Sivut

perjantai 24. elokuuta 2012

Mennäkkö vai eikö mennä?

Siinäpä vasta pulma pienelle koiralle! Keskiviikkona oli tosiaan  taas vuorossa hieman liitelyä, agilityn merkeissä. Mentiin sellasta aika simppeliä rataa.
Peppi oli taas ihan tuuliviiri. Lähdössä se jäi nököttämään paikoilleen kunnes sitten muutaman kannustavan kutsun jälkeen se ampaisi matkaan, joka kuitenkin tyssäsi heti neljännelle esteelle. Puomille. Se oli vissiin omassa pikku päässään päättänyt että nyt ei puomia mennä. Noh kun pörri jotain päättää, eipä siinä paljon vinkumiset auta. Aikansa Emmi sitä puomille yritti, kunnes luovutti ja jatkoi matkaa seuraavalta esteeltä. Loppu rata meni ihan OK. Tosin pitihän sitä Aalle ja keinullekkin jarrutella. Toisella kierroksella vauhtia löytyi jo paljon enemmän. Peppi oli myös päättänyt että se puomi onkin ihan kiva juttuja juoksi sen sitten täysiä. No kun puomi ongelmasta päästiin tulikin putki ongelma. Rehellisesti sanottuna en voinut sielä sivussa muuta kuin hihitellä itsekseni kun katsoin sitä menoa. Emmi yriti hiki valuen saada Peppiä putkeen, mutta sehän oli jo päättänyt ettei se sinne mene. Ties montako minuuttia sitä sinne putkeen yritettiin, aina se stoppas suulle tai pyörsi pois. Vihdoin ja viimein se alentui kuitenkin kohtaloonsa ja meni putken kiihdyttäen seuraaville esteille, kunnes tuli taas putki vastaan. Sama meno jatkui, mennäkkö vai eikö mennä? Pakko myöntää, että kyllä mä hieman tunsin myötätuntoa Emmiä kohtaan ja sormet (tai pikemminkin suu) syyhyten mun teki mieli huudella sille ohjeita tyyliin: "Ota lisää vauhtia,kierrä ulkokautta ymsyms." Vaikka tuskinpa niistä mun neuvoista loppu peleissä olis miään hyötyä ollut kun Pörri oli päättänyt, että putkeen ei sitten varmasti mennä.

Bella oli taas ihmeen laiskalla päällä, siis oikeasti. Mua jopa meinas hävettää kun sain tyyliin kävellä radan läpi, tai no juoksinhan mä, tosin koira suoritti esteitä monen metrin päästä musta. Kivaa sillä kuitenkin näytti olevan kun häntä heilui ja silmät loisti. Vauhtia ei vain jostain syystä ollut nimeksikään.

Rally treenejä ollaan jatkettu ahkerasti, ja tulipahan huomattua että Bellan laiska seuraaminen ohjatuissa treeneissä johtui luultavasti suurimmaksi osaksi musta. Eilen kun mentiin pihalle treenimään, mulla oli valmiina jo tosi jämäkkä asenne "tänäänhän me seurataan ja reippaasti." Otin itse paremman ryhdin, ja lähdin matkaan. Pettymyksekseni Bella kuitenkin laahusti edelleen. Noh otin sitten uudestaan ja se vaatikin ilmeisesti vain pienen alkulämmittelyn. Lähdin itse reippaasti ja varmasti matkaan ja sehän seuras, ja nätisti seuraskin. Otin muutamia liikkeitä, mm. 1.askel istu, 2.askel istu jne. sivuilta kiertämistä käännöksiä yms. Meidän pitää treenailla nyt vähän lisää mm. sivulle tuloa liikkeen jälkeen, Bella kun tuppaa välis jäämään yli 45 asteen päähän sivulle istuskelemaan.

Nekun kanssa otin myös muutamia rally juttuja ja seuraamista. Tällä kertaa se oli tosi skarppina mukana ja seuraaminenkin sujui hyvin. Otettiin myös muutamia kylttejä ja pikkukoira oli varsin etevä. Harjoiteltiin myös temppua: Jalkojen välissä kävelemistä ja peruuttamista. Joka sujuu jo oikein mallikkaasti. Nekusta on tulluit oikein marja hullu. Oltiin papan tykönä ja likkahan veteli puskista päin mustia- ja punaisiaviinimarjoja,karviaisia ja metsästä kelpaa niin puolukat kuin mustikat siinä missä muutkin marjat.

maanantai 20. elokuuta 2012

Ohjatut rally treenit + muuta höpinää

Päästiinpä tänään käväisemään ihan ohjatuissa rally-toko treeneissä! Harmi että osallistujia oli sen verran vähän(=mun lisäksi toinen), että jäivät ainoiksi treeneiksi, mutta paljo mä sain silti irti. Mentiin kahta kisaavien rataa. Ensimmäinen oli suht. koht helppo. Ei mitään sen kummempaa. Bella oli taas seuruun osalta ihan laama! Muuten se meni ihan nätisti. Toinen rata oli vähän haastava, mutta selviydittiin me siitäkin ihan kunnialla. Pätkän se jopa seuras hyvin. Treeneistä jäi tosi hyvä maku suuhun, ainut miinus toi seuraaminen.Osaksi varmaan vaikutti kuumuus, mutta varmasti myös mussa oli vikaa. Oisin mm. voinut kävellä reippaammin ja innostaa sitä enemmän Ahkeraa treenausta jatketaan nyt kotona, etenkin kun sain selkyyden pujotteluihin ja askel oikealle kylttiin. Bellan kans pitää yrittää ottaa vaan lyhyitä toistoja, jossa on kuitenkin paljon kaikkea muutakin kuin seuraamista, ettei se kyllästyisi.Nyt on hyvät eväät jatkaa treenaamista kotona. Nekku keikkui auton penkillä treenien ajan, tuijottaen herkeämättä Bellan menoa. Peppi puolestaan pääsi vadelmia poimimaan (ja syömään) Emmin kans.

Lauantaina pyörähdettiin yksillä markkinoilla, koko lauman voimin. Voitte vain kuvitella, menoa ei siltä reissulta ainakaan puuttunut! Mittari oli varmaan sielä +25 asteen kieppeillä, ja olo oli sen mukainen. Oltiin varauduttu muutaman vesipullon + kipon voimin. Mitkä ei tosin siellä auton jalkotilassa, parkkipaikalla kovin mieltä lämmittäneet. Onneksi markkina alueelta löytyi yksi mukava täti, joka kiikutti koirille kulhollisen vettä! Muutaman ylistyksen sanan voisin Pepin käytöksestä kirjoitella. Meidän remmirähjä osasi olla niin nätisti, vaikka koiria vilisti ohitse ja sai varoa minne astuu kun ihmisiä oli joka puolella. Liekö Pörriä kauhistutti väen paljous ja oli sen verran ihmeissään ettei jaksanut ärhennellä kenellekkään, ei edes karanneelle villakoiralle (jotka on yleensä ton pahimpia vihollisia) tarvinnut kuonoa avata. Peppi siis yllätti käytöksellään positiivisesti. Bellakin yllätti, muttei tosin yhtä positiivisesti kuin Peppi. Bella kyllä käveli hienosti hihnassa, eikä kovin vetänytkään, mutta voi että sen piti taas huutaa rumasti yhdelle isolle mustalle koiralle. Mikä ei kyllä ollut ihme. Bella ei ollut edes mitenkään hirveän pelokkaan näköinen ja oli koko reissun aika rennon oloinen. Nekku puolestaan oli taas oikein murheenkryyni. Se oli jälleen ihan omissa maailmoissaan. Sinkoili sinne tänne ja veti niin lujaa (ettei vaan jäisi joukosta pois. Ties vaikka joku olis pinkaissut autoon ja jättänyt pikku Neksin sinne, eihän pikkukoira nyt koskaan varma voi olla, jos joku karkaakin) että sain pidellä sitä rystyset punaisina kun hihna hankasi ihanasti käteen. No jotain positiivista, se suostu sentäs juomaan siellä! Yleensähän sille ei kelpaa vesi, eikä liiemmälti herkutkaan. Tais tehdä kuumuus tehtävänsä ja jano vei voiton.
Nekku on löytänyt uuden "herkun" se on ruvennut vetelemään karviais puskista karviaisia, kirpeät syljetään pois ja ne parhaimmat syödään. Peppikin harrasti tuota yhden kerran, mutta totesi sen olevan liian vaarallista puuhaa yhden kirpeän marjan tähden :D Bella puolestaan tyytyi syömään maasta Nekun sylkemiä marjoja.

Lauantaina meillä kävi pikaisella visiitillä mun setä, jolla oli mukana niiden ihanaakin ihanampi englanninspringerspanieli. Vitsi se oli komea! Meidän neidit ei tosin olleet aivan samaa mieltä. Peppi ulvoi (pelosta) kuin syötävä, Nekku veti ovelle niin lujaa kuin jaloistaan pääsi ja Bella näpsäkkänä neitinä istu aloillaan, mutta jos koira eksyi liian lähelle se vilautti hampaita. Että sellaisia lieroja meillä. Bella kyllä oppis olemaan sen seurassa nätisti jos se vaan näkis sitä useammin. Peppikään ei välttis ulvoisi/pelkäisi niin paljo jos useammin sitä näkis. Ja noh, Nekku nyt on Nekku.

Huh, tulipahan taas asiaa! Nostan hattua sille, joka jaksoi koko postauksen lukea, nukahtamatta näppiksen ääreen. Keskiviikkona olis vuorossa aksa treenit, niistä lisää sit myöhemmin.

perjantai 17. elokuuta 2012

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla

Tai pikemminkin kaksi mätsäriä. Suuntasimme tosiaan keskiviikkona Nurmoon ja torstaina Alajärvelle mätsäröimään.

Eilinen päivä oli kyllä oikein yksi katastrofi. Juuri ennen lähtöä A. sanoikin ettei lähde joukkoon, ja mä olin suunnitellut kaiken sen varaan, et saan sen sit pitelemään Neksiä. Noh, iskä sit soitti nopiaa L.lle et lähtiskö se joukkoon. Noh Lotta sit onneksi suostui. Pääsimme ainakin melkein matkaan.. mutta sehän olisi ollut aivan liian yksinkertaista. Autossa oli ampiainen, joka saatiin pihalle, huokaisin helpotuksesta nostin koirat autoon ja kävin istumaan. Noh kuinka ollakkaan siellä oli taas ampiainen. Mä pelkään yli kaiken ampiaisia, joten pomppasin vaiston varaisesti vain suoraa ulos autosta ja olin ottamassa koiria, kunnes se ampiainen alkaa kierrellä Bellaa. Ja mitäs Bella tekee? Yrittää syödä sen! Sillä oli jo suu auki ihan suurella ja ampiainen oli sen suussa. Äiti sitten yritti hutaista ampiaista osuen B.n kuonoon. B.n kuonosta tuli sit pari piskoa verta siinä rytäkässä, mutta ampiaisen syönniltä vältyttiin. Se olis voinut olla koiralta henki pois, jos se sen suuhun olis saanut. Eniten mua harmittaa et mä olisin voinut estää ton kaiken panikoinnin ja häsläilyn jos vaan olisin istunut paikallani ja pitänyt B.n kuonosta kiinni.. ensi kerralla sitten viisaampana. Oltiin jo 15min aikataulusta myöhässä, mut lähdettiin kuitenkin matkaan. Oltiin paikalla tasan kuudelta, ja onneksemme kerittiin vielä ilmoittautumaan, koiria ja jonoa oli sen verran paljon. Ilmoitin itseni JH.n ja Lotan L&K.hon

Lapsi & koira kehä oli ensin vuorossa. Lapsia oli hurjat 21 kappaletta, joten niitä arvostellessa menikin aikaa. Bellassakin alkoi näkymään jo väsymisen merkkejä eikä läkähdyttävän kuuma ilma auttanut yhtään asiaa. Lotta oli toista kertaa L&K kehässä ja ensimmäistä kertaa Bella hihnanpäässä. Tuomari teetätti jokaisella lapsella ympyrän ja kyseli niitä näitä. Tuomari alkoi tiputella porukkaa pois ja Lotta&Bella selvisivät aina yhdeksän parhaan joukkoon asti, mikä oli ihan huippu suoritus huomioiden osallistuja määrän. En myöskään kerinnyt Lottaa pahemmin opastamaan ennen kehän alkua, ja loppu kehästä Bellakin rupes tarjoamaan ahkerasti seisomista, se ei ole kyllä todellakaan mikään helppo esitettävä. Jos sen aikoo saada seisomaan joten kuten nätisti saa oikeasti tehdä kovasti töitä.

Melkein heti L&K kehän jälkeen alkoi junnut. Mulla oli jo pikkuinen aavistus, ettei toi jaksa enää yhtikäs mitään siinä säässä. Tuomari kierteli kehässä tosi paljon, Bella pysyi hienosti paikallaan mun väistellessä tuomaria. Jokaisella teetätettiin muistaakseni kolmio. Bella ei todellakaan ollut parhaimmillaan, mutta meni siihen nähden hyvin, että ilma oli läkähdyttävän kuuma ja se oli jo joutunut olemaan L&K kehässä ties kuinka kauan. Tuloksena siis odotetusti JH-
Koko päivä oli yhtä häslinkiä ja mietinkin että jaksetaanko enää Alajärvelle lähteä. Lisäksi itselläni oli kurkku- ja pääkipeä + luultavasti kuumetta. Särkylääkkeiden voimalla lähdettiin sitten kuitenkin matkaan. Päivä oli huomattavasti onnistuneempi kuin keskiviikko.

L&K kehä ja junnut alkoivat samaan aikaan, onneksi kuitenkin kerittiin molempiin. Annukka & Bella olivat ensin L&K kehässä. Tuomari juoksutti lapsia ja koiria todella paljon, teetätti jokaisella edestakaisin ja juoksutti vielä vähän lisää. Annukka & Bella vetivät tapansa mukaan oikein hienosti. Mitä nyt Bella vähän rupes pelkäämään edessä olevaa koiraa, joka hyppi sen kuonolle. Tuomarina oli tällä kertaa sellainen joka suosi niitä nuorimmaisia jotka menivät vähän miten sattuu. (ihan kiva, et välis suositaankin niitä nuorempiakin. Leikkiähän toi vaan on) Eli Annukka Ja Bella eivät arvatenkaan sijoittuneet, hienot palkinnot kuitenkin saivat :)

Bella kerkesi hetken huilahtaa ennen JH kehän alkua. Ilma oli jälleen tuskastuttavan kuuma, ja koiraa ei oikein kiinnostanut mikään. Jaksoi se silti seistä paikallaan, vaikka ryhti oli tipotiessään ja jalat vinksin vonksin, siellä täällä. Tuomari katsoi jokaiset koirat erikseen, teetätti kolmiot. Juoksutti ja seisotti.Pöydällä kyseli muutaman kysymyksen ja yksi niistä oli että onko koira hyvässä kunnossa, johon vastasin lyhyesti ja ytimekkäästi: ei. Eihän toi todellakaan oo missään hyvässä kunnossa. Ylsimme sitten loppujen lopuksi kolmannelle sijalle! Ihan huippu suoritus, tuolla esiintymisellä. Tuomarin kommentti oli: "esität hyvin, mutta tänään ei kuitenkaan ihan riittänyt ylemmäksi." tai jotain tuonne päin. Ehkäpä se koirankin kunto tosiaan vaikutti jonkin verran. Esiintyminenkään ei ollut mitään ryhdikästä, kun oli tytöllä jo niin väsy siitä kaikesta juoksemisesta.
Nekku oli molemmissa mätsäreissä hupulaisena. Se on edelleen ihan omissa maailmoissa, ei reagoi mihinkään säntäilee sinne tänne. Ei huoli nameja tai vettä. Vasta autoon päästessään suostui juomaan. Ampiaisista oli jo vähän ylempänä puhetta, jatkettakoon vielä sen verran että A. oli Nekun kanssa pihalla ja oli kuulemma ruohoa syödessään vinkaissut ja lähellä ollut ampiainen, joka oli sit ilm. pistänyt sitä. Samoin kuin Emmi kertoili et Peppiä oli vissiin myös pistänyt amppari, ku se oli mennyt ihan oudoksi yms. Vitsi ne on niin inhottavia ja ne on jotenki tosi ärhäköitä tähän aikaan :/

perjantai 10. elokuuta 2012

Muistan sen kirkkaan päivän, sen kesän ja sen valon häivän

Kesä tais sitten olla siinä, eilen palailin takaisin lukion penkille. Musta tuntuu ettei me saatu kesän aikana juuri mitään aikaiseksi, kun suurin osa ajasta kului töiden parissa.  Nyt kun tarkemmin asiaa ajattelen, niin ollaanhan me treenattu! Ainakin, mitä viimeisimpiä postauksia selailee suurin osa niistä liittyy jollain tapaa treenaamiseen. Rally toko juttuja ollaan treenattu, ja paljon. Kisoja silmällä pitäen. Lisäksi me päästään nyt syksyllä ryhmään treenaamaan, wuhuu! Agility treeneissä tuli oltua melkein joka kerta paikalla, taisi ollakkin tämä kesä huomattavasti suotuisampi treenaamisen kannalta. Mittari ei noussut 30 asteeseen, eikä muuten harmita yhtään. Vieläkin muistan miten viime kesänä tuskastelin minkä viilentävän härpäkkeen sitä koirille ostaisi että ne pystyis lenkkeilemään edes tovin, läkähtymättä. Mätsäreissä tuli myös käytyä ihan kiitettävän paljon. Lisäksi Bellan seuraaminen sai uuden alun. Joten ollaan me siis jotain tehty, vaikkei se aina siltä tuntunutkaan..
Bella loukkas eilen (taas) lenkillä tassunsa. Se jolkotteli tapansa mukaan meidän perässä kun mentiin tuota yhtä polkua pitkin. Kuulin sitten vain vinkaisun ja käännyin katsomaan kun B. piteli toista etustaan ilmassa. Houkutin sitä mun luo nähdäkseni varaako se sille painoa, mutta se linkutti sitä. Tutkin tassua, enkä nähnyt mitään tikkuja tms. Otin koiran kainaloon ja käännyttiin kotiin. Tutkailin tassua ja leikkasin kynnet, mutta edelleenkään en mitään erikoista huomannut. Laitoin sitten pikkuiselle sukan tassuun ja pakastepussin päälle. Tassua se varoo edelleen ja syytä en tosiaan tiedä. Mietin jos se olis taas kompuroinut korviinsa, mutta kaiken järjen mukaan mun olis kyllä pitänyt kuulla se. Katsellaan nyt vielä pari päivää ja toivotaan et menee itsestään ohitte. Kylmää laittelen edelleen, josko se vaikka helpottais. Ollaan me käyty tänään jo ihan pienellä lenkillä, kun Bella oli niin innoissaan. Vauhdin kovetessa rupeaa kuitenkin linkkaamaan.
Ajattelin tähän samaan syssyyn vastata näihin yhteentoista kysymykseen, jotka Hannalta sain! Kiitoksia vain kovasti:) Mä en laita tätä enää eteenpäin kun tää taitaa olla ollut jo kaikissa seuraamissani blogeissa, mutta asiaan.

Kiitä haasteen antajaa. Jokaisen haastetun täytyy vastata niihin yhteentoista kysymykseen, jotka haasteen antaja on esittänyt ja postata vastaukset blogiinsa. Valitse sitten 11 uutta haastettavaa ja linkitä heidät postaukseesi. Keksi 11 uutta kysymystä, joihin haastettujen tulee vastata. Älä haasta sitä henkilöä, jolta sait tämän.

1. Mitä harrastat?
Koirien kanssa: Agilityä, Rallyä, mätsäreitä/junior handleria/näyttelyitä sekä valokuvaamista.

2. Onko jotain harrastusta/asiaa mitä haluaisit koittaa?
Eipä tuu nyt äkkiseltään mitään mieleen, pysyttelen ennemmin "tutussa ja turvallisessa" :D

3. Entä jotain, mitä et haluaisi ikinä koittaa? Miksi?
Hmm.. tää on paha koska mulla on tosi paljo kaikkea, mitä en haluaisi koittaa mutta, mutta varmaan jotain missä pitäis hypätä oikeen korkeelta tms. näitä on paljo :D

4. Mitä lemmikkejä omistat?
Vain ja ainoastaan koiria :) Akvaario oli joskus muutama vuosi sitten.

5. Miksi päädyit juuri kyseiseen rotuun/rotuihin?
Lyhyesti: Ulkonäkö pisti ensimmäisenä silmään, mutta luonne vei kyllä ehdottomasti muut rodut 6-0 ( iloinen, sopiva rotu "ensimmäiseksi koiraksi" lapsi ystävällinen, koko, turkki jne.) Lisäksi harrastus mahdollisuudet, vaikka aluksi Bellan tosin pitikin tulla vain koti koiraksi, mutta siitähän se sitten lähti..:)

6. Onko lemmikilläsi/lemmikeilläsi jotain outoja tapoja?
Löytyyhän niitä :D Pepiltä varsinkin, se mm. rakastaa nuolla sormia ja varpaita yli kaiken. Bella taas imeskelee kiviä/ruuveja/koruja/niittejä mitä vain lattialta löytää.. oon yrittänyt tohon syytä keksiä, mutta vielä en oo ainakaan keksinyt mistä toi johtuu. Nekun taasen pitää saada ruoka mielellään niin, et se täytetään siihen "kindermunan kuoreen" ja sit viskataan ja se hakee sen, avaa ja syö nappulat ja sama toistuu.

7. Jos saisit/voisit ottaa nyt minkä lemmikin tahansa, minkä ottaisit?
Hmm.. noh koirat on aina tervetulleita, mut kovasti kutkuttais joku pikku jyrsijä esim. hamsteri. Heppakin vois olla ihan jees :D

8. Kuvaile (jokaista) lemmikkiäsi kahdella sanalla?
Hmm... Bella: Ahne & suuri sydäminen, Peppi: Ärrimurri & hömppä koheltaja, Nekku: pikkuinen touhottaja & pelkuri

9. Onko sinulla tavoitteita eläinharrastuksen suhteen, mitä?
Jo vain, agilitys olis ihan huippua kisata joskus kolmosis ja jos rally toko kisoihin joskus päästään niin ehdottomasti haluaisin nousta ihan ylimpiin luokkiin asti.

10. Millaisia blogeja luet, entä lempiblogisi?
Pääosin seurailen koirablogeja, mut lukulistalta löytyy myös, niin lifestyle-, heppa-, kuin jyrsijäblogeja. Lempiblogeja on paljon! Mutta mainittakoon nyt vaikkapa: Hapsutassu.com, Laran blogi, Spanielielämää Fian ja Finellan kanssa, Jessen ja Jerryn blogi, Niittipanta naulakossa, Murun blogi, Oman elämänsä multivaliot + monta muuta :D

11. Kirjoitatko useampia blogeja?
En, tämä blogi on ainut jota kirjoittelen:)


maanantai 6. elokuuta 2012

Vain ja ainoastaan Pepille


6.8 Niin tärkeä päivä ja mä melkein unohdin sen, miten voi olla mahdollista. Minä, joka muistan koirien syntymäpäivät paremmin kuin kenenkään muun unohdin melkein Pepin synttärit, jos en olis sattunut eksymään petsieen ja lukemaan Pepin profiilin onnittelu viestejä. Tein koirien kanssa mukavan mittaisen kävely lenkin kun oli niin hieno sää, samalla mietin pääni puhki, mitä mä Pepin synttäri postaukseen haluaisin kirjoittaa.Se on kuitenkin sanomattakin selvää, ettei mun oo mitään järkeä lähteä kirjoittamaan romaania siitä miten Peppi meille tuli, sen kukin voi halutessaan lukea Pepin omalta sivulta. Emmi olisi ehkä osannut kirjoittaa tähän jotain hieman järkevämpää, mutta ehkä mä saan jotain lässytystä aikaiseksi.


Meidän pieni mustalammas, joka omaa todella kovan ulkokuoren ja luulee olevansa itseään niin paljon isompi koira. Mutta sisimmässään se on silti ihan pikkuruinen  hurtta varustettuna suurella tempperamentillä. Luonnetta siltä ei todellakaan puutu! Näihin neljään vuoteen on  mahtunut vaikka ja mitä. Niin hyviä kuin huonoja hetkiä, mutta kaikki omalla tavallaan ikimuistoisia. Pienestä mustasta kakarasta, jonka häntä sojotti sinne tänne ja oli taipuisa kuin vieteri, kasvoi pieni suuri koira, jonka häntä on edelleen kuin vieteri, kippuralla selänpäällä ja hampaat sojottaa  sinne tänne. Joka tapauksessa silti niin nätti tyttö. Seurakoira, joka luulee palavasti olevansa lintukoiran ja rotikan risteytys, varustettuna liero ominaisuuksilla.

Peppi se keksii aina jotain huvittavaa, milloin se syöksähtelee pää kolmantena(viidentenä) jalkana lintujen perään siinä toivossa, että saisi yhden kiinni. Milloin se hyökkää sitäkin isomman pallon kippuun, tai ulvoo naapurien koirille niin kuin mikäkin valtias, mutta tiukan paikan tullen juoksee ulisten jalkoihin turvaan. Milloin pitää vahtia ruokakuppia tai lelua niin ettei kukaan pääse metriäkään lähemmäksi, tai milloin ohikulkijat saavat kuulla kunniansa.
Samanlainen pikkuriiviö se on edelleenkin, yhtään se ei oo pentu ajoista muuttunut näinä neljän vuoden aikana :D Se tekee edelleen mitä se itse haluaa ja koska  haluaa. Osaa se olla nätistikkin, kunhan vain haluaa. 

 

Synttäreitä on juhlistettu lähinnä pitkien kävely lenkkien ja treenauksen muodossa. Emmi tosin joutui töihin iltavuoroon, joten mä siis treenasin vähä Pepin kans. Otettiin muutamaa hyppyä ja kaikkea hauskaa, mistä se pitää. Illalla saa vielä jotain ekstra herkkua ja katotaan ku seuraavan kerran päästään m&m.n josko tytölle sattuis jotain ekstra kivaa joukkoon. Tosin tällä hetkellä tuntuu et sitä ei vois vähempääkään kiinnostaa mikään muu kun noi sen jänikset, mitä se taas hoitaa ihan hulluna ja ulvoo kun susi jos ne on kateissa, vauva kuumetta vissiin pukkaa. Isot synttäri onnittelut pikkuiselle mahti pörriäiselle!