Sivut

sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Kolme aukeamaa Nekkua


Nekusta oli kolmen aukeaman pituinen juttu Cavalierlehden kevätnumerossa. Pikkuinen kalastelija pääsi jo toistamiseen söpöilemään lehden sivuille, vaikka tämän kertainen teksti olikin kaikkea muuta kuin mukava kalastelujuttu.

Mietin pitkään lähetänkö kirjoittamaani tekstiä (joka on muuten suurimmaksi osaksi lainattu blogista ja yritetty muuttaa hieman luettavampaan muotoon) ollenkaan lehden toimitukselle vai olisiko se vain parempi pitää itseäni varten. Teksti kuitenkin oli ja on jollain tapaa niin henkilökohtainen, etten tiennyt halusinko jakaa sitä eteenpäin.

Hetken aikaa asiaa mietittyäni päätin kuitenkin painaa lähetä nappulaa siinä toivossa, että se saattaa joskus auttaa jotakuta toista vastaavassa tilanteessa olevaa. Tai ainakin se antaa toisenlaisen näkökulman asioihin. Ja jos ei muuta, niin ainakin mun pikkuinen kuonopuoli loisti lehden kuvissa. Vähän harmittaa, ettei mulla ollut tekstiä kirjoittaessa kuin yksi julkaisukelpoinen kuva Nekun "uudesta" kuonosta, mutta eikai sillä nyt niin väliä ole.... sama Nuhveli se kaikissa kuvissa kuitenkin möllöttää :)

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Pääsiäiskuvia

maanantai 14. maaliskuuta 2016

Maanantaiaamu

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Pieni varjoni


Della täytti 27.2 yhdeksän kuukautta. Se on asunut meillä nyt seitsemän kuukautta. Sinä aikana tuosta pennusta on tullut enemmän... paljon enemmän, kuin koskaan kuvittelin siitä tulevan. Siitä on tullut pieni varjoni. Koira, joka seuraa jokaista askeltani ja jokaista liikettäni. Koira, joka on aina valmis nuolemaan naamani kyynelistä ja painamaan pikkuisen kuononsa päälleni, silloin kun sitä eniten tarvitsen. Se on vähän niin kuin Bella oli, koira, jolle minä olen kaikki.

Meillä ei ole vielä sellaista suhdetta, millaisen sen jonain päivänä haluaisin olevan, mutta tämä on alku. Tämä on hurjan hyvä alku. Oikeastaan en koskaan voinut kuvitella, että jo seitsemän kuukauden päästä olisimme tässä pisteessä, että minulla olisi tällainen suhde tuohon pentuun. On hassua ajatella, miten tärkeä tuosta on tullut, kun vielä kymmenen kuukautta sitten pelkäsin kuollakseni osaisinko mä välittää tai ylipäätään edes pitää enää yhdestäkään koirasta.