Kalastelija

Pihan viimeinen mutalätäkkö. Kalastelijan mielestä kesä voisi jo tulla, se haluaisi niin kovasti ihan oikeisiin kalastus hommiin. Ihan oikeaan järveen.

Paina taas kaasu pohjaan, anna elämän mennä

Tämän päivän fiilikset.

Kirjoitukset (ja lukio) on nyt ohi ja mä olen onnellisempi kuin koskaan! Bella on ulkoiluttanut nuhjuista kissaansa jo useamman päivän ajan. Se on niiiin hirmu ylpeä itsestään kun se saa lenkin jälkeen kantaa saaliinsa kotiin. Häntä sojottaen kohti taivasta se astelee varmoin ja määrätietoisin askelin, keräten samalla ohikulkijoilta varsin iloisia katseita. Kukapa nyt ei tuollaiselle hölmölle niin itsevarman näköiselle kissasuulle hymyilisi?

ps. Vähän yli kuusi viikkoa meidän ensimmäisiin ihan oikeasti virallisiin rallykisoihin. Tahdon jo kunnon radalle ton hömpän kanssa!

Tämä päivä on aina täällä, huominen ei koskaan

Rakastan kevättä, viileänlämpimiä ilmoja, auringonpaistetta, kevään tuoksua ja pitkiä lenkkejä. Eilinen oli tajuttoman hieno päivä, aurinko paistoi ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Katselin hymyssä suin Nekun vesileikkejä lätäkössä ja rapsuttelin Bellaa terassilla. Se näytti nauttivan ihan hurjan paljon lämpimästä ilmasta ja tuulesta, joka nostatti sen korvat korkealle ilmaan.

Siimahäntä suoritti kevään ensimmäiset kalastelut innokkaasti. Niin innokkaasti, että se ei ollut moksiskaan vieressä huutavasta naulapyssystä tai sahasta, eikä se kiinnittänyt huomiota naapurista kantautuvalle melulle. Oli hauska seurata miten keskittynyt se taas oli. Se ei pelännyt mitään sellaista, mitä se normaalisti pelkäisi, se vain keskittyi käpyjen noutamiseen.

Jotakin Peppimäistä

Pikku Nirpun lempipaikka, lempitakki ja lempijänis. Tuossa se viihtyy koko kuusi tuntisen koulupäivän ajan. Voitte vain kuvitella Pepin ilmeen, jos takki on syystä tai toisesta unohtunut aamulla lattian sijasta naulakkoon roikkumaan.

En vaihtais sekuntiakaan

"Somebody wants you /  Somebody needs you / Somebody dreams about you every single night / Somebody can't breathe without you, it's lonely"

Bella saa mut hymyilemään. Se tietää koska mä tarvitsen sen iloisia silmiä ja lihavia tassuja. Oon löytänyt sen parina iltana suihkun oven takaa. Koira, joka yleensä kiertää pesuhuoneen niin kaukaa kuin vain voi makasi oven edessä ja odotti mua. Siellä se istui iloisen näköisenä sukka suussa, jonka se oli kaapista napannut.

Uskomatonta ajatella, että se on tallustanut mun vierelläni jo seitsemän vuotta, saanut mut hymyilemään joka ikinen päivä seitsemän vuoden ajan ja tehnyt mut onnelliseksi sen hömppä jutuilla. Seitsemän vuoden aikana, se on opettanut mulle niin tavattoman paljon. Se on koira, jollaisesta osasin vain haaveilla, koira joka vei sydämeni. En vaihtaisi sekuntiakaan kuluneista vuosista pois. Jokainen hetki sen kanssa on tärkeä, jokainen tuleva hetki sen kanssa on vieläkin tärkeämpiä. En usko, enkä halua uskoa, että mun läskitassuni on jo seitsemän. Hurjaa.

Mun on tosi vaikea löytää oikeita sanoja, sellaisia jotka kuvaisivat Bellaa, sitä mitä se on, mitä se on antanut mulle ja miten tärkeä se on. Ehkä mun on vain helpompi sanoa, että se on koira joka on opettanut mut nauttimaan jokaisesta pienestä asiasta.

Seitsemänvuotiasta Bellaa täytyi tietysti juhlistaa asiaan kuuluvalla tavalla -syntymäpäiväkakulla! Toinen oli niin tohkeissaan päästessään kakun kimppuun. Kuorrutetta löytyi kakun ja mahan lisäksi nenästä, leuasta, viiksistä ja korvista.  

Onnellinen

Rally-tokosta on tullut meille ihan älyttömän tärkeä harrastus hirmu lyhyessä ajassa. Sellainen harrastus, jota en koskaan uskonut enää agilityn jälkeen löytäväni. Rally-toko vain on ja vie mennessään. Se on oikeasti sellainen harrastus, josta me nautitaan. Harrastus, joka vie niin mennessään, että kaikki ympärillä olijat vain häviävät. Kisatilanteetkin on sellaisia, joissa ollaan vain me. Ja just sen takia me kisataan ja harrastetaan tätä lajia.

Mä toivon, että vaikka rally-toko virallistuukin 1.5.2014 (mikä on tietysti älyttömän hieno juttu) niin se pysyy silti sellaisena hauskana ja yhtä rentona kuin se on tähänkin asti ollut. Meidän saavuttamat kaksi hyväksyttyä tulosta nollaantuu nyt sitten virallistumisen myötä, joten joudutaan aloittamaan alokasluokka käytännössä ihan alusta. Toisaalta ihan mukava aloittaa täysin puhtaalta pöydältä, vaikkei vanhoissakaan tuloksissa valittamista ollut.. päinvastoin!

Oon tällä hetkellä aivan intoa täynnä. Etelä-Pohjanmaa on (vihdoinkin!) ryhdistäytynyt myös rally-tokon suhteen, joten me päästään kisailemaan tänä vuonna useaan otteeseen! Unohtamatta tietysti Kalajoen (mihin on muuten aivan pakko päästä, ihan vain pikku kalastelijan tähden) ja Kannuksen kisoja.

Treenattu ollaan, mutta eipä noista kerta toisensa jälkeen hienommista olohuone suorituksista erityisesti raportoitavaa ole. Bella vain on niin super. Tämänkin tesktin tarkoitus oli kai vain kertoa miten innoissani mä oon meidän tulevista kisoista... Nekkukin on treenannut sinnikkäästi, innostumalla toisinaan vähän liikaakin.

Mitä meille sitten muuten kuuluu? Pienimusta sai antibiootti kuurin ientulehdukseen (ja "mädäntyneeseen") hampaaseensa. Kuurin loputtua Pörri onkin sitten yhtä hammasta köyhempi. Voitte vain kuvitella miten kauhulla mä tuota päivää odotan, tapani mukaan kun ylireagoin kaikessa. Muuten meille ei kuulu mitään erikoista. Sitä samaa vanhaa: lenkkeilyä, treenailua, nukkumista, vähän syömistä ja toisinaan (ainakin yritys on kova) kirjoituksiin valmistautumista.

psst. Bellan ja Nekun kuvia voi kaikki halukkaat käydä äänestämässä meidän paikallislehden kuvakilpailussa. Kuviin pääset TÄSTÄ ja TÄSTÄ.

Only you and me