Edessäs sun, vain vahvistun

katseestas löydän kaikkeen ratkaisun. Silmiisi katson, unohda en hetken tän säästän oon onnellinen.

Mikäpä tekisikään onnellisemmaksi kun kolme viatonta, lempeää, iloista ja ystävällistä silmäparia. Eilen tajusin taas omistavani maailman parhaat koirat. Tällä kertaa siihen ei tarvittu kuin ulko-oven aukaiseminen. Vastassa oli kolme ilosta ratkeavaa, puolelta toiselle heiluvaa lieroa. Siinä vaiheessa kun Bella ulisi ja tarrasi olkapäistäni tassuillaan kiinni kaikki se turhautuminen ja harmistus katosi, just sillä sekunnilla. Olin vain ylpeä ja iloinen siitä että nuo kolme heiluvaa otusta on mun. Nekku pomppi tapansa mukaan malttamattomana Bellan perässä odottaen vuoroaan päästä tervehtimään. Peppi oli jonon hännillä, sekin ilosta sokeana. Ja voi niitä ilmeitä kun kaivoin laukusta koulutusnameiksi ostamani herkut ja annoin yhden jokaiselle, ne oli niin tyytyväisen ja onnellisen näköisiä.

Vielä hetki sitten tuntui siltä, että mistään ei tule yhtikäs mitään. Juuri nyt voisin sanoa vihaavani kesää, vihaavani kuumuutta ja ennen kaikkea vihaavani asfalttia, kovia alustoja, kivisiä hiekkateitä ja niin edelleen.. listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta sanomattakin selvää lienee se että kesä ei kuulu mun, eikä koirienkaan lempi vuodenaikoihin.

Moinen turhautuminen on monien asioiden summa, mutta päällimmäisenä mieltä painaa Bellan tassut. Miten mä oletinkaan, että tämä kesä olisi jotenkin edellisiä kesiä erillaisempi, sitä se ei ole. Bellan tassut ovat taas ikävässä kunnossa, varsinkin etutassujen isot anturat on lohkeilleet aika pahasti, ja toisen etutassun päällä oleva rupi on alkanut punoittaa ikävästi. Ainahan ne on kuivat ja rösöiset olleet, nyt kuitenkin taas vähän huonommat.

Eniten hermojani raastaa kuitenkin epätietoisuus siitä, miten paljon noi tassut Bellaa vaivaa. Onko ne kipeät, laittaako se lenkillä niin paljon hanttiin tassujen takia vai onko syynä kuumuus? Ei se koskaan lenkkeilystä ole mitenkään erityisen paljon tykännyt, mutta talvisin lenkkeillään kuitenkin paljon paljon innokkaammin. Toivotaan, että ahkera tassujen rasvaus tuottaa toivotun tuloksen. Saisin itsekkin olla hetken stressaamatta jokaista lenkkiä, jokaista askelta ja jokaista rasvaus kertaa. Eiköhän se siitä pian helpota, niin kuin edellisilläkin kerroilla on helpottanut. Tämä on vain se aika vuodesta, mistä tassut ei tykkää yhtään. Kaikkialla on niin kuivaa ja huonoja pintoja tassuttelua varten.


Jos me kuitenkin jostain kesäisin nautitaan niin niistä pitkistä lenkeistä kesäiltoina, siitä ihanasta viileästä ilmasta kun aurinko on jo laskemassa ja siitä tunnelmasta kun voi vain olla. Siitä raikkaasta tuoksusta, mikä aina sateen jälkeen leijailee ympärinsä ja yhteisestä ajasta.

Tuleva kesä otetaan rennosti, lomailun, lenkkeilyn, treenailun ja töiden parissa. Pepin kesälook saatiin viimmeisteltyä, kun läpsäkorvat tekivät paluun. Onhan se kieltämättä hieman hupaisan ja hömelön näköinen, mutta ainakin korvat saa tuuletusta ja koiralla on muutenkin kevyempi olla! Kuvaa saatte sitten kun neiti nirppa on taas vaihteeksi kuvaus tuulella.