Canon EF 85mm f/1.2 L

Toteutin tammikuun alussa ikuisuus haaveen klikatessani ostoskoriin linssin, jonka hankkimista oon miettinyt useamman vuoden ajan. Nyt muutaman kuvauskerran jälkeen ajattelin kirjoittaa ylös ensimmäisiä fiiliksiä kyseisestä objektiivista. En olisi voinut toivoa parempaa säätä objektiivin testaamiseen, sillä täällä on ollut useana päivänä ihan uskomattoman kauniit maisemat. Jokainen koira on päässyt uuden objektiivin eteen, mutta Della on tähän mennessä ainut, joka on suostunut pysymään paikoillaan sen aikaa, että oon saanut rauhassa säätää kameraa ilman, että se hivuttautuu vaivihkaa lähemmäs ja lähemmäs. Pomppis oli tapansa mukaan niin innoissaan kuvausjutuista (tai herkuista), ettei se pysynyt paikoillaan tarpeeksi pitkään ja kaiken lisäksi sitä ällötti istua lumisella tiellä. Peppi puolestaan istua nökötti tylsistyneenä paikallaan ja koska se on kuuro, tai ainakin melkein kokonaan kuuro, ei kuvaamisesta tullut mitään ilman apukäsiä, sillä en saanut sen huomiota kiinnitettyä niin, että se olisi jaksanut poseerata nätisti söpöllä purilaiskuono ilmeellään. Tästä syystä myös postaukseen eksyneet ensimmäiset testikuvat uudella linssillä ovat vain Dellasta.


Ensimmäisenä täytyy sanoa, että oon ihan myyty tuon linssin piirtoon, enkä malta odottaa kesää, jolloin saan objektiivista varmasti vielä paljon enemmän irti. Tää talvi on ollut mulle aina jotenkin vähän hankala vuodenaika, sillä koiria on tosi vaikea saada poseeraamaan missään asennossa märällä ja kylmällä alustalla ja omat näpit jäätyy hetkessä.

Yksi eniten totuttelua vaativa asia on objektiivin pituus, sillä 85 millinen linssi yhdessä croppikennon kanssa ei ole mikään hirveän miellyttävä yhdistelmä kuvaajalle, joka on tottunut toimimaan ihan puolen metrin päässä kuvattavasta kohteesta. Kuvaan todella usein tai oikeastaan lähes aina ilman ylimääräisiä käsipareja, joten 28 millisen kanssa kuvatessa on ollut näppärää, kun on itse pystynyt ohjailemaan koiria haluttuun asentoon ihan vaikka kuonosta namilla ohjaten. Uuden linssin kanssa tämä ei tule kuuloonkaan, sillä jos koko koiran tahtoo kuvaan mukaan, on etäisyyden oltava ainakin viisi metriä. Nassu kuvissa riittää onneksi vähän vähempikin. Musta on kuitenkin superkiva saada kuviin vähän vaihtelua ja objektiivin pituus oli oikeastaan yksi suuri syy siihen, miksi lopulta päädyin kasivitoseen vaikka pohdin muun muassa kolmevitosen ja valovoimaisemman 50 millisenkin hankkimista. Halusin kuitenkin tuon 28 millisen rinnalle jonkin pidemmän, mutta huomattavasti valovoimaisemman linssin kuin tuo mun 70-200mm f/4 L on.


Valovoima objektiivissa on oletettavasti ihan huippu, vaikka se alkuun vaatiikin totuttelua. Hämmentävää, kun yhtäkkiä suljinaikaa voi ja pitää nostaa vaikka ja kuinka paljon, ettei kuvat ylivaloitu. Ihan vielä en oo uskaltautunut aivan täydellä aukolla kuvaamaan, sillä se vaatii tarkennuksen kanssa vielä vähän työstöä. Olin kuitenkin positiivisen yllättynyt siitä, miten sujuvasti ja äänettömästi automaattitarkennus pelaa, vaikka liikuteltavan lasin määrä on ihan tajuton. Jännitin myös etukäteen objektiivin kokoa ja painoa. Kilon painoinen möhkäle tuntui aika valtavalta, mutta mun mielestä toi on loppuviimein paljon näppärämmän kokoinen kuin vaikkapa yli pitkä 70-200 millinen. Eikä se painokaan tunnu niin hurjalta miltä se kuulosti.

Tän linssin osto ei ollut todellakaan mikään hetken mielijohde, sillä olin ehtinyt pyörittelemään sitä päässäni melkein neljän vuoden ajan. Ja just nyt oon todella tyytyväinen siihen, että uskalsin vihdoin toteuttaa tän ikuisuus haaveen uudesta objektiivista. Seuraavaksi edessä olisi sitten täysikennoisen rungon hankinta, jonka kanssa uusi linssi tulee varmasti pääsemään oikeuksiinsa vieläkin paremmin, mutta siihen asti on tyydyttävä tuohon croppirunkoon. Eikä tääkään nyt lopulta mikään hullu yhdistelmä oo, päinvastoin oikein kiva!