Jännitys sen kun kasvaa

Kalenteri huitelee jo kahdeksatta päivää ja jännitys sen kun lisääntyy päivä päivältä. En mä yleensä kisoja näin kovasti jännitä. Kahden päivän päästä pitäis spostiin kolahtaa kisakirje & lähtölistat. Mä oon kerinnyt kelaamaan päässäni jo tuhannen kerran, et mitä jos mun tuurilla me joudutaan startaamaan ekoina? Tää piinaava odotus ei helpota asiaa sitten yhtään. Mä olin kerinnyt jo jotenkin tuudittautumaan siihen ajatukseen et me stratattais jossain puoli välissä, mä kerkeäsin päästä kisan kulusta vähän kärryille ja seurata kanssa kilpailijoiden suoritusta ennen omaa vuoroa. Kerittäis myös treenaamaan ja nostattamaan virettä & tietenkin totuttelemaan uuteen ympäristöön. Mulla ei oo mitään hajua, miten kisajärjestys päätetään, toivottavasti arpomalla silloin olis edes pienoinen mahdollisuus siihen, ettei meidän tarvi startata ekoina. Mä kun tosiaan ilmoittauduin varmasti ensimmäisten joukossa, heti parin päivän päästä kun ilmoituksen näin. Ylihuomennahan se sit selviää. Toisaalta mä odotan lähtölistoja kuin kuuta nousevaa, toisaalta taas kauhun sekaisin tuntein. Mut en aijo ottaa liikaa stressiä, me tehdään niin hyvä suoritus kun osataan ja se riittää!:)

Bella pääsi eilen taas hierottavaksi, juuri sopivasti ennen kisoja. Ompahan sitten helpompi työskennellä kun ei joka paikkaa kiristä. Selkä oli taas aika tiukkana niinkuin vähän aavistelinkin, joka tapauksessa nyt saa olla taas hetken aikaa vetreä liero. Samalla reissulla tehtiin pikainen visiitti mustissa ja mirristä, josta mukaan tarttui vain applawsin ruokaa ja treeninameja. Lisäksi sain vihdoin aikaiseksi hankkia N.lle ja B.lle ihan omat ruokakipot, edellisten hävittyä/hajottua. Bella oli tosi täpinöissään niistä miljoonista hajuista, jotka kaupassa leijailivat... vähemmästäkin sitä menee pää pyörälle. Neks ja Pörri oli sillä välin päässeet käymään mummolassa... Pikkukoiraa oli pikkasen jännittänyt kun ei Bella ollutkaan mukana.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi koko kolmikko pääsi pesulle, edellisestä kerrasta kun olikin jo vierähtänyt tovi. Tytöt eivät tosin tainneet olla aivan yhtä innoissaan, ainakaan ilmeistä päätellen. Lisäksi pesunhan ois voinut hoitaa sata kertaa nopeampaa, jos mamman ei ois pitänyt heilua kamera kädessä! Peppi oli varsin kauhuissaan jouduttuaan ammeeseen. Viimeiseen asti se yritti kynsillä tarrata olkapäästä kiinni. Eipä tuolla pesulla juuri vaikutusta ollut, Peppi näyttää yhtä suttuiselta kuin aina ennenkin, erona vaan et turkki on pehmeämmän tuntuinen. Mutta mikäpä Pörri olisi ilman pörröistä ja suttuista turkkiaan? :D Nekku ja Bella tyytyivät vain kohtaloonsa suihkun alla. Pesussa kyllä ehdottomasti parasta on kuivattelu!(ainakin lierojen mielestä) ne vetää aina kunnon rallia taloa ympäri, Peppi yritää hinkata itseään kaikkiin huonekaluihin, Bella kierii matolla ja Nekku ravaa edestakaisin pysähtyen välillä hinkkaamaan päätään.