Muutama hetki ikuistettuna menneeltä viikolta, kun Peppi oli varsin nyrpeä joutuessaan pukeutumaan taas siihen typerään tiaraan ja kun Bella oli tavalliseen tapaansa innosta soikeana. Nekku touhotti jaloissa minkä kerkesi, osaamatta päättää ketä pusuttelisi seuraavaksi.
Temppuiltiin, leikittiin ja sähellettiin, mutta ennen kaikkea pidettiin hauskaa. Katsokaa tuota ilmettä ja noita silmiä, mitkä pilkistävät ruohonkorsien takaa. Ilmettä jonka se ottaa aina saadessaan käskyn olla surullinen. Surullinen totta vie. Se makaa niin eleettömästi että edes häntä ei heilu. Sen sijaan sen silmissä on niin paljon tunnetta, odotusta, iloa, osaamista ja malttamattomuutta ja silti se näyttää niin kovin rauhalliselta. Vapautus käskyn saatuaan se nousee pystyyn kuin salama, heiluu puolelta toiselle ja odottaa että se saa tehdä tempun yhä uudelleen ja uudelleen.
Ja lopuksi maailman suloisimman vesikirpun metsästäjän pikkunassu, joka muuten pyydystää mieluummin merikirppuja kuin järvikirppuja... Kirppujen metsästys jahdista tulossa ihan oma postaus :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti