Sivut

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Ylistaron match show

Suunnattiin tänään Bellan ja Annukan voimin Ylistarossa pidettävään mätsäriin. Matkan aikana sateli jonkin verran, samoin kun pääsimme perille. Jätin B.n odottelemaan autoon siksi aikaa, että olin saanut ilmoitettua itseni junior handleriin ja Annukan Lapsi ja koira kisaan. Jonottaa saimme vaikka kuinka kauan, vaikkei jonon pituus nyt mikään kovin suuri ollutkaan, jostain syystä ilmoittautumisessa vaan kesti hirveesti aikaa. Sade lakkasi onneksi ennen kehään menoa, joten Bellan kaan ei tarvinnut kastua litimäräksi. Vaikkei märkä maa ollutkaan neidin mieleen.


Ilmoittautumisen jälkeen kipaisin hakemaan B.n autosta ja suunnattiin kehän laidalle. Ennen kehää Bella vaikutti tosi pirteeltä. Annukka pääsi ensin kehään. Ensin koiria seisotettiin jonkin aikaa ja sitten tuomari kävi katsomassa jokaista yksitellen. Koko ryhmä juoksi muutaman kerran ympäri ja sen jälkeen  tuomari valitsi viisi jatkoon pääsijää ja yllätyksekseni Annukka ja Bella kuuluivat näiden viiden joukkoon. Yksilöarvostelussa handlereiden piti suorittaa edestakaisin, mikä meni Annukan ja Bellan osalta hyvin. Sen jälkeen vielä seisottiin ja tuomari alkoi sijoitella. Lopulta Annukka ja Bella ylsivät neljänsiksi, huippua!

L&K kehän jälkeen alkoi junnujen nuoremmat, joten Bellalla oli hetki aikaa hengähtää.Tuo hetki olisi kuitenkin saanut olla Bellan mielestä vähän pidempi aika. Huomasin  heti että tyttö on vähän väsyksissä, eikä varmasti tule olemaan parhaimmillaan, eikä se sitä ollutkaan. Bella osaa olla todella vaikea esitettävä halutessaan. Joten sijoittuminen tuon kanssa on ihan huippua! Yleensä ottaen Bella tykkää ihan kaikesta tekemisestä, tänäänkin siitä kyllä huomas että se tykkää, mutta väsymys paistoi koirasta läpi. Ja myös ilma teki varmasti tehtävänsä. Se näytti myös ottavan jonkin verran stressiä muista koirista. Seisoa tapitti se hienosti kokoajan, mutta jalat oli ihan vinksallaan ja ravaaminen oli todella laiskaa. Taistelimme itsemme kuitenkin hienosti nelos sijalle. Tyytyväinen saan suoritukseen kuitenkin kaikesta huolimatta olla, sain sen esiintymään niin hyvin kuin sen vain voi saada tuossa mielentilassa (Bella tosiaan olis varmaan ennemmin tehnyt jotain piristävämpää kuten agilityä tai heittäytynyt ketarat ojolleen ja ottanut pikku nokoset.) Palkinnot ei päätä huimanneet, vaikka eihän ne  pääasia olekkaan. Onhan se kuitenkin ihan kiva  saada aina rahoilleen vastinetta. Maksoin tällä kertaa viisi euroa siitä että saatiin harjoitusta + ilmaisnäyte pussi, puristeluu ja joku ilmais huulirasva.. Lapsi ja koira kehästä tuli sentään ruusuke muistoksi:) Päivän saldona siis kaksi nelos sijaa.
 Eilen tuli käytyä keskisillä ja koirille tarttui mukaan nameja ja Pepille pehmoinen pallo, tommoset pallot oli pentuna ihan sen lemppareita. Emmi oli sitten ostanut koirille tai no lähinnä Pepille hammastahnaa,hammasharjat sekä korvienpuhdistusainetta. Samaisella reissulla kävin ostamassa M&M.stä kokeeksi muutaman Applaws ruuan ja kylläpä muuten laski hyvin. Jatkossakin tuun varmasti satunnaisesti syöttämään tuota. Plussana et se ei näyttänyt omaan silmään kuvottavalta, eikä myöskään haissut sellaiselta miltä noi märkä ruuat yleensä tuppaa haisemaan. Huomenna ois sitten luultavasti taas vuorossa aksa treenit ja joku päivä lähdetään käväisemään pienellä reissulla jossain päin suomea. Koirat pääsee tietty mukaan, mutta siitä lisää sitten myöhemmin:) Oon myös ruvennut tässä palkan kolahtaessa tilille haaveilemaan uudesta rungosta, mietityttää vain laittaa se yli 800e siihen ja sit hirvittää jos ei mun taidot ookkaan uuden rungon arvoisia, toi 70-200mm tarvittis kyllä paremman rungon itselleen mutta saa nähdä pitäydynkö vielä tonni deessä

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Pörrin ohjausta

Tulipa sekin sitten koettua, nimittäin Pepin ohjaaminen. Samalla kariutui myös haaveeni siitä, että tuota pörröhäntää joskus kisoissa voisin ohjata.

Keskiviikkona oli tosiaan taas tuttuun tapaan aksa treenit, Emmi oli sairaana ( tosin se tuli autoon kuitenkin kattelemaan) joten niinkuin yllä jo mainitsinkin kippurahäntä jäi siis mun ohjattavakseni. Tämän kerran treenien teemana oli kepit. Otettiin vain puolikkaita keppejä ja rakennettiin niiden ympärille pieni radan pätkä. Bella pääsi ensin ohjattavaksi. Vauhti oli taas ensimmäisellä kerralla ihan tipotiessään, mutta loppua kohden se kiihtyi taas kivasti. Kepit meni ekalla kerralla jopa oikein  näppärästi kun mun ei tarvinnut kuin pitää kättä keppien vieressä. Mentiin pätkä kahteen kertaan, Bellalla menee ensimmäinen kerta aina vähä heräilemiseen vauhdin suhteen. Toiselle kerralla vauhtia olikin jo huomattavasti enemmän, mutta se taas kostautui kepeillä kun viimeiset välit olis Bellan mielestä kuulunut ohittaa. Mun pitää vaan itte olla tosi skarppina että kerkeen huutaa "täällä" ennen ku se puikkelehtii vipan välin ohi.

Peppi parka parkui(=ulisi) koko treenien ajan. Sain sen lähdössä jäämään hieman paikoilleen ja kun yritin sitten saada sen hyppäämään ensimmäisen esteen yli, se lähti täysiä pinkoen kentän portille, odottamaan että pääsisi autoon. Eikun koira kainaloon ja takaisin, muutamaan otteeseen se karkasi, sitten luovutin hypyn kanssa ja lähetin sen suoraa putkeen, jonka jälkeen sain sen vielä hyppäämään ennenkuin se paineli taas portille. Jätin sitten siihen. Toisella pätkällä saatiin jo enemmän onnistuneita esteitä ja kepitkin mentiin kertaalleen, muutaman kerran se meinas pinkaista pakoon, mutta kun hyppäsin heti kyykkyyn ja huusin sitä niin tuli onneksi luokse.

Eilen yöllä heräsin kamalaan sateeseen, satoi kyllä aivan tajuttoman kovaa ja eiköhän sitten ruvennut ukkostamaankin oikein toden teolla. Bella raukka oli taas niin paniikissa, se ei kuunnellut mua yhtään, koko koira tärisi ihan kauttaaltaan ja se kuolasi niin tolkuttomasti että tassut ja rintakarvat oli ihan märät. Peppi puolestaan ei korvaansa hetkauttanut moiselle paukkeelle ja Nekku paineli yksin alakertaan sohvalle nukkumaan, joten eipä sekään tainnut kovin moksiskaan olla, vaikka kovimmilla paukahduksilla korvat vähän nousikin.

Tänään lähdettiin sitten iskän, pikkuveljen ja ruskeiden voimin metsään ettimään mustikoita. Harmiksemme vaikka kuinka kierreltiin oli suurinosa jo poimittu, mutta viis siitä Bellalla oli super hauskaa. Vitsi se oli innoissaan ja repi mustikoita irti sen minkä suinkin vain ehti. Nekku puolestaan piti vain ja ainoastaan huolen siitä, ettei se jäänyt jonon hännille vaan pysytteli tiiviisti etummaisena, iskän kintuissa pyörien. Ja voi että sitä vauhkoa ja vinkumista jos isä pääsi muutaman metrin kauemmaksi. Mustikoihin ei Pikkis juurikaan keskittyä kerinnyt, mitä nyt muutaman nappas kuonoonsa kun jo tuli hoppu ensimmäiseksi.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Se seuraa sittenkin!

Karkotan varmaan kaikki meidän lukijat näillä yli tylsillä seuraamis postauksilla, mutten mahda itselleni mitään. Pakkohan mun on kirjoittaa ylös, miten me Bellan kans edistytään, saa sitten myöhemmin lueskella tätä tuskaista taivalta hienoon seuraamiseen! Joskus mietin, että olenkohan ainoa, joka näitä tylsiä treeni sepustuksia jaksaa lukea, mutten jaksa vaivata sillä päätäni. Omaksi iloksi ja ennen kaikkea treenien & niiden huippu hetkien ja osaksi myös valokuvien julkaisujen takia mä tätä blogia kirjoittelen. Mietin jossain vaiheessa jos olisin järjestänyt vaikkapa 80 lukijan kunniaksi jonkin kilpailun, mutta se jäi lähinnä vain kaukaiseksi ajatteluksi. Tuntuisi nimittäin tyhmältä että osa olisi liittynyt lukijaksi vain sen takia, että pystyy osallistumaan kilpailuun.

Jo vain, niin kuin varmaan arvasittekin me ollaan treenattu ja ahkerasti ollaankin. Seuraaminen on edistynyt taas ihan huimasti, Tii on alkanut tarjoamaan kontaktia silloin tällöin! Vaikkei seuraaminen olekkaan tiivistä, mutta saan olla enemmän kuin tyytyväinen siihen, että se seuraa reippaasti ja tarjoaa jopa kontaktia. Ihan huippua! Ja niin kuin olen ennemminkin toitottanut, ei me mihinkään toko seuruuseen pyritä. Pääasia et koira seuraa suht. lähellä ja antaa kontaktia. Tänään yllätyin sitten vielä enemmän kun Bella rupes edistämään välillä, ja eikä muuten haitannut yhtään. Lopetin treenit, hymyssä suin. Kylläpä vain tulikin niin huippu fiilis, ehkä meitä todellakin nähdään rally kisoissa, jopa tämän vuoden puolella? Treenattiin me seuraamisen yhteydessä vähän muitakin liikkeitä, mutta ne oli ihan perus kauraa, joten ei niistä sen enempää


Neks oli myös mukana treenaamassa. Treenaan aina ruskeita yhtä aikaa, toinen odottaa tolppaan jätettynä sillä välin kun treenaan toisen kanssa, Bella vaan meinaa olla vähän malttamaton odottaja, varsinkin jos treenaan Nekun kans luoksetuloa.Nekun kans treenattiin oikeastaan vähän kaikenlaista. Luoksetuloa ja paikallaoloa pitäis treenata ehdottomasti enemmän. Nekku on tehnyt aluksi sitä, että kun sen jättää paikalle se saattaa koettaa lähteä ennen aikojaan ja kun annan sille uudestaan käskyn ja hetken päästä kutsun luokse, se ei hievahdakkaan vaikka mä seisoisin päälläni. Mutta sitten kun mä saan sen tulemaan luokse, niin sehän tulee ja vauhdilla! Sitten otettiin vähä seuraamista. Nekku oli vähä villillä tuulella kun se olis mielellään loikkinut mun edellä ja mua vasten. Harjottelin Nepsin kans myös uutta temppua: jalkojen välissä kävelyä eteen-ja peruuttaen takaisin. Pikkis tajus tempun idean todella hyvin, vielä muutamat treenit ja temppu alkaa olemaan kasassa. Sivulletulo tuottaa harmaita hiuksia. Kyllähän se sivulle tulee, mutta se jää viistoon ja aika kauas musta, pitäis vissiin kokeilla seinän vieressä ettei se pääsis niin viistoon istumaan.


Peppi puolestaan on saanut laiskotella, jos ei mun pikku treenaamisia sen kanssa oteta huomioon. Treenaan Pepin kans tosiaan vain silloin kun Emmi ei oo kotona. Peppi on tosi näppärä seuraamaan ja muutamat rally kyltitkin sujuu näppärästi, harmivaan ettei se tykkää työskennellä mun kans täysillä ja Emmi taas ei oo oikeen innostunut rallysta. Agilitys sen sijaan oon alakanut houkutteleen Emmiä virallisiin kisoihin ja se on jopa tuntunut innostuvan ajatuksesta. Ehkäpä vielä tämän vuoden puolella?


Kai mun on vielä pakko kirjoittaa Bellan painosta muutama sana, vaikken yleensä siitä tykkääkkään kirjoitella. Pakko kuitenkin päästä hehkuttamaan että taas on lähtenyt 100grammaa, enää puoli kiloa ensimmäiseen tavoitteeseen. Jauheliha-nappula ruokavaliosta on siis ollut hyötyä. Ajattelin kokeilla seuraavalla M&M.n reissulla ostaa Applawsin sitä kana liha ruokaa, vaikutti todella hyvältä ja oon siitä kuullut paljon kehuja. Toi jauheliha kun on siitä huono et se pitää pakastaa + yleensä paistan sen (kyllä vain luitte oikein) vanhemmat on jostain syystä sitä mieltä ettei noille saisi antaa raakaalihaa.Mistä tuokin juttu tullut. Noh eipä mua toisaalta haittaa vaikka sen paistelenkin. Mut toi purkkiruoka ois kyl kätevämpää toisaalta.

lauantai 21. heinäkuuta 2012

Lennokas keinu vai pikemmin lentokeinu?


Keskiviikko ilta kului taas normaaliin tapaan agilityn merkeissä. Saavuttiin taidokkaasti kentälle hieman myöhässä, koska töissä venyi sen verran pitkään. Paikalla olikin vain meidän lisäksi toinen ryhmäläinen, joten saatiin taas suoritella ihan rauhassa kun aikaa oli riittävästi.

Treenien teemana oli tällä kertaa kontaktiesteet, mikä sopi meille vallan loistavasti. Tosin pörrö häntä ei tainnut olla aivan samaa mieltä asiasta. Rata oli kokonaisuudessaan todella helppo, että kontakteihin pystyi keskittyä täysillä.  Peppi taas jumitti ensin aalle, mutta uuden yrityksen kera kiipesi kuitenkin yli. Seuraava kammottava härpäke oli keinu. Namien saattelemana pörri sitten rohkeasti tepsutteli ylitse. Puomille jäätiin myös vähän tölläämään, mutta kipitettiin sitten lopuksi hienosti yli. Toisella kerralla puomilla olikin jo enemmän vauhtia. Keinun kohdalla Peppi taisi saada tällä kertaa jonkin "ahaa-elämyksen" kun se lähti täysiä juoksemaan keinua ylös ja tajusi vasta maassa maatessaan että: "hups, eipä se tainnutkaan olla puomi." - niin Peppimäistä. Peppi siis tosiaan juoksi niin, että lensi keinulta alas. Uudestaan vaan koira keinulle, ja ai että kun se olikin taas hirvittävä kapistus. Meni se sen sitten kuitenkin loppujen lopuksi.

Bellalla oli taas niin kivaa että, vauhtia nyt ei mitenkään hirveästi ollut kun oli niin kuuma sää. Rimat oli maassa mutta yhden palan pituudesta sille jätettiin ja hienosti se sen yli pääsi. Keinun se suostui menemään, kun nameilla houkuttelin. Mut ei se mitään, oon hirmu ylpee et se taas suostuu menemään sitä, talvella kun meininki oli vielä se, että keinuun ei voitu edes vilkaistakkaan. Puomillekkin se jostain syystä jarrutteli, luultavasti ei ollut aivan varma oliko se nyt puomi vaiko keinu. Muuten onnistuneet treenit. Bellan kans otin taas välis vähä seuruuta ja ai että, se seuras hienosti. En olis voinut uskoa että tämäkin päivä tulee kun toi koira seuraa noin hienosti!

Pikkukoirakin olisi päässyt treenaamaan, jahka se olisi edes hetkeksi irrottanut katseensa autosta. Mentiin sen kanssa kerran puomi ja siihen se jäikin. Nekku kun olis mielellään vaan suunnannut autolle, namitkaan ei yllätys yllätys kelvanneet.

Loppu jäähdyttelyksi käytiin kattomassa vähän heppoja, mutta eihän noi (yllätys yllätys) niistä mitään välittänyt kun ruoho oli niiin paljon kiinnostavampaa kuin jotkin hevoset. Peppi tais kyllä muutaman kerran niille vinkua.

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Materialismi onnellisuus

Perjantaina sain vihdoin ja viimein sen kauan haaveilemani treeniliivin! Faunattaresta ostin synttärilahja rahoillani ja 65 euroa siitä pulitin, mutta oon tykännyt hirmuisesti. Uuden liivin innoittamana oonkin nyt treenaillut joka ilta. Treenaamisen kohteena on ollut tietysti se maanvaiva, toisin sanottuna siis seuraaminen. Ihan sattumalta keksin kokeilla viskata namin aina maahan kun Bella seuraa muutaman askeleen verran nätisti. Ajattelin että se lähtee kuitenkin rynnimään namille, mitä se namikipon kanssa tekee. Mutta mitäs vielä sehän seuras kuin unelma ja pysyi mun vauhdissa, ihan uskomatonta.! Harvemmin seuraaminen on Bellaa noin paljon kiinnostanut, tuo palkkaus tapa toimii kyllä sata kertaa paremmin, kuin kädestä palkkaaminen. Bellan mielenkiinto pysyi tällä kertaa koko ajan seuraamisessa, kun ennen se on ollut sitä että se raahustaa mun peräs, imutuksista sun muista piittaamatta. Eihän toi seuraaminen mitään toko tasoa ole, väljää kun on ja kontakti haahuilee sielä täällä. Mutta eipä me toko seuruuseen pyritäkkään, sellaiseen kunhan se kelpaa rally tokossa. Käskysana vaihtui myös "seuraamisesta" "ravaamiseen". Oon käyttänyt sillä lenkillä aina ravi-läskyä kun huomaan että se rupeaa peitsaamaan, jotenkin toi käsky sit toimi paremmin kun seuraaminen:)

Nekun ja Pepinkin kanssa otin pientä seuraamista. Pepin kans sain yhden onnistuneen seuruu pätkän, mikä oli todellinen saavutus:D sitten sen mielenkiinto lopahti. Neks taas olis halunnut keskittyä kaikkeen muuhun, milloin korvaa kutitti, milloin maassa oli hyvä haju. Saatiin me kuitenkin Neksin kanskin suoritettua onnistuneesti muutamia rally liikkeitä.

Iskä on tosiaan raivannut meidän pihaan sellasen kivan kokoisen alueen, jonka pohja on tarkoitus tasoittaa + sit siihen tulee jotain kivimurskaa tms. ja luultavasti aitaa ympärille, kyllä siinä kelpaa treenata! Nytkin oon käyttänyt "kenttää" hyväksi, kun oon treenaillut.:)

Tässä vielä lyhyet video pätkät Bellan ja Pepin seuraamisista, Neksin video oli valitettavasti julkaisukelvoton :D Bella ei videossakaan oo vielä ihan parhaimmiltaan, mitä siitä irti sain, alkoi kuuma sää jo väsyttäää pientä. Mut toikin seuraaminen on ihan mahtavaa verrattuna siihen lähtötilanteeseen.

perjantai 13. heinäkuuta 2012

Kontakti koira


Viime agility postauksessa tuskastelin  Pepin kontaktiesteiden epävarmuutta. Edellisistä treeneistä oli kyllä selvästi jäänyt jotain koiran päähän, kun  treeneissä ei tarvinnut Peppiä kuin kerran pannasta auttaa vähän aalle ja loppu luisti itsestään. Toisella kerralla mentiin jo ihan ilman minkäänlaisia apuja. Hiljaa hyvä tulee!

Rata näytti kokonaisuudessaan kutakuinkin tältä:
Se sisälsi tosi paljon erillaisia ohjauksia, joten mentiin sitten rata pätkissä ei joutunut ohjaajankaan muisti niin koville;)
 Ensimmäinen pätkä tehtiin 4.esteelle asti, eli aalle. Peppi pääsi meidän lieroista ensin radalle. Ykkös putken se kielsi muutamaan otteeseen ja pyörsi sieltä takaisin, johtuen siitä että putken sisällä oli vettä, mikä iljetti neitiä kovasti. Putken jälkeen Peppi alkoi vasta kunnolla heräilemään ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi. 3. esteellä tarkoituksena oli, että koira irtoaisi aalle niin, ettei ohjaajan tarvitse kiertää esteen taakse vaan voisi jatkaa juoksua suoraa. Emmi ja Peppi teki sen kuitenkin hieman erillailla, sillä Peppi ei olisi aalle irronnut. Bellakin moitti putken märkyyttä ja se jopa tuli kerran pois sieltä, väärästä päästä tietty. Ei yhtään Bellan tapaista mut ihan ymmärrettävää, kukapa nyt märkään putkeen haluaisi juosta! ei ainakaan meidän neidit. Kolmos esteen aalle lähettäminen onnistui ihmeen hyvin, vaikka Bella ei siis aata mennyt, mutta lähetin sen sinne päin.

Toinen pätkä loppui sitten seiska aidalle, siinä ei ollut mitään sen ihmeellisempää/vaikeaa ja molemmat lierot suoriutuivat hyvin.

Kolmas pätkä loppui 12 putkeen. Siinäkään pätkässä ei mitään sen ihmeempiä ollut, leikattiin putken edestä niin että kymppi aita oli sitten helpompi kierrättää. Nelos pätkässä olevat kolme peräkkäistä aitaa mentiin sitten takaakierroilla. Me tehtiin molemmat Emmin kanssa vähän pitemmän kautta, kun oli hyvin aikaa juosta ja ohjattiin aidat kauimmaiselta puolelta, oli kyllä huomattavasti parempi ratkaisua, kuin se mitä ensin koitettiin.

Lopuksi Emmi kävi ottamas Pepin kans vielä vähä loivempaa aata, mikä meni ihan super hienosti. Eiköhän ne kontaktit tästä pikku hiljaa ala muistumaan mieleen. Bellan kans otin sillä välin sivumpana vähän seuruuta ja se seuras taas niin innoissaan. Ainut miinus etten meinannut saada sitä millään ravaamaan, se joko peitsas tai laukkas. Yleensä lenkillä ravin korjaukseen riittää pysähdys ja liikkelle lähtö rivakammin, tai sitten hento hipaisu kylkeen. No samapa tuo, pääasia että se seuraa mun vieressä eikä jää sinne perään monen metrin päähän matelemaan. Käsittääkseni rallytokossakaan koiran ei tarvi ravata kunhan pysyy vierellä, ja hihna ei kiristy. Ei Bellasta mitään toko valiota leivota, seuruuta harjoitellaan juurikin rallya varten. Voi tosin olla että väsymiskin aiheutti sen ettei se jaksanut niin keskittyä siihen, että se pysyy ravissa.

Nekku hoiti taas hienosti turistikoiran virkaa, vaikka häntä meinaskin välissä ajautua koipien väliin ja anaalirauhasetkin tuli taas tyhjennettyä. No mikäs siinä, ainakaan niitä ei tarvi mennä tyhjennyttämään :`D
----
Bellalla näyttäis olevan taas jonkin moista valeraskautta, kun hakeutuu mun sängyn alle & häkkiin nukkumaan, sen maha on oudon turvoneen näköinen ja tais se sitä kerran aristaakkin. Tänään sit se kanteli jotain pehmo möllikkää suussa. Noh toivottavasti menis pian ohi.

sunnuntai 8. heinäkuuta 2012

Vetreä liero

Tänään tosiaan Bella pääsi vihdoin ja viimein toisen kerran hierottavaksi. Alkuun tyttöä taas vähän jännitti, mut kyllä siitä huomas et se tykkäs olla hierottavana. Lopus ei meinannut jaksaa maata kyljellään, mutta kyllä se siitäkin sit rauhottui. Toisen etutassun lapa oli vissiin taas aika pahoin jumissa, samoin kun selässä oli taas kireyttä. Hieronnan jälkeen tyttö oli taas oma normaali itsensä, tassua annettiin heti kun lattian tasosta pääsi istumaan, neidin mielestä hänelle olis kuulunut antaa tietty palkkaa kun oli niin nätisti. Kotona likka on ollut ihan uskomattoman pirteä ja iloinen, liekö toi kireys aiheuttanut taas jonkin näköistä kipua. Ylös nousemistakin oli taas tuplasti huojentavaa katsottavaa kun ei tarvinnut pelätä koska likan jalat pettää alta kun sen verran kankealta se joskus aamuisin näytti. Mutta nyt on taas koira lihasten osalta kunnossa!:)

Meitä heitettiin taas haasteella, kiitokset vain Mellin ja Lunan omistajalle!:) Kysymykset oli niin kivoja että pakkohan mun näihin on vastata, vaikka tän haasteen oonkin aijemmin joskus tehnyt. Mä en nyt enää haasta ketään, mut tietty kaikki halukkaat saavat tämän tehdä.

1.Millainen on unelmakoirasi?
Voisin sanoa omistavani jo unelmakoiran, mutta jos jotain luonteenpiirteitä mainitaan niin ehdottomasti omistajaan kiintynyt,iloinen,ystävällinen ja paljon huomiota kaipaava, joka nauttii rapsutuksista ja sylissä loikoilusta.

2.Harrastatko koirien lisäksi jotain muuta, mitä?
- Noh valokuvausta kutsun harrastukseksi kun sitä tulee tehtyä lähes päivittäin, mutta mitään sen virallisempaa en harrasta. Koirailu kun vie suurimmanosan vapaa-ajastani:)

3.Mikä on mielestäsi tärkein ominaisuus hyvässä harrastuskoirassa?
-Hmm.. no sanoisin et koiralla pitää olla ehdottomasti sitä tekemisen halua.

4.Mitä mieltä olet koiranäyttelyistä?
- Koiranäyttelyt on musta mukavia, jos meno ei mene siihen malliin että koira ei saa elää koiran elämää näyttelyiden takia (esim. turkki likaantuu,eikä siitä syystä voi käydä lenkillä..okei tää oli vähä kaukaa haettu, mut tajusitte varmmaan mun pointin(toivottavasti) ) Koiranäyttelyt on  mukavaa ajan vietettä saman henkisten ihmisten parissa, kunhan sitä ei oteta liian vakavasti.:)

5.Mikä on toistaiseksi ollut hienoin hetki/hetket jonka olet kokenut koirasi kanssa?
-Voi näitä on ihan uskomattoman paljon, joten en nyt mitenkään erityisemmin lähde mainitsemaan. Sanottakoon kuitenkin et ihan huippu hetkiä on ollut mm. mätsäreissä bis jh Bellan kanssa, agility kisojen lukuisat onnistumiset tai ihan vaan normi arjessa tapahtuvat hienot juttut.

6.Miten päädyit rotuun/rotuihin joita sinulla on?
-Muutaman mutkan kautta cavalier hyppäsi silmiini, ehkä kuitenkin se ratkaiseva tekiä oli ehdottomasti mahtava luonnea, ja ulkonäkökin kiinnitti ensitöikseen huomioni. Cavalierin pongattuani koko perhe oli aivan myyty kys. rodulle. Ja on kyllä ollut ehdottomasti oikea valinta:)

7.Haluaisitko ryhtyä kasvattamaan koiria, miksi/miksi et?
- Tää on sellainen tulevaisuuden haave, olishan se joskus hienoa oma kennelnimi hankkia.. Nähtäväksi jää ryhdynkö koskaan kuitenkaan kasvattamaan koiria, kun on niin monta muttaa..ainahan sitä kuitenkin haaveilla saa:)

8.Minkälaiset asiat koiranomistamisessa ärsyttävät sinua?
-Pakko myöntää, että ei mikään. Oon kiitollinen siitä että saan omistaa kolme ihanaa lieroa. Eli ei, mua ei ärsytä mikään koiranomistamisessa, vaikka se rajoittaakin paljo mun menemisiä. Koskaan et voi lähteä esim. suoraa koulusta päin kavereille, koska se koira odottaa kotona. Sama asia yöksi jäämisen kanssa, kaikki pitää suunnitella ennalta. Mut mä koen noi ihan velvollisuutena,mä omistan koiria ja haluan antaa niille parhaan mahdollisen elämän, vaikka se rajoittaisi mun menoja/tekemisiä, ei se silti ärsytä mua. Mitäpä sitä ei koiransa eteen tekisi :D

9.Mikä on suurinta mitä olet koirasi kanssa saavuttanut?
-Mulle ei oo niinkään tärkeitä mitkään tittelit, me ollaan saavutettu koirien kanssa kaiken näköistä niin arkielämässä, kuin harrastus rintamalla. Mutta jos nyt jotain mainitsisi niin ehdottomasti mieleen painuvimmat jutut on Bellan kanssa ollut mätsärien junnukisojen voitot, lukuisat voitot&nollat epiksistä (+yliaika nolla virallisista) Pepin kanssa ne onnistuneet epikset ja sijoitukset on jäänyt hyvin mieleen. Samoin kuin Neksin H. näyttelyistä, joka riittää mulle vallan mainiosti koira kun ei näyttelyistä tykkää niin en sitä niihin pakotakkaan me saatiin se H mikä oli sellainen "tavoite" ja se saavutettiin.

10.Mitä haluaisit saavuttaa koirasi kanssa?
- Voi, mulla on niin paljon tavoitteita varsinkin agilityn osalta, ainahan sitä saa kaikesta haaveilla. Mulle on toisaalta ihan sama saavutetaanko me mitään, rakkaita ne on joka tapauksessa:)

11.Jatka seuraavaa lausetta: jos minulla ei olisi koiraa niin...
-elämäni olisi tylsää ja yksitoikkoista. Lyhyestä virsi kaunis, mun elämä pyörii tällä hetkelllä koirien ympärillä, joten en osaa kuvitella elämääni ilman noita karvaturreja.

perjantai 6. heinäkuuta 2012

Pikaiset treenit rally tokon merkeissä

Hämmästelin jo nurmon mätsärissä Bellan innokasta seuruuta, sama meno jatkui eilen illalla kun treenasin pikaisesti ruskeiden kanssa rally tokoa. Oon tuskastellut tuon seuraamisen kanssa vaikka kuinka kauan ja nyt ihan yhtäkkiää likka seuraakin kuin unelma, hetken jo katsoin sen jopa edistävän. Toivotaan että sama meno jatkuu. Yleensähän B.n seuraaminen on aina yhtä laamailua, se kun tykkää kävellä enemminkin mun perässä kuin vieressä. Otin sellaista kivaa simppeliä ALO tason rataa, mitään mainitsemisen arvoista ongelmaa ei Bellan kanssa ollut, se on vaan niin tasaisen varma asiassa kuin asiassa kunhan ohjaaja hoitaa oman hommansa, koira hoitaa kyllä omansa. On se helppo koira,pakko myöntää. Mentiin vain kaksi kertaa rata läpi, koska halusin lopettaa siihen hienoon ja onnistuneeseen fiilikseen, mikä mulla oli kun se SEURASI kunnolla ja Bellallekkin näytti jäävän todella hyvä mieli treeneistä, ainakin sen silmät loisti siihen malliin ja suupielet oli ihan hymyssä suin. Ehkei ne rally kisatkaan ole kaukaa haetut, harmi vain että joutuu monen tunnin matkan päähän lähteä, jos kisoihin mielii:/

Sitten Nekkuun.. hmm, aluksi likka haahuili sinne tänne, vilkuili taakseen ja oli hieman ulapalla koko touhusta. Sain sen kuitenkin keskittymään hetkeksi ja tehtiin muutama onnistunut kyltti, ja lopetettiin sitten onnistuneeseen suoritukseen. Treenit oli tosiaankin todella pikaiset, sillä hyttyset alkoivat syödä siihen tahtiin, että oli parempi kerätä kamppeet ja mennä sisälle.

Eilen tuli vietettyä töissä reilut 8h, minkä aikana Pepin korvakarvat oli lähtenyt veks, josta oon oikeestaan vaan tyytyväinen kun sen korvat näytti olevan taas punertavat ja ihan mössöiset, helpompi pitää puhtaana kun ei oo niin paljo karvaa ja koirallekkin varmasti näin kesällä mukavempaa kun on kevyemmät korvat. Yks possun näköinen koira sinne tai tänne, pääasia et koira tykkää :D Mutta sitten ei niin iloiseen yllätykseen! Emmi ja äiti tai no oikeestaan äiti oli sitten aatellut et mitäpä sitä turhia saksia säästelemään leikataan nyt samalla Nekunkin korvat,murh. Kyllä mä oon vaan sitä mieltä et korvakarvat ne olla pitää, yksi possun näköinen liero siis lisää. Bellan korvat oli sentään säästetty, joten eikai mun paasaukset ihan kuuroille korville ollut mennyt.

Nekku oli saanut taas tänään aamulla jonku kunnon älynväläyksen, kun tyttö oli luikkunut avonaisesta ovesta pihalle ja suunnannut kohti naapurin pihaa. Niiden pihalla, häkissä oleva jämpti(?) oli sit ruvennut haukkumaan. Oli kuulemma Nekku painellut suoraa päätä sisälle häntäkoipien välissä, vieläkin se tuolla pöydän alla kuikuilee. Tais pikkunen pelästyä oikein toden teolla.

Bella on ollut taas viime päivinä hieman jäykän ja kankean oloinen, ihmekkös tuo kun edellisestä hieronnasta nyt 2kk, munhan piti varata aika sille kesäkuun alussa ja pistelinkin spostia hierojalle, mutta jostain syystä mun spostitit oli kadonnut bittiavaruuteen, kunnes sitten varmaan kolmen viikon päästä tajusin pistää spostia uudelleen ja sainkin varattua ajan huomiseksi:) Hieronnasta lisää siis huomenissa.