenattiin oli Peppiina niminen  koira. Sanoin sit ohi mennen Emmille tuosta nimestä ja se tykästyi siihen. Muutaman viikon se kantoikin nimeä Peppiina, joka sitten muotoutui lopulta Pepiksi. Peppi on nopeampi lausua & kirjoittaa ja sopi paljon paremmin tuolle. Toisinaan vieläkin lässytellessä tulee kutsuttua Peppiä Peppiinaksi. Mut eipä tuollekkaan osais muuta nimeä kuvitella.

Ylempänä taisinkin jo mainita, että Pepille oltiin myös kaavailtu Nekkua nimeksi. Mun pikkusisko sai valita Nekulle nimen. Kriteereinä oli, että nimessä täytyy olla viisi kirjainta ja keskellä kaksi samaa kuten: Bella ja Peppi. Mä en aluksi ollut kovin innostunut Nekun nimestä kun pikkusisko sen lopulta sai päätettyä, mut näin jälkeen päin en sitä lähtis vaihtamaan, Nekku on vaan niin Nekkumainen itsensä :)

Miten päädyit koirasi kanssa niiden lajien pariin, joita nykyään harrastatte?
Tarkoitus oli etsiä sellaisia lajeja, mitkä ovat niin koirien kuin ohjaajankin mieleen. Muutamissa toko ryhmissä tuli pyörittyä, mutta loppu viimein tajusin, että toko ei tule olemaan se meidän laji.

Sain sitten jostain kumman syystä idean ilmoittaa mut ja Bellan agilityn alkeiskurssille. Vaikka mä olinkin alkuun sitä mieltä et agility ei varmasti sopisi meille, mutta kuinkas kävikään? Me oltiin Bellan kans molemmat ihan myydyt koko lajille ja siitä se sitten lähti. Oleellisesti myös Pepin kans ruvettiin aksaamaan, samoin kuin Nekun kanssa. Koirat tykkää agilitystä älyttömän paljon!

Mätsäri innostus sai alkunsa mun ja Bellan ensimmäisestä L&K kisasta, jossa sijoituimme kolmansiksi. Me käytiin alkuun treenaamassa niissä ja nykyään pitämässä vain kivaa. Mätsäreiden kautta innostuin myös junior handlerista, nykyään kierrellään kehissä säännöllisen epäsäännöllisesti kolmikon voimin, toisinaan vain Bella mukana toisinaan kaikki.

Rally-tokoon törmäsin ihan sattumalta, tarkoituksena löytää mulle ja Bellalle laji agilityn ohelle, jossa me pystytään myös kisaamaan. Bellan selkäjumien yms. takia agilityssä kisaaminen on nyt toistaiseksi tauolla. Rally-toko vaikutti oikein hyvältä "korvikkeelta" agilityn tilalle/ohelle, ei yhtä totista kuin toko, muttei rasita koiraa niin kuin agility. Lajia kokeillessa innostuin toden teolla kun näin kuinka koirat tykkäs tehdä erilaisia liikkeitä. Myös Peppi ja Nekku ovat päässeet tutustumaan rally-tokon saloihin ja alokasluokan kyltit sujuvat jo melko hyvin.


Mikä on parasta koiraharrastuksissa?
Tekeminen itsessään on kivaa ja se kun huomaat että koira nauttii ja sä itse nautit. On myös mukava huomata  kun yhteistyö sujuu. Lisäksi on hieno tunne saada koira oivaltamaan vihdoin jotain, jota olet yrittänyt kauan opettaa.

Jos koirasi olisi ihminen, minkälainen se olisi?
Hmm.. Bella ja Nekku ois varmaan aika samanlaisia, ujoja, "kotihiiriä". Peppi puolestaan ois joku oikein tomera & kova arvostelija. Se työskentelis luultavasti jossain kauneus alalla.

Entä millainen sinä koirana?
Mä olisin varmaan joku aika pieni koira, semmonen ujo & hiljainen, tarpeen vaatiessa kuitenkin hyvinkin ärhäkkä.

Paras kuva koirastasi
Voisin pistää tähän vaikka kuinka monta kuvaa, mut laitetaan nyt esimerkiksi nämä:

Suuren linjan tavoitteenne?
Jos harrastus puolta mietitää niin rally-tokoon mulla on aika suuret odotukset/tavoitteet. RTK1 olis ihan huippua saada, tietysti ois myös hienoo päästä Pepin & Nekun kans mölleissä pyörähtämään. Agilityn osalta taas ois mukavaa, jos Pepin kans pääsis virallisiin asti, tosin ensin pitäis saada ne kontakti esteet kuntoon. Nekun kans puolestaan katsellaan päivä kerrallaan ja treenataan ahkerasti kotosalla, pikku hiljaa lisäten häiriötä.

Mainitse joku ihailemasi koirankouluttaja/ohjaaja, perustele
Mulla ei ole ketään tiettyä kouluttajaa/ohjaajaa, jota ihailisin. Yleensä tykkään sovellella eri kouluttajien metodeja, siten mikä omalle koiralle parhaiten sopii.

Parhaimmat piirteet koirassasi
Bellan parhaimpiin piirteiseen kuuluu luultavasti sen miellyttämishalu ja se, miten innokas se on tekemään kaikkea uutta. Bellaa on tosi helppo motivoida, lisäksi sen innokkuus näkyy yleensä kaikessa mitä se tekee/sen kanssa tekee.

Pepin parhaisiin piirteisiin kuuluu sen omapäisyys, tän vois toisaalta laskee myös huonoksi puoleksi. Mut mä tykkään et Peppi on luonteeltaan kovempi, harrastamisen kannalta osittain huono piirre, mut Pepissä onkin sit haastetta vähän enemmän :)

Nekun parhaisiin piirteisiin kuuluu ehdottomasti sen tapa tehdä asioita.. otetaan nyt vaikka esimerkiksi sen tapa tervehtiä, aluksi se nuuskuttelee ja sitten saatta lipaista huomaamattomasti poskesta. Nekku on myöskin Bellan tavoin miellyttämishaluinen ja on aika helposti motivoitavissa, mikä sekin on todella hyvä piirre.

lauantai 10. marraskuuta 2012

Yhtä tavoitetta lähempänä

Ihan alkuun ois tosi kiva, jos jaksaisitte käydä äänestämässä Bellan kuvaa (numero 4) TÄÄLLÄ ajatttelin, että voisin taas arpoa yhden bannerin äänestäjien kesken. Muistakaa vaan ilmoittaa tästä kommenttilootaan ja laittaa spostinne.

Viime aikoina meillä on ollut ihan huippu onnistuneita treenejä, treenejä jossa mulla on hymi korvis ja koiran häntä vispaa siihen malliin, että hyvä jos ei irti lähde. Tälläisiä treenejä lisää, kiitos!

Me ollaan treenattu nyt edessä istumista ahkerasti ja vinous on (melkein) tipotiessään. Kaikki oli lähtöisin taas (yllätys yllätys) musta. Totta kai se tulee vinoon istumaan kun mä huidon ihan miten sattuu ja Bella ei tiedä mitä & miten tehdä ja minne mennä. Heti alkoi sujua paremmin kun "lopetin ohjaamisen" ja suoristin selän. Bella tajus tosi nopeaa, et mitä mä siltä hain, jälleen siis vika löytyi sieltä hihnan toisesta päästä;) Niin kuin edellisissä postauksissa oonkin maininnut, on seuraaminen alkanut sujua todella hyvin. Bella innostuu niin paljon, että nyt on tullut ongelmaksi kyltti: ISTU, 1.aske, 2.askelta, 3.askelta. Se saattaa ruveta ravatessa edistämään sen verran ettei se sitten kerkeäkkään istahtaa ihan sivulle vaan jää vähän edemmäksi/vinoon. Tämä otetaan siis seuraavaksi kohteeksi, pitää kuitenkin olla varovainen ettei seuraaminen kärsi. Sillä nyt se on sellasta seuraamista, mitä mä silloon alkuun lähdinkin tavoittelemaan: iloista&rentoa.

Nekku näyttää lähinnä tältä kun me treenataan:
(Tästäkin kuvasta tosin puuttuu se pikkukoiran silmien loisto, ja yleensä se on iloisemman näköinen)
Pikkis on niin täpinöissään kun on sen vuoro päästä treenaamaan, eihän se meinaa pysyä edes karvoissaan kun on niin kiirus. Pärskitään ja loikitaan minkä keritään. Viis suoritus tyylistä kunhan on hauskaa! Nekun kans ei tosiaan olla kovinkaan tavoitteellisesti treenattu, kunhan otetaan pikku juttuja, mistä neiti innostuu ihan hurrrjasti!:)

Pepin korvat on edelleen oikea murheen aihe, saa nähdä joutuuko niitä operoimaan vielä jossain leikkaussalissa, toivottavasti ei! Sillä on taas korvat tosi huonossa kunnossa ja tuntuu et niis on jatkuvasti joku tulehdus päällä. Lisäks ell. on tosiaan sanonut et tolla on aika ahtaat korvakäytävät.. pitää olla alku viikosta eläinlääkärin kans yhteydessä ja katotaan mitä noiden kans nyt tekis. Peppi on ollut oikein mielissään sataneesta lumesta, varsinkin jälkien seuraaminen on ihan huippu kivaa puuhaa niin Pepin kuin Bellankin mielestä. Kissan jäljet on ihan parhaimpia, oravien ja pupujen jäljet tulee hyvänä kakkosena. Hauska seurata kun ne kulkee jälki jäljeltä upottaen kuononpäänsä lumeen.  Nyt on siis todistettu et osaa ne nenujaankin käyttää, jos niin haluavat :)

Pepin kans ei olla treenattu mitään sen ihmeempiä, normi temppuja yms. Sen mukaan, miten sitä kiinnostaa. Toisinaan se on täpisemäs mukana kun treenaan B.n ja N.n kans, toisinaan se tyytyy katselemaan sivummasta:)

lauantai 3. marraskuuta 2012

Treenisuunnitelma & Seinäjoki kv

Ajattelin että voisin listailla muutaman asian, jotka ois hyvä saada hanskaan ennen joulukuisia kisoja. Pyritään treenailemaan muutamaan kertaan viikossa ihan kunnolla ja vähintään joka toinen päivä jotain pieniä juttuja, kuten yksittäisiä kylttejä ekstra palkalla.

  • Namit ois tosiaan ihan jees saada pois. Hyvällä mallilla jo ollaan, vielä kun sais sen kiinnostuksen pysymään koko radan ajan
  • Edessä isuminen jää vielä usein hieman liian vinoksi, siihen siis lisää tarkkuutta
  • Mun on opittava kulkemaan enemmän selkä suorassa ja reippaammin!
  • Sivulletulon kanssa lisää tarkkuutta, etten palkkaa liian vinosta perusasennosta

Eiköhän tuossa oo jo tarpeeksi tekemistä kahdeksi kuukaudeksi. Lisäksi treenaaminen tehdään koiran ehdoilla, ei siis liikaa toistoja, jotta homma pysyy hauskana. Eikä sillä niin väliä, vaikkei listan asiat oiskaan ihan täysin kunnossa ennen kisoja. Ajattelin olla kerrankin järkevä ja olla stressaamatta turhaan (katotaan sit muutama viikko ennen kisoja, et pystynkö ;)), kaikki kyllä menee omalla painollaan, jos on mennäkseen.

Eilen faunattaresta ja minimanista tarttui mukaan muutamat makupalat. Faunattaresta nappasin Applawsin natural nameja, jotka olivat kyllä hintavia verrattuna määrään. 30 gramman pakkaus maksoi 2,95, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeeksi ostaa. Tänään sit piti heti aamusta testata nameja ja niin kuin vähän arvelinkin niin ne maittoi paremmin kuin hyvin! Taidankin tietää mitä nameja mä ostan kisoihin ;) Koska noi on niin älyttömän kalliita ja maistuu koiralle super hyvin ajattelinkin, että niitä pitää käyttää vain kisatilanteissa sekä treenatessa ilman namia, kun lopussa tarvitaan super hyvä palkka.  Normi treenauksessa tällä hetkellä käytössä Well Done riista tikut.
Minimanista nappasin vielä mukaani kanafileitä sekä testiksi pakastekuivattuja kana herkkuja. Pakastekuivatut herkut oli ainakin koirille vähän pettymys. Vaikka Bellalle laskeekin kaikki, niin kauan se nameja haisteli ennenkuin uskaltui maistamaan. Nekkukin nyrpisti kuonoansa, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja Pikkis rohkeni maistamaan. Ei siis käyneet meillä oikein kaupaksi. Tosin kelleppä nyt kelpaiskaan pakastekuivatut namit kun just ennen niitä saanut tuoreita nameja ;)

Mun oli aivan pakko ostaa Bellalle tommonen princess ruusuke uupuneen BIS JH ruusukkeen tilalle

Viime viikon sunnuntai vietettiin Seinäjoella kansainvälisen koiranäyttelyn merkeissä. Mä tosiaan kisasin viimeisen virallisen junnu kisani, hiukan haikee fiilis et tässäkö se nyt sitten oli? Mut kai siihen osaansa kehän reunalla tottuu pikku hiljaa... Kunhan saan aikaiseksi niin junnuilusta tulossa kyllä vielä ihan erillinen postaus.

Mulla oli pm-kisassa kisakaverina Tallitontun Yvo, tutummin siis Jaffa. Jaffa oli oikein mukava kisakaveri, vaikka olikin kovasti omistajansa perään, siitä huolimatta sain sen kuitenkin esiintymään ihan hyvin ja yllätyksekseni päästiin kuitenkin jatkoon. Pidemmälle emme kuitenkaan päässeet, enkä kyllä ihmettelekkään, kun mokailin muutamassa jutussa:) Tuomarilta sain palautteena että koira oli kuulemma koko porukasta haastavin, mut sain sen silti hyvin esiintymään & kohtelin koiraa todella nätisti. Erityisesti tuomari tykkäs siitä kun Jaffa rupes yhdellä sivulla vähän vetämään niin mä sitten pysähdyin, rauhoittelin koiraa ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Kuulemma usein näkee sitä et koiraa vaan yritetään kiskoa yms. 

Junnu kehät venyi todella pitkiksi, joten mulla oli hyvin aikaa treenailla B.n kans sivussa vähän rally juttuja. Bella oli ihmeen rennosti hallissa, vaikka ahdasta olikin. Rally juttuja treenatessa se oli ihan huippu! Seuraaminen oli aivan mahtavaa niin vauhdiltaan kuin kontaktiltaan. Edelleen se on väljää, mutta tällä hetkellä sillä ei oo mulle kovinkaan suurta merkitystä. Kaikkein parasta oli kuiteskin se, miten rennosti se pystyi olla ja nautti tekemisestä ihan täysin. Nyt on siis testattu treenaaminen isossa häiriössä (ja kaikuvassa hallissa) joten ei pitäis olla kisoiskaan ongelmaa ja mun ei tarvi jännittää, miten se kulkee vieraassa paikassa. Täytyy vaan varata hyvin aikaa, että se kerkee tottua ääniin ja hajuihin.

Vanhempia oli yhteensä 43, joten meidät jaettiin 10 hengen ryhmiin ja me oltiin viimeses ryhmäs. Saatiin  siis odotella vielä vähän lisää. Meidän visiitti kehässä jäi kuitenkin harmillisen lyhyeksi. Bella rupes nimittäin yllätys yllätys ontumaan. Sillä on ilmeisesti selässä taas joku jumi :/ käytiin sit pöydän kautta, jossa tuomari totes saman että koira ontuu ja lähdettiin sit saman tien kehästä pois. Eniten mua harmittaa täs se, että en huomannut et se ois ontunut kehän ulkopuolella tai kun treenailtiin rally-tokoa ennen kehän alkua. Emmikin sanoi, ettei se huomannut mitään siinä kun me treenailtiin, mutta kehäs se kuulemma ontu tosi selvästi. Jos se ois ontunut jo silloon kun treenattiin me oltais voitu suoraa lähtiä  kotia (eikä ois tarvinnut ootella montaa tuntia) tai mä oisin voinut etsiä lainakoiran. Ei tosin ollut ensimmäinen kerta kun se aloittaa ontumaan yht'äkkiää, joten ei toi sinällään tullut yllätyksenä.

Varailen nyt tuolle hierojalle ajan. Oon myös miettinyt jos sitä kävis näyttämäs osteopaatille tai elukkalääkärillä. Eilen nimittäin kun silittelin sitä koko selän matkalta niin tunsin sen selässä yhden kohdan, joka oli muuta selkää lämpöisempi. Tosin voihan se johtua siitäkin et se oli nukkunut jotenkin hassus asennos niin et se kohta oli lämmenny. Lähdin kuitenkin tunnustelemaan selkää siitä kohtaa vähän enemmän ja yhdessä kohtaa se rupes sitten sillee jännästi nykimään niitä lihaksia, tiedä sitten oliko se vain ilkeän tuntuista vai oikeasti kipeä. Noh turha lähteä arvuuttelemaan hierojallahan se viimeistään selviää. Toivottavastti nyt ei kuitenkaan mitään jumia pahempaa olisi. Ton ontumisen lisäksi se on tosiaan ruvennut taas peitsailemaan hirmu paljon ja nouseminen on jäykkää, joten nekin viittaisi jumiin.

Nekku on edelleen valeraskaana, mutta pikku hiljaa alkaa helpottamaan ja treenailtiin sen kans pikku juttuja onnistuneesti. Voiton puolella siis ollaan. Peppi puolestaan on kovin harmissaan lumien sulamisesta kun ei oo enää mitään mihin vois päätään hinkata :)