Lennokas keinu vai pikemmin lentokeinu?

Keskiviikko ilta kului taas normaaliin tapaan agilityn merkeissä. Saavuttiin taidokkaasti kentälle hieman myöhässä, koska töissä venyi sen verran pitkään. Paikalla olikin vain meidän lisäksi toinen ryhmäläinen, joten saatiin taas suoritella ihan rauhassa kun aikaa oli riittävästi.

Treenien teemana oli tällä kertaa kontaktiesteet, mikä sopi meille vallan loistavasti. Tosin pörrö häntä ei tainnut olla aivan samaa mieltä asiasta. Rata oli kokonaisuudessaan todella helppo, että kontakteihin pystyi keskittyä täysillä.  Peppi taas jumitti ensin aalle, mutta uuden yrityksen kera kiipesi kuitenkin yli. Seuraava kammottava härpäke oli keinu. Namien saattelemana pörri sitten rohkeasti tepsutteli ylitse. Puomille jäätiin myös vähän tölläämään, mutta kipitettiin sitten lopuksi hienosti yli. Toisella kerralla puomilla olikin jo enemmän vauhtia. Keinun kohdalla Peppi taisi saada tällä kertaa jonkin "ahaa-elämyksen" kun se lähti täysiä juoksemaan keinua ylös ja tajusi vasta maassa maatessaan että: "hups, eipä se tainnutkaan olla puomi." - niin Peppimäistä. Peppi siis tosiaan juoksi niin, että lensi keinulta alas. Uudestaan vaan koira keinulle, ja ai että kun se olikin taas hirvittävä kapistus. Meni se sen sitten kuitenkin loppujen lopuksi.

Bellalla oli taas niin kivaa että, vauhtia nyt ei mitenkään hirveästi ollut kun oli niin kuuma sää. Rimat oli maassa mutta yhden palan pituudesta sille jätettiin ja hienosti se sen yli pääsi. Keinun se suostui menemään, kun nameilla houkuttelin. Mut ei se mitään, oon hirmu ylpee et se taas suostuu menemään sitä, talvella kun meininki oli vielä se, että keinuun ei voitu edes vilkaistakkaan. Puomillekkin se jostain syystä jarrutteli, luultavasti ei ollut aivan varma oliko se nyt puomi vaiko keinu. Muuten onnistuneet treenit. Bellan kans otin taas välis vähä seuruuta ja ai että, se seuras hienosti. En olis voinut uskoa että tämäkin päivä tulee kun toi koira seuraa noin hienosti!

Pikkukoirakin olisi päässyt treenaamaan, jahka se olisi edes hetkeksi irrottanut katseensa autosta. Mentiin sen kanssa kerran puomi ja siihen se jäikin. Nekku kun olis mielellään vaan suunnannut autolle, namitkaan ei yllätys yllätys kelvanneet.

Loppu jäähdyttelyksi käytiin kattomassa vähän heppoja, mutta eihän noi (yllätys yllätys) niistä mitään välittänyt kun ruoho oli niiin paljon kiinnostavampaa kuin jotkin hevoset. Peppi tais kyllä muutaman kerran niille vinkua.