Sivut

lauantai 18. helmikuuta 2012

Viis vee veitikka

Ajatusteni vartija, cavalier numero yksi, Jawillan Angel´s Dance "Bella"  5-vuotta!



Minun elämäni koirat
Joka ei katso ohits
eni poissaolevana, omia asioitaan ajatellen, vaan on läsnä tässä hetkessä, on minua varten. Joka ei vaihda minua nuorempaan, kauniimpaan, henkevämpään.  

Jota ei haittaa vähääkään, jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.
- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet, kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen, maailman keskipiste. Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.
 
Joka tulee lähelle, sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna, aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti. Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä, henkensä minun käsiini.

Minun koirani.
Minun elämäni koirat.
(Anna-Liisa Suni)

Jos ette kestä ylimääräistä lässytystä hypätkää tämä kohta yli!
Tänään se sitten tapahtui, ensimmäinen oma koirani,  ensimmäinen cavalierini täytti viisi vuotta. Mikään ei korvaa yhdessä kuljettua matkaa, jokainen päivä, tunti, minuutti ja sekuntti ovat korvaamattomia tuon hulvattoman hauskan pikku  ison ystävän kanssa. Bellasta on tullut mulle näinä viiden vuoden aikana todella tärkeä, korvaamattoman tärkeä, se on perheen jäsen, paras ystäväni. Se on se joka ymmärtää. Viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että jostain voisi tulla näin iso osa elämääni, voisin rakastaa jotain näin paljon ja se jokin ilahduttaisi minua eri tempauksillaan joka ikinen päivä, se jaksaa olla iloinen päivästä toiseen. Se vastuu, minkä koira toi mukanaan oli tosi hieno juttu, olin & oon valmis pitämään huolen siitä, että tuo pieni punainen karvainen otus saa meiltä parhaimman mahdollisen kodin,  vastineeksi Bella on osoittanut uskollisuutta, se on hyvin lojaali koira. Tämä varmaan kuullostaa siltä niin kuin puhuisin ihmisestä, joskus tuntuu että toi otus olisi yksi mun siskoista(väärin käsitysten vällttämiseksi,ei emme inhimillistä tai yritä tehdä niistä ihmisiä ne saavat elää täyttä koiran elämää:)). Sanat eivät riitä kuvaamaan miten tärkeä toi otus on mulle totta kai noi kaikki kolme ovat sanoin kuvaamattoman tärkeitä, jokaisella on kuitenkin aina se ensimmäinen. Ilman Bellaa, ei meillä luultavasti olisi enempää koiria, Bella opetti ja opettaa mua edelleen paremmaksi koiran omistajaksi, ymmärtämään koiria. Bellan kans oon kokenut ne ensimmäiset jännityksen hetket, kun astuin Lapsi & koira kisaan, tuon kultaakin kalliimman "parin" kanssa. Ensimmäiset junnu kisani kisasin Bellan kanssa, ja tulen kisaamaan myös viimeisen junnu kisani Bellan kanssa, siitä olen varma. Starttasimme ensimmäisen epävirallisen agility kisamme yhdessä, tullen toisiksi! Kukaan ei oo turhaan kehunut mun ja Bellan yhteistyötä, tunnen Bellan paremmin kuin omat taskuni (tosin samaa voisin sanoa Nekusta & Pepistä) Voisin myös väittää Bellan tuntevan mut hyvin, vai voiko näin koirasta edes sanoa? Koira on ehdottomasti ihmisen parasystävä. Vielä lopuksi hurjan suuret onnittelut mun pikku tanttori,  läskitassu, möhköfantti, tärppä, tii, tiitu,tintti, Bellalle! ja onnittelut myös muille sisaruksille! 

No niin lässytykset sikseen ja itse synttäreihin! Tosiaan lahjaksi Bells sai enimmäkseen koulutusnameja, kävi vielä hyvä tuuri kun löyty lighteja. Sitten sai sellasen amerikkalaisen jalkapallon muotoisen lelun, mihin saa nameja tms. sit sai tahnaa sen kongoon ja  vihdoin sain hommattua ison keraamisen juomakipon, oli vieläpä sopivasti ruskea ja samaa sarjaa sit kippojen alusta, toivottavasti toi pitäis veden paremmin pois laminaatilta kun Bella on kamala lonaaja :D Vielä pieni videon pätkä.

Väkersin myös muutaman minuutin kakun, pohjana toimi tosiaan ceasar lammas&kana, päälle yritin tehdä tolla liha tahnalla viitosta, mut se muistuttaa lähinnä S.ää sit muutama kukkanami ja nakkeja.
Bellalle maistu kakku paremmin kuin hyvin ja se olikin hävinnyt alle puolessa minuutissa.. miten niin hotkija? Nekkukin sai osansa kakusta, Peppi ei huolinu:Dhuomatkaa korvat jotka "ripustin" ponnarilla ylös, ettei sotkeennu.
Illalla viel olis tarkotus ottaa jonkun näköistä agilityä, ja käydä piiitkällä lenkillä. 


pss.kysymyksiin vastailen ensi viikon puolella.

8 kommenttia: