Katseet menneeseen

Tässä vaiheessa vuotta voisi olla ihan sopiva aika kääntää katseita vähän menneeseen ja kerrata kuluneen vuoden asioita. Mätsäreiden/kilpailuiden osalta vuosi oli aika Bella painotteinen (niin kuin varmaan blogistakin on käynyt ilmi) Bella painotteinen juuri siksi, koska kilpailin viimeisen junnu vuoteni. Halusin lopettaa kisat Bellan kanssa samalla tavoin kuin ne aloitinkin sen kanssa. Vuosi on pitänyt sisällään niin onnistumisia kuin epäonnistumisia, hyviä ja vähän vähemmän hyviä hetkiä.

Mätsärien osalta vuosi oli antoisa. En tuu koskaan unohtamaan sitä tunnetta, miltä tuntui seistä  BIS JH sijalla, maailman parhaan kisakaverin kera. Voin myös rehellisesti sanoa että me ollaan tehty ton sijoituksen eteen ihan hurjasti töitä. Bellan kanssa kilpaileminen on ollut enemmän kuin palkitsevaa, ei mulla edes riitä sanat kuvailemaan. Tuli vähän haikea fiilis tätä kirjoittaessa, tässäkö meidän junnuilut nyt sitten oli? Onneksi on kuitenkin niitä ihanaakin ihanempia muistoja joita voi aina tarpeen vaatiessa fiilistellä. Bella kuitenkin luultavasti pääsee junnu kehissä vielä pyörähtelemään sisarusten kisakaverina:) Uskomaton vuosi takana totta tosiaan, me kivuttiin nimittäin Bellan kanssa vielä toiseenkin kertaan sinne ykkös sijalle. Kaikki kiitos ja kunnia kuuluu ehdottomasti Bellalle. Se on opettanut mulle niin uskomattoman paljon koko lajista ja tuonut tarpeeksi haastetta. Helpolla se ei päästänyt mua koskaan, ei koskaan. Mut aina me ollaan lähdetty kehästä hymy korvissa. Ensi vuonna luultavasti taukoillaan jonkin verran mätsäreistä ja puuhaillaan kaikkea muuta hauskaa yhdessä. Viralliset JH kisat jäi aika minimaalisiksi, mut mä oonkin tykännyt aina enemmän mätsärien JH kehistä, siellä kun ei (ainakaan yleensä!) oteta niin kovin vakavasti kaikkea :)

Onnistumisen hetket rallytokon parissa ovat myös jääneet mieleen. Voi sitä iloa kun vihdoin monien epäonnistuneiden treenien jälkeen, se oppikin seuraamaan, se oppi seuraamaan reippaasti! Monta ikimuistoista kokemusta, yksi niistä on ehdottomasti ensimmäiset mölli rally kisat. Ensimmäiset kisat & treenit häiriössä ja me napattiin ykkös sija, täysillä pisteillä. Ihan uskomatonta, en edelleenkään pysty lakata hehkuttamasta tästä! Toiseksi tietysti ensimmäiset viralliset kisat, joista napattiin ensimmäinen hyväksytty tulos. Ihan huippua.Vuoden alussa en olisi ikinä voinut kuvitellut, et me ollaan joskus tässä tilanteessa. RTK 1 ei tunnu tällä hetkellä yhtään kaukaiselta haaveelta.

Eikä Bellan vuosi oo ollut kokonaan mitään treenaamista ja kisaamista. Se on nauttinut sydämensä kyllyydestä huomiosta, rapsutuksista, lenkkeilystä.. murjottanut ruoka määrän vähyydestä, mutta tullut entistä iloisemmaksi (ja saanut omistajan hyppimään riemusta) painon lähtiessä lasku suuntaan. Nauttinut uudesta lihapitoisemmasta ruokavaliosta.. lyhyesti siis normaalia koiratäyteistä arkea.


Vaikka liuta tuloksia kuluneelta vuodelta onkin Bellan saavuttamia, niin se ei tarkoita sitä etteikö me oltais Nekun ja Pepin kans tehty mitään, päinvastoin. Peppi treenas kesällä ahkerasti agilityn parissa, kisoihin asti ei kuitenkaan tänä vuonna päästy, johtuen yllättäen tulleesta kontakti pelosta. 2013 vuoden alussa kuitenkin (toivottavasti) Peppi starttaa supermölli luokassa:) Pörri on saanut opetella myös rallyn saloja ja alo liikkeistä osa alkaa olla jo aika hyvin hanskassa. En vielä tiedä tullaanko Peppiä näkemään koskaan rallykokeissa. Ikinä ei nimittäin tiedä mitä pienen koiran päässä liikkuu, se voi olla hetkessä sitä mieltä et "ihan tyhmää, en varmasti tee mitään, mitä sä käsket!" ja toisinaan taas "jee huippu kivaa, lisää jookojooko!" Joten ehkä koti treenailu ainakin toistaiseksi on se meidän juttu.

Pääsihän Peppi myös pyörähtämään yhdessä mätsäri kehässä, jossa tajuttiin et näytelmät ei enää ole Peppiä varten. Sitä ei kiinnosta seisoa, eikä ravata saatika näytellä hampaita vieraille ihmisille, joten turhaa sen kanssa edes yrittää tehdä sellaista, mistä se ei pidä. Lyhyesti siis Peppi on kuluneen vuoden aikana: menettänyt karvansa useaan otteeseen ( ja kasvattanut ne takaisin sitäkin nopeammin).. pitänyt hauskaa...päässyt kokeilemaan rallytokoa.. liidellyt agikentillä sydämensä kyllyydestä ja nauttinut elämästä  jokaisella pienellä solullaan.


Nekku on ollut korvaamaton kannustaja ja pieni turistieläin. Nekun kanssa ollaan keritty käymään kaikki rallyn ALO liikkeet läpi ja sekin saattais olla pian mölli ainesta. Pienellä koiralla on vaan niin suuria pelkoja, että saa nähdä pysytäänkö me vain kotitreenaajina. Agilityä se on päässyt myös kuluneen vuoden aikana kokeilemaan ja voi että kun pikkukoira nauttii! Se juoksee päätä pahkaa esteiden yli, pitäen samalla hauskaa ääntä ja saaden välillä "hepulikohtauksia". Osaispa se vaan rentoutua samanlailla myös ihan oikeissa treeneissä. Nekku on kuluneen vuoden aikana ollut... mahtava emon tsemppaaja ja hieno maakunta matkailija... leikkinyt paaaljon...riehunut paaljon.. oppinut monen monta uutta temppua, joista ehdottomasti lemppari on kuonon lipaiseminen!.. nähnyt paljon ihmisiä ja eri näiköisiä ja rotuisia koiria... tykästynyt applawsin kana&vihannekset märkäruokaan (muut maut ei sitten kelpaakkaan).. ärsyttänyt isosiskoja, mutta samalla myös käpertynyt viereen niin kuin parhaat ystävät tekevät. Ja toimittanut hyvin tärkeää pikkukoiran virkaa!:)

Kokonaisuudessaan hyvin, kokemusrikas vuosi joka piti kaikkea mukavaa sisällään, mutta myös ei niin mukavia juttuja. Kuten esimerkiksi Bellan selkäjumit, kolme kertaa me käytiin vuoden aikana hierojalla ja ensimmäisellä kerralla selkä oli niin paha ettei enää pystynyt kunnolla nousemaan. Pepin osalta korvat on tuottaneet ongelmaa, kun tuntuu että ne on jatkuvassa tulehdus kierteessä :/ Vaikka meidänhän piti pysytellä koko vuosi terveenä! Pikkukettu on voinut oikein hyvin, lukuun ottamatta niitä miljoonia valeraskauksia jotka se on joutunut "kärsimään" ja tätä yhtäkkistä kammoa kynsisaksia kohtaan. Kummasti siitä niinkin normaalista asiasta kuin kynsien leikkuusta tuli ihan äkkiseltään kamala toimenpide. Noh eiköhän se siitä taas rauhoitu ja unohda turhan mörköilyn :)

Ja jotta tää postaus ei venyisi enää yhtään pidemmäki on ensi vuoden tavoitteet hyvä jättää seuraavaan postaukseen. Nostan hattua niille, jotka jaksoivat tän postauksen lukea ihan loppuun saakka! Haluaisin vielä kiittää kaikkia meidän lukijoita, joita on kertynyt huima määrä! Heittäkäähän ihmeessä postausehdotuksia ja kommentit ylipäätään on myös tervetulleita!

Hyvää joulua!

Näiden kolmen kortin myötä toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013! Mä en (tänäkään) vuonna onnistunut saamaan korttia, jossa kaikki kolme olisivat nätisti, joten saatte tyytyä kolmeen erilliseen korttiin.

 Aatto sujui mukavissa merkeissä ja koirat olivat mielissään lahjoista. Mä sain vihdoin aikaiseksi hankkia niille uuden aktivointipelin, lisäksi tytöt saivat kolme muuta aktivointi lelua: hau haun aktivointi pallon, trixien tommosen "pötkön" ja StarMarkin treatball:in. Bella sai plussana uuden timanttipannan edellisen alettua "rispaantua". Possunkorvat tais kuitenkin olla jokaisen mielestä se paras lahja. Neppiskään ei olisi millään malttanut odotaa paketin aukaisua, vaan neiti olis mielellään vedellyt korvan paperineen päivineen.

3-vuotias pikkukettu

"Muistatko ystävä pentuuttain olin suloinen karvakeräsi vain. Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin  ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin. Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä. Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin."

Hyvää syntymäpäivää maailman rakkaimmalle pienelle punaiselle ystävälle! Neppis oli oikein mielissään tän vuoden synttäri kakusta, kaikki aijemmat on päätynyt parempiin suihin(=Bellan) mutta tän vuoden kakun neiti kelpuutti, vaikkei se kauneudella ollutkaan pilattu, maku oli varmasti monin verroin parempi. Lahjatkaan ei päätä huimannut, mutta Pikkukettu oli enemmän kuin mielissään saamistaan siankorvista ja kanapaloista. Ei se määrä vaan se laatu!

Me haettiin ensimmäinen hyväksytty!

Lähdettiin ajelemaan ruskeiden voimin aamupäivästä Kannusta kohti. Matkaa kertyi noin puolitoista tuntia. Stressasin tosiaan aijemmin lähtöjärjestystä, mut mun onneksi me startattiin vasta neljänsinä.

Paikan päälle saavuttua kävin ilmoittautumassa, käyttämässä koirat pihalla ja tsekkaamassa minkä näköinen rata ALO luokassa oli. Rata oli tosi simppeli vain 10 kylttiä, joista viisi oli pysäyttäviä. Treenailtiin Bellan kanssa ennen omaa suoritusta, sillä oli ihan hirmu hyvä vire päällä. Taisin kuitenkin treenata hieman liikaakin kun Bella alkoi väsähtämään. (tää on se mun yleisin ongelma, pitäis vaan luottaa siihen et se koira osaa ja olla treenaamatta) samalla yritin nostatella Bellan virettä ja se olikin tosi tärppänä! Jostain syystä kuitenkin säikähti/otti stressiä isojen koirien haukkumisesta ja olikin sitten koko ajan vähän varpaillaan.

mittasuhteiltaan epäonnistunut rata piirros, kuvat rally liiton sivuilta. (klikkailkaa isommaksi)

Oman vuoron lähestyessä mulla oli tosi hyvät fiilikset, pientä jännitystä oli tosin ilmassa. Bellan säikähtäminen & väsyminen näkyi seuraamisessa, ei ollut todellakaan mistään parhaasta päästä. Seuraamisen laamailusta saan kyllä syyttää itseänikin, ois pitänyt mennä vaan ihan reippaasti, mut eipä sitä jännitykseltä kaikkea tajua :D 270 asteen käännös vasempaan jäi väliäksi, josta tuli -1p (kont. virhe) Muuten loppu rata sujui mainiosti, eikä yhtäkään tehtävä virhettä / virhettä koiran osalta, mä puolestani olin hihnan kanssa jotain säätänyt, vaikken sitä itse huomannutkaan. Rata itsessään sisälsi helppoja  kylttejä, edessä istumiset (liikkeissä: eteen koira oikealta sivulle & eteen koira vasemmalta sivulle, istu) olivat suoria, jes!

Jouduin hakemaan meidän tuloslapun & kisakirjan aijemmin, kun ei keritty jäädä odottelemaan palkintojen jakoa. Olin tosi yllättynyt kun sain lapun käteen siitä, että me(mä olin) oltiin saatu 7 virhepistettä taluttimesta. Mä en kyllä ymmärrä miten niitä noin paljon tuli, talutin kun roikkui koko ajan löyhällä koiran leuan alla, eikä B. yrittänytkään lähteä haahuilemaan mihinkään.(tai ainakin näin mä kuvittelin :D) Päättelin sit että luultavasti noi on tullut siitä kun Bella seuras vähän hitaan puoloisesti ja mä kävelin hitusen sen edellä, joten se lukko on  saattanut päästä nousemaan siinä.. tiedä sitä :D Kokonaisvaikutuksesta oli vähennetty -2 pistettä, luultavasti laamailun takia. Joka tapauksessa oon hirmu tyytyväinen, kaikki virheet siis johtui musta. Vielä kun olisin ollut itse entistä reippaampi, olisi koirakin luultavasti toiminut paremmin. Osittain seuraamiseen vaikutti myös hallissa raikuva haukunta. Kokonaistulos oli siis 90-pistettä ja näin ollen ensimmäinen hyväksytty tulos! Kommenttina oli että: kivaa tsemppausta, hieman rauhallisempi tahti niin rata olisi ollut täysin puhdas. Päättelin sitten ton kommentin perusteella et ne hihna virheet tuli mitä luultavammin sen takia, että koira tuli vähän jäljessä ja itse menin hitusen edellä. Itsehän en kiinnittänyt mitään huomiota siihen hihnaan, joka tietenkin harmittaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja ja ehkei se RTK 1 olekkaan niin kaukainen haave ;) Joka tapauksessa oon ihan hirmu ylpee Bellasta, vaikkei se parhaimmillaan ollutkaan. Mamman pikku tärppä.

Ensimmäisistä virallisista kisoista jäi siis oikein hyvä fiilis, ehkä sitä ens kerralla osaa itsekkin ottaa vähän rennommin. Bellan puolesta tosin harmittaa että se oli pikkasen jännittynyt koko suorituksen ajan, minkä takia tekeminenkin olis voinut olla parempaa. Positiivista tietysti, että me onnistuttiin suorittamaan rata nameitta :D Sen jännittyneisyyden olis saanut varmasti nameilla pois, mut ei auttanut ei. Lisäksi me lähdettiin tavoittelemaan hyväksyttyä (vaikka pääpaino tavoitteilla olikin et mennään vaan kokeileen ja viettään mukava päivä) ja sehän me saatiinkin!

videokamerakin oli joukossa, mutta itse videoija (A.) oli luultavasti keskittynyt niin Nekun kaitsemiseen, että oli unohtanut kuvata koko radan. Harmi sinällään, sillä videolta olisin nähnyt miten/missä noi hihnan lukon nousut on oikein tapahtunut. Itse Neppis huoli loppu ajasta myös nameja, vaikka kovasti se kyttäskin ulko-ovea, josko isä ois sieltä ilmestynyt. Anaalirauhasetkin onnistuttiin tyhjäämään useasti reissun aikana, voi sitä hajua, mikä auton valtasi!

Jännitys sen kun kasvaa

Kalenteri huitelee jo kahdeksatta päivää ja jännitys sen kun lisääntyy päivä päivältä. En mä yleensä kisoja näin kovasti jännitä. Kahden päivän päästä pitäis spostiin kolahtaa kisakirje & lähtölistat. Mä oon kerinnyt kelaamaan päässäni jo tuhannen kerran, et mitä jos mun tuurilla me joudutaan startaamaan ekoina? Tää piinaava odotus ei helpota asiaa sitten yhtään. Mä olin kerinnyt jo jotenkin tuudittautumaan siihen ajatukseen et me stratattais jossain puoli välissä, mä kerkeäsin päästä kisan kulusta vähän kärryille ja seurata kanssa kilpailijoiden suoritusta ennen omaa vuoroa. Kerittäis myös treenaamaan ja nostattamaan virettä & tietenkin totuttelemaan uuteen ympäristöön. Mulla ei oo mitään hajua, miten kisajärjestys päätetään, toivottavasti arpomalla silloin olis edes pienoinen mahdollisuus siihen, ettei meidän tarvi startata ekoina. Mä kun tosiaan ilmoittauduin varmasti ensimmäisten joukossa, heti parin päivän päästä kun ilmoituksen näin. Ylihuomennahan se sit selviää. Toisaalta mä odotan lähtölistoja kuin kuuta nousevaa, toisaalta taas kauhun sekaisin tuntein. Mut en aijo ottaa liikaa stressiä, me tehdään niin hyvä suoritus kun osataan ja se riittää!:)

Bella pääsi eilen taas hierottavaksi, juuri sopivasti ennen kisoja. Ompahan sitten helpompi työskennellä kun ei joka paikkaa kiristä. Selkä oli taas aika tiukkana niinkuin vähän aavistelinkin, joka tapauksessa nyt saa olla taas hetken aikaa vetreä liero. Samalla reissulla tehtiin pikainen visiitti mustissa ja mirristä, josta mukaan tarttui vain applawsin ruokaa ja treeninameja. Lisäksi sain vihdoin aikaiseksi hankkia N.lle ja B.lle ihan omat ruokakipot, edellisten hävittyä/hajottua. Bella oli tosi täpinöissään niistä miljoonista hajuista, jotka kaupassa leijailivat... vähemmästäkin sitä menee pää pyörälle. Neks ja Pörri oli sillä välin päässeet käymään mummolassa... Pikkukoiraa oli pikkasen jännittänyt kun ei Bella ollutkaan mukana.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi koko kolmikko pääsi pesulle, edellisestä kerrasta kun olikin jo vierähtänyt tovi. Tytöt eivät tosin tainneet olla aivan yhtä innoissaan, ainakaan ilmeistä päätellen. Lisäksi pesunhan ois voinut hoitaa sata kertaa nopeampaa, jos mamman ei ois pitänyt heilua kamera kädessä! Peppi oli varsin kauhuissaan jouduttuaan ammeeseen. Viimeiseen asti se yritti kynsillä tarrata olkapäästä kiinni. Eipä tuolla pesulla juuri vaikutusta ollut, Peppi näyttää yhtä suttuiselta kuin aina ennenkin, erona vaan et turkki on pehmeämmän tuntuinen. Mutta mikäpä Pörri olisi ilman pörröistä ja suttuista turkkiaan? :D Nekku ja Bella tyytyivät vain kohtaloonsa suihkun alla. Pesussa kyllä ehdottomasti parasta on kuivattelu!(ainakin lierojen mielestä) ne vetää aina kunnon rallia taloa ympäri, Peppi yritää hinkata itseään kaikkiin huonekaluihin, Bella kierii matolla ja Nekku ravaa edestakaisin pysähtyen välillä hinkkaamaan päätään.

Kukin tyylillään

Aikani kattelin kun Neps yritti epätoivoisesti syödä applawsia. Kulho meni edeltä ja Pikkis yritti kaikin tavoin saada sen pysymään aloillaan. Kaiken lisäksi tuo onneton ruoka liimaantui kupin reunoihin siten, että sen syöminen oli ihan mahdoton tehtävä Pikkukoiralle! Tovin touhua katsellessani päätin auttaa Piikua, että se sais ruokansa syötyä loppuun ennen yötä(:D) Bellahan oli valmis ajat sitten ja se oli siirtynyt kyttäämään, josko Nekulta jäis jotain, ilmiselvästi kuppi ei ollut Bellan mielestä tarpeeksi puhdas kun se kävi sen sitten kertaalleen puhdistamassa.

Sain taltioitua videolle (hieman heikko laatuisena tosin) Nekun syömis yrityksen, sopivasti ruoka oli vielä lasikulhossa kun toiset kipot olivat pesussa. Pakko myöntää, että tulihan tuota tuohua katsellessa hymy kasvoille :D

Me saatiin myös Liebster palkinto Taikan&Iiriksen blogilta, kiitos! Mä annan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Spanielikaksikko, Sheltti Taika, Sheltti Lara, Suski&setterit ,Tassujen tahdissa sekä Jesse & Jerry

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia."

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Mihin nää päivät hupenee?

"liuta maailman epäonnistuneimpia kuvia, mut kattokaa nyt miten innoissaan se on!:)"(50mm tarkennuskaan ei ehtinyt mukaan, ku tytöllä oli niin kova kiirus)

Me ollaan treenattu ahkerasti, joka päivä jotain pientä. Silti tuntuu et päivät loppuu kesken. Mun pitäis vaan luottaa Bellaan, luottaa siihen et se osaa ja hoitaa oman osuutensa kunhan mä vaan hoidan omani. Yksinkertaista eikö? Joka tapauksessa mun on lietsottava itseäni, mitä jos...?- ajatuksilla, noh meni miten meni me mennään pitämään hauskaa, sehän tän lajin koko idea on. :)

Lisäksi harmaita hiuksia tuottaa Bellan aloittama valeraskaus, siitä kun ei koskaan tiedä kauanko se kestää. Viikon vaiko viikkoja. Toivottavasti se ois kuitenkin kisa päivänä normaali iloinen Bella. Tällä hetkellä sen maharoikkuu ja muutaman pehmo ötökän se on laatikoista kaivanut. Onneksi mitään mökötyksen/"masennuksen" merkkejä ei oo havaittavissa. Nekkuhan kun on aina valeraskaana sellanen ettei se tee mitään muuta kuin vahtii niitä leluja. Bella puolestaan on ollut mun mielestä jokseenkin tosi paljon iloisempi, lukuun ottamatta muutamia vinkumisia. Toivotaan ettei se saakkaan mitään mökötys vaihetta, tai jos saa niin sitten ainakin ennen kisoja!

Vieressä istuminen näyttää jo oikein hyvältä, kunhan mä muistan toppuutella Bellaa, että se kerkeää varmasti pysähtyä just oikeaan kohtaan. Seuraaminen on Bellan mielestä nykyään niin huippu hauskaa (en ois osannut kuvitella viel vuosi sitten että mun Möllykkä seurais joskus näin uskomattoman hienosti) suupielet on hymyssä itse kullakin katsoessa tuon menoa :) En kiellä etteikö se olis väljää. Mä en oo kuitenkaan koskaan vaatinut siltä mitään toko seuruuta, mulle riittää se et se tykkää seurata, pysyy vauhdis mukana ja pitää kontaktia aina välillä. Bellallta ois oikeestaan turha vaatiakkaan enempää. Oon 99% varma, et jos lähdettäis seuraamista hinkkaamaan tavoitteena ns. toko seuruu, niin siitä katoais se iloisuus mikä nyt on. Niin koiralta kuin omistajaltakin.

Sain myös aikaiseksi tehdä pienen videon. Jossa mm. Bellan seuraamista & pari liikettä, Pepin uusin temppu, Nekun välissä kävely ja loppu videossa näkyy vielä Neks syömässä iltaruokaansa tuttuun tapaan kindermunassa heiteltynä.

(hui kun toi laatu mössööntyi..yritän saada lisättyä videon muualle niin voisin linkittää sen uudelleen)

Mä aloitin muutama viikko sitten opettamaan Pepille temppua, jossa se pistää tassut mun jalkojen päälle ja sit kävellään yhdessä eteenpäin. Peppi yllätti mut ja tajus tempun ihan älyttömän nopeaa Pepiksi, eikä se näyttänyt kyllästymisen vaiheita yhtään kun treenattiin ihan vain muutaman askeleen pätkiä.

Nekkukin on päässyt treenaamaan päivittäin jotain pientä. Pikkuinen kun karehtii kovastikkin jos vain emo(=Bella) pääsee treenaamaan, joten oon sit samas ottanut Nekunkin kanssa yksittäisiä liikkeitä ja temppuja. Pikkis on aina kovin innoissaan kun pääsee tekemään jotain.. viime viikolla se sai kunnon innostuskohtauksen kun juoksi täysiä meidän alakertaa edestakaisin, hupsu Piiku. :D Tajusin hiljan, että mun pentu täyttää ens kuus kolme vuotta, hui kamala kun aika menee nopeaa.. edelleenhän mä tota pennuksi kutsun..:D

11 kysymystä, 11 vastausta

Rocky & Amor heitti meille 11 kysymyksen haasteen, kiitos! Mä en lähde tätä jakamaan enää eteenpäin sillä kaikissa lukemissani blogeissa tää on tainnut kertaalleen esiintyä, joka tapauksessa tässä meidän 11 vastausta.

Miksi päädyit juuri siihen rotuun, jota koirasi edustaa?
Cavalierissa pisti ensimmäisenä silmään ulkonäkö. Suuret silmät, ystävällinen & lempeä ilme ja iloinen olemus tekivät vaikutuksen. Kukapa ottaisi rodun, joka ei miellytä yhtään omaa silmää? Tarkemmin rotuun perehtyessä myös luonne vastasi täydellisesti toiveitamme, samoin kuin koko ja turkki vaatimukset.

Aijotko jatkossakin pysytellä samassa rodussa? miksi / miksi et? (jos et, mitä muita rotuja olet miettinyt?)
Kyllä cavalierit on vieneet mun sydämen mennessään, kaikin puolin täydellinen rotu just mulle/meille. Ainoa miinus, mikä tulee mieleen on terveys, muuten en löydä mitään syytä miksi meille ei cavalier sopisi.. onhan  niitä rotu haaveita muutamia kuten esim. kultainennoutaja & papillon, mutten näe mitään syytä miksi mulla ei aina lieroa olisi/vaihtaisin muuhun rotuun :) cavaliereissa tulen siis pysyttelemään!

Miksi olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Bellan nimeä mietittiin kauan, samoihin aikoihin pyöri tv.ssä Bella niminen ohjelma. Mainoksen kuultua oli koiran nimi selvä. Bella näytti ihan Bellallta, parempaa nimeä saa hakea:) Mä itse tykkään Bellan nimestä kovasti, helppo lausu, jollain tapaa hitusen erillainen(vaikka onkin yleinen) ja sopii tolle niin kuin nenä päähän!

Pepille oli muutamia vaihtoehtoja valmiina (näihin lukeutui myös Nekku).. Muistaakseni samassa ryhmässä, missä me Bellan kans treenattiin oli Peppiina niminen  koira. Sanoin sit ohi mennen Emmille tuosta nimestä ja se tykästyi siihen. Muutaman viikon se kantoikin nimeä Peppiina, joka sitten muotoutui lopulta Pepiksi. Peppi on nopeampi lausua & kirjoittaa ja sopi paljon paremmin tuolle. Toisinaan vieläkin lässytellessä tulee kutsuttua Peppiä Peppiinaksi. Mut eipä tuollekkaan osais muuta nimeä kuvitella.

Ylempänä taisinkin jo mainita, että Pepille oltiin myös kaavailtu Nekkua nimeksi. Mun pikkusisko sai valita Nekulle nimen. Kriteereinä oli, että nimessä täytyy olla viisi kirjainta ja keskellä kaksi samaa kuten: Bella ja Peppi. Mä en aluksi ollut kovin innostunut Nekun nimestä kun pikkusisko sen lopulta sai päätettyä, mut näin jälkeen päin en sitä lähtis vaihtamaan, Nekku on vaan niin Nekkumainen itsensä :)

Miten päädyit koirasi kanssa niiden lajien pariin, joita nykyään harrastatte?
Tarkoitus oli etsiä sellaisia lajeja, mitkä ovat niin koirien kuin ohjaajankin mieleen. Muutamissa toko ryhmissä tuli pyörittyä, mutta loppu viimein tajusin, että toko ei tule olemaan se meidän laji.

Sain sitten jostain kumman syystä idean ilmoittaa mut ja Bellan agilityn alkeiskurssille. Vaikka mä olinkin alkuun sitä mieltä et agility ei varmasti sopisi meille, mutta kuinkas kävikään? Me oltiin Bellan kans molemmat ihan myydyt koko lajille ja siitä se sitten lähti. Oleellisesti myös Pepin kans ruvettiin aksaamaan, samoin kuin Nekun kanssa. Koirat tykkää agilitystä älyttömän paljon!

Mätsäri innostus sai alkunsa mun ja Bellan ensimmäisestä L&K kisasta, jossa sijoituimme kolmansiksi. Me käytiin alkuun treenaamassa niissä ja nykyään pitämässä vain kivaa. Mätsäreiden kautta innostuin myös junior handlerista, nykyään kierrellään kehissä säännöllisen epäsäännöllisesti kolmikon voimin, toisinaan vain Bella mukana toisinaan kaikki.

Rally-tokoon törmäsin ihan sattumalta, tarkoituksena löytää mulle ja Bellalle laji agilityn ohelle, jossa me pystytään myös kisaamaan. Bellan selkäjumien yms. takia agilityssä kisaaminen on nyt toistaiseksi tauolla. Rally-toko vaikutti oikein hyvältä "korvikkeelta" agilityn tilalle/ohelle, ei yhtä totista kuin toko, muttei rasita koiraa niin kuin agility. Lajia kokeillessa innostuin toden teolla kun näin kuinka koirat tykkäs tehdä erilaisia liikkeitä. Myös Peppi ja Nekku ovat päässeet tutustumaan rally-tokon saloihin ja alokasluokan kyltit sujuvat jo melko hyvin.

Mikä on parasta koiraharrastuksissa?
Tekeminen itsessään on kivaa ja se kun huomaat että koira nauttii ja sä itse nautit. On myös mukava huomata  kun yhteistyö sujuu. Lisäksi on hieno tunne saada koira oivaltamaan vihdoin jotain, jota olet yrittänyt kauan opettaa.

Jos koirasi olisi ihminen, minkälainen se olisi?
Hmm.. Bella ja Nekku ois varmaan aika samanlaisia, ujoja, "kotihiiriä". Peppi puolestaan ois joku oikein tomera & kova arvostelija. Se työskentelis luultavasti jossain kauneus alalla.

Entä millainen sinä koirana?
Mä olisin varmaan joku aika pieni koira, semmonen ujo & hiljainen, tarpeen vaatiessa kuitenkin hyvinkin ärhäkkä.

Paras kuva koirastasi
Voisin pistää tähän vaikka kuinka monta kuvaa, mut laitetaan nyt esimerkiksi nämä:

Suuren linjan tavoitteenne?
Jos harrastus puolta mietitää niin rally-tokoon mulla on aika suuret odotukset/tavoitteet. RTK1 olis ihan huippua saada, tietysti ois myös hienoo päästä Pepin & Nekun kans mölleissä pyörähtämään. Agilityn osalta taas ois mukavaa, jos Pepin kans pääsis virallisiin asti, tosin ensin pitäis saada ne kontakti esteet kuntoon. Nekun kans puolestaan katsellaan päivä kerrallaan ja treenataan ahkerasti kotosalla, pikku hiljaa lisäten häiriötä.

Mainitse joku ihailemasi koirankouluttaja/ohjaaja, perustele
Mulla ei ole ketään tiettyä kouluttajaa/ohjaajaa, jota ihailisin. Yleensä tykkään sovellella eri kouluttajien metodeja, siten mikä omalle koiralle parhaiten sopii.

Parhaimmat piirteet koirassasi
Bellan parhaimpiin piirteiseen kuuluu luultavasti sen miellyttämishalu ja se, miten innokas se on tekemään kaikkea uutta. Bellaa on tosi helppo motivoida, lisäksi sen innokkuus näkyy yleensä kaikessa mitä se tekee/sen kanssa tekee.

Pepin parhaisiin piirteisiin kuuluu sen omapäisyys, tän vois toisaalta laskee myös huonoksi puoleksi. Mut mä tykkään et Peppi on luonteeltaan kovempi, harrastamisen kannalta osittain huono piirre, mut Pepissä onkin sit haastetta vähän enemmän :)

Nekun parhaisiin piirteisiin kuuluu ehdottomasti sen tapa tehdä asioita.. otetaan nyt vaikka esimerkiksi sen tapa tervehtiä, aluksi se nuuskuttelee ja sitten saatta lipaista huomaamattomasti poskesta. Nekku on myöskin Bellan tavoin miellyttämishaluinen ja on aika helposti motivoitavissa, mikä sekin on todella hyvä piirre.

Yhtä tavoitetta lähempänä

Ihan alkuun ois tosi kiva, jos jaksaisitte käydä äänestämässä Bellan kuvaa (numero 4) TÄÄLLÄ ajatttelin, että voisin taas arpoa yhden bannerin äänestäjien kesken. Muistakaa vaan ilmoittaa tästä kommenttilootaan ja laittaa spostinne.

Viime aikoina meillä on ollut ihan huippu onnistuneita treenejä, treenejä jossa mulla on hymi korvis ja koiran häntä vispaa siihen malliin, että hyvä jos ei irti lähde. Tälläisiä treenejä lisää, kiitos!

Me ollaan treenattu nyt edessä istumista ahkerasti ja vinous on (melkein) tipotiessään. Kaikki oli lähtöisin taas (yllätys yllätys) musta. Totta kai se tulee vinoon istumaan kun mä huidon ihan miten sattuu ja Bella ei tiedä mitä & miten tehdä ja minne mennä. Heti alkoi sujua paremmin kun "lopetin ohjaamisen" ja suoristin selän. Bella tajus tosi nopeaa, et mitä mä siltä hain, jälleen siis vika löytyi sieltä hihnan toisesta päästä;) Niin kuin edellisissä postauksissa oonkin maininnut, on seuraaminen alkanut sujua todella hyvin. Bella innostuu niin paljon, että nyt on tullut ongelmaksi kyltti: ISTU, 1.aske, 2.askelta, 3.askelta. Se saattaa ruveta ravatessa edistämään sen verran ettei se sitten kerkeäkkään istahtaa ihan sivulle vaan jää vähän edemmäksi/vinoon. Tämä otetaan siis seuraavaksi kohteeksi, pitää kuitenkin olla varovainen ettei seuraaminen kärsi. Sillä nyt se on sellasta seuraamista, mitä mä silloon alkuun lähdinkin tavoittelemaan: iloista&rentoa.

Nekku näyttää lähinnä tältä kun me treenataan:

(Tästäkin kuvasta tosin puuttuu se pikkukoiran silmien loisto, ja yleensä se on iloisemman näköinen)
Pikkis on niin täpinöissään kun on sen vuoro päästä treenaamaan, eihän se meinaa pysyä edes karvoissaan kun on niin kiirus. Pärskitään ja loikitaan minkä keritään. Viis suoritus tyylistä kunhan on hauskaa! Nekun kans ei tosiaan olla kovinkaan tavoitteellisesti treenattu, kunhan otetaan pikku juttuja, mistä neiti innostuu ihan hurrrjasti!:)

Pepin korvat on edelleen oikea murheen aihe, saa nähdä joutuuko niitä operoimaan vielä jossain leikkaussalissa, toivottavasti ei! Sillä on taas korvat tosi huonossa kunnossa ja tuntuu et niis on jatkuvasti joku tulehdus päällä. Lisäks ell. on tosiaan sanonut et tolla on aika ahtaat korvakäytävät.. pitää olla alku viikosta eläinlääkärin kans yhteydessä ja katotaan mitä noiden kans nyt tekis. Peppi on ollut oikein mielissään sataneesta lumesta, varsinkin jälkien seuraaminen on ihan huippu kivaa puuhaa niin Pepin kuin Bellankin mielestä. Kissan jäljet on ihan parhaimpia, oravien ja pupujen jäljet tulee hyvänä kakkosena. Hauska seurata kun ne kulkee jälki jäljeltä upottaen kuononpäänsä lumeen.  Nyt on siis todistettu et osaa ne nenujaankin käyttää, jos niin haluavat :)

Pepin kans ei olla treenattu mitään sen ihmeempiä, normi temppuja yms. Sen mukaan, miten sitä kiinnostaa. Toisinaan se on täpisemäs mukana kun treenaan B.n ja N.n kans, toisinaan se tyytyy katselemaan sivummasta:)

Treenisuunnitelma & Seinäjoki kv

Ajattelin että voisin listailla muutaman asian, jotka ois hyvä saada hanskaan ennen joulukuisia kisoja. Pyritään treenailemaan muutamaan kertaan viikossa ihan kunnolla ja vähintään joka toinen päivä jotain pieniä juttuja, kuten yksittäisiä kylttejä ekstra palkalla.

• Namit ois tosiaan ihan jees saada pois. Hyvällä mallilla jo ollaan, vielä kun sais sen kiinnostuksen pysymään koko radan ajan
• Edessä isuminen jää vielä usein hieman liian vinoksi, siihen siis lisää tarkkuutta
• Mun on opittava kulkemaan enemmän selkä suorassa ja reippaammin!
• Sivulletulon kanssa lisää tarkkuutta, etten palkkaa liian vinosta perusasennosta

Eiköhän tuossa oo jo tarpeeksi tekemistä kahdeksi kuukaudeksi. Lisäksi treenaaminen tehdään koiran ehdoilla, ei siis liikaa toistoja, jotta homma pysyy hauskana. Eikä sillä niin väliä, vaikkei listan asiat oiskaan ihan täysin kunnossa ennen kisoja. Ajattelin olla kerrankin järkevä ja olla stressaamatta turhaan (katotaan sit muutama viikko ennen kisoja, et pystynkö ;)), kaikki kyllä menee omalla painollaan, jos on mennäkseen.

Eilen faunattaresta ja minimanista tarttui mukaan muutamat makupalat. Faunattaresta nappasin Applawsin natural nameja, jotka olivat kyllä hintavia verrattuna määrään. 30 gramman pakkaus maksoi 2,95, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeeksi ostaa. Tänään sit piti heti aamusta testata nameja ja niin kuin vähän arvelinkin niin ne maittoi paremmin kuin hyvin! Taidankin tietää mitä nameja mä ostan kisoihin ;) Koska noi on niin älyttömän kalliita ja maistuu koiralle super hyvin ajattelinkin, että niitä pitää käyttää vain kisatilanteissa sekä treenatessa ilman namia, kun lopussa tarvitaan super hyvä palkka.  Normi treenauksessa tällä hetkellä käytössä Well Done riista tikut.
Minimanista nappasin vielä mukaani kanafileitä sekä testiksi pakastekuivattuja kana herkkuja. Pakastekuivatut herkut oli ainakin koirille vähän pettymys. Vaikka Bellalle laskeekin kaikki, niin kauan se nameja haisteli ennenkuin uskaltui maistamaan. Nekkukin nyrpisti kuonoansa, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja Pikkis rohkeni maistamaan. Ei siis käyneet meillä oikein kaupaksi. Tosin kelleppä nyt kelpaiskaan pakastekuivatut namit kun just ennen niitä saanut tuoreita nameja ;)

Mun oli aivan pakko ostaa Bellalle tommonen princess ruusuke uupuneen BIS JH ruusukkeen tilalle
Viime viikon sunnuntai vietettiin Seinäjoella kansainvälisen koiranäyttelyn merkeissä. Mä tosiaan kisasin viimeisen virallisen junnu kisani, hiukan haikee fiilis et tässäkö se nyt sitten oli? Mut kai siihen osaansa kehän reunalla tottuu pikku hiljaa... Kunhan saan aikaiseksi niin junnuilusta tulossa kyllä vielä ihan erillinen postaus.
Mulla oli pm-kisassa kisakaverina Tallitontun Yvo, tutummin siis Jaffa. Jaffa oli oikein mukava kisakaveri, vaikka olikin kovasti omistajansa perään, siitä huolimatta sain sen kuitenkin esiintymään ihan hyvin ja yllätyksekseni päästiin kuitenkin jatkoon. Pidemmälle emme kuitenkaan päässeet, enkä kyllä ihmettelekkään, kun mokailin muutamassa jutussa:) Tuomarilta sain palautteena että koira oli kuulemma koko porukasta haastavin, mut sain sen silti hyvin esiintymään & kohtelin koiraa todella nätisti. Erityisesti tuomari tykkäs siitä kun Jaffa rupes yhdellä sivulla vähän vetämään niin mä sitten pysähdyin, rauhoittelin koiraa ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Kuulemma usein näkee sitä et koiraa vaan yritetään kiskoa yms. 
Junnu kehät venyi todella pitkiksi, joten mulla oli hyvin aikaa treenailla B.n kans sivussa vähän rally juttuja. Bella oli ihmeen rennosti hallissa, vaikka ahdasta olikin. Rally juttuja treenatessa se oli ihan huippu! Seuraaminen oli aivan mahtavaa niin vauhdiltaan kuin kontaktiltaan. Edelleen se on väljää, mutta tällä hetkellä sillä ei oo mulle kovinkaan suurta merkitystä. Kaikkein parasta oli kuiteskin se, miten rennosti se pystyi olla ja nautti tekemisestä ihan täysin. Nyt on siis testattu treenaaminen isossa häiriössä (ja kaikuvassa hallissa) joten ei pitäis olla kisoiskaan ongelmaa ja mun ei tarvi jännittää, miten se kulkee vieraassa paikassa. Täytyy vaan varata hyvin aikaa, että se kerkee tottua ääniin ja hajuihin.
Vanhempia oli yhteensä 43, joten meidät jaettiin 10 hengen ryhmiin ja me oltiin viimeses ryhmäs. Saatiin  siis odotella vielä vähän lisää. Meidän visiitti kehässä jäi kuitenkin harmillisen lyhyeksi. Bella rupes nimittäin yllätys yllätys ontumaan. Sillä on ilmeisesti selässä taas joku jumi :/ käytiin sit pöydän kautta, jossa tuomari totes saman että koira ontuu ja lähdettiin sit saman tien kehästä pois. Eniten mua harmittaa täs se, että en huomannut et se ois ontunut kehän ulkopuolella tai kun treenailtiin rally-tokoa ennen kehän alkua. Emmikin sanoi, ettei se huomannut mitään siinä kun me treenailtiin, mutta kehäs se kuulemma ontu tosi selvästi. Jos se ois ontunut jo silloon kun treenattiin me oltais voitu suoraa lähtiä  kotia (eikä ois tarvinnut ootella montaa tuntia) tai mä oisin voinut etsiä lainakoiran. Ei tosin ollut ensimmäinen kerta kun se aloittaa ontumaan yht'äkkiää, joten ei toi sinällään tullut yllätyksenä.

Varailen nyt tuolle hierojalle ajan. Oon myös miettinyt jos sitä kävis näyttämäs osteopaatille tai elukkalääkärillä. Eilen nimittäin kun silittelin sitä koko selän matkalta niin tunsin sen selässä yhden kohdan, joka oli muuta selkää lämpöisempi. Tosin voihan se johtua siitäkin et se oli nukkunut jotenkin hassus asennos niin et se kohta oli lämmenny. Lähdin kuitenkin tunnustelemaan selkää siitä kohtaa vähän enemmän ja yhdessä kohtaa se rupes sitten sillee jännästi nykimään niitä lihaksia, tiedä sitten oliko se vain ilkeän tuntuista vai oikeasti kipeä. Noh turha lähteä arvuuttelemaan hierojallahan se viimeistään selviää. Toivottavastti nyt ei kuitenkaan mitään jumia pahempaa olisi. Ton ontumisen lisäksi se on tosiaan ruvennut taas peitsailemaan hirmu paljon ja nouseminen on jäykkää, joten nekin viittaisi jumiin.
Nekku on edelleen valeraskaana, mutta pikku hiljaa alkaa helpottamaan ja treenailtiin sen kans pikku juttuja onnistuneesti. Voiton puolella siis ollaan. Peppi puolestaan on kovin harmissaan lumien sulamisesta kun ei oo enää mitään mihin vois päätään hinkata :)

Olla tiukka ja kätevä, olla huikean pätevä

Nopean päähän piston seurauksena laittelin ilmot menemään virallisiin rally-toko kisoihin, jotka järjestetään Kannuksessa 15.12, vieläpä ALO luokkaan! No eiköhän me saada tässä kahden kuukauden aikana häivytettyä namit pois. Mä yritän myös saada hallin varailtua muutaman kerran et päästäis sisätiloihin treenailemaan.

En kuitenkaan ajatellut ottaa kilpailusta turhaa stressiä, mitä teen aivan liian usein. Me mennään vain pitämään huippu hauskaa, that's it. Viime päivien treenailut sisällä ovat tuottaneet tulosta. Bella on ollut oikein pätevä! Ollaan saatu muutamia sarjoja suoritettua namit taskussa. Kaiken lisäksi Bellan innostus on pysynyt siitä huolimatta korkealla, eli ehkä me sit viimeistään kisoissa suoritetaan koko rata läpi nameitta. Toivottavasti häntä heiluen!:)

 Seuraamisesta on tullut yhä enemmän mieleistä puuhaa, vertaa siihen mitä se oli vielä muutama kuukausi takaperin. Tänään seuruuta treenatessa huomasin että varsinkin lähdössä, missä yritän innostaa sitä entisestään sanoen "mennääänkö, mennäänkö, nyt mennään!" se alkaa jo täpistä ja lähteä ennen aikojaan, lisäksi se edistää välillä. Edistäminen ei kuitenkaan haittaa yhtään sillä jos mä kävelen hitusen nopeampaa sitä ei edes huomaa. Ja toi edistäminen on oikeestaan vaan positiivinen juttu Bellan seuraamisessa, sillä mä saan sitä kaivattua reippautta ja mä pystyn itse kävelemään ihan kunnolla, tarpeeksi reippaasti ja selkä suorassa.
Nekku kärsii jälleen pentukuumeesta, huoh. Se on ihan omissa oloissaan, hoitaa skinneez kettua, sen mahakarvat on kuivuneesta maidosta keltaiset & tahmaiset ja maha roikkuu maas asti. Lisäksi se on hirmu tarkka kenet se päästää lähelleen "puollustaessaan" tota lelua. Bellalle ja Pepille muutamaan otteeseen muristu jne. Sillä on ollut varmaan toisista juoksuista lähtien, jokaisen jälkeen valeraskaus. Tai jos arvioni ei osu oikeaan niin lähellä kuitenkin ollaan. Ärsyttävä "vaiva"!

Peppi on ottanut kaiken ilon irti ensilumesta (mitä onkin tullut ihan hurja määrä) mikäs sen hauskempaa pikkukoiran mielestä kuin iskeä pää jääkylmään hankeen ja hinkata korvat ja kuono oikein kunnolla lumisiksi.
Keskiviikkona pistin mustiin ja mirriin ruokatilauksen ja paketti olikin jo eilen noudettavissa. Tilailin tosiaan 9 kappaletta Applawsin kanaa&vihanneksia ja kaksi tollasta pakkausta missä tulee 5x eri kanalajitelmia. Bellan ruokavaliohan koostuu nykyään puoliksi näistä ja ainakin vielä tämä ruokinta systeemi on toiminut. Applawsit ovat tosi kevyitä ja sisältävät paljon vettä. Lisäksi maistuvat paremmin kuin hyvin. Se on myös niin ulkonäöltään kuin hajultaan siedettävä tälläiselle lihaa kaihtavalle omistajalle.. Hintaviahan nuo on, yks pussi maksaa sen 1,80 ja meillä menee tosiaan pussi päivässä, kun molemmat ruskeet syövät. Peppi ei huoli kuin tuon maun, missä on tonnikalaa seassa ja sitä on nyt tällä kertaa vain kaksi purkkia.