Sivut

lauantai 18. helmikuuta 2017

Näissä huoneissa, näillä seinillä on ikävällä sun nimesi


18. helmikuuta on se päivä, jonka tulen muistamaan aina. Tänään olisi juhlittu enkelikoiran kymppisynttäreitä, jos minun ei olisi tarvinnut päästää hömppäotuksestani irti niin kovin aikaisin. Puolen vuoden kuluttua tulee täyteen kolme kokonaista vuotta ilman läskitassuani ja silti musta tuntuu välillä, kuin se olisi vasta eilen ollut tässä. Ikävä on edelleen järjetön, muttei enää samalla tavalla järjetön kuin se joskus oli.

On hullua ajatella, että muutaman kuukauden kuluttua olen ollut koiranomistaja kymmenen vuotta. Näihin vuosiin mahtuu hurjan paljon mahtavia muistoja ja hetkiä, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois.