Mikä tekisikään pienen koiran onnellisemmaksi, kuin pienen pienet kissan tassunjäljet hangessa? Jälkeen on aina yhtä hauskaa upottaa kuono ja tuhahtaa samalla niin lujaa, että ympärillä oleva lumi pöllyää. Unohtamatta kuonon päälle kertynyttä lunta ja häntää, joka sojottaa kohti taivasta. Paljon ylpeämmäksi ei koiran olemus jäljen löydyttyä voi muuttua. Ainahan sitä saa haaveilla, että sieltä jäljen päästä löytyisi ihka oikea kissimirri. Noh, jälet on ainakin melkein yhtä kivoja kuin itse kissa. Pienet tassunjäljet piristävät huomattavasti koirien lenkkeilyä, vauhdistakin sen jo huomaa.
Treenaaminen on ollut viime viikkoina lähes olematonta, lukuunottamatta joka päiväisiä pieniä temppu hetkiä. Jos sattuis viikonlopulle sopivan lauhkea keli saatetaan kokeilla pitkästä aikaa ruskeiden voimin kokonaista rally rataa. Agilityn suhteen oon myös pähkäillyt mitä tehdään, nyt kun ois mahdollisuus päästä loppu talveksi hallille treenaamaan. Alunperin tarkoitus oli että jätetään talvikausi kokonaan välistä, mutta nyt oon vähän kahden vaiheilla. Koirat nauttis varmasti ihan hirmuisesti. Samalla pääsisin tekeen rally juttujakin vieraaseen ympäristöön (+sisätiloihin!!) mietityttää kuitenkin edelleen toi B.n selkä. Eihän me sielä mitään muuta tehtäis kuin "juostais rata läpi, rimat maassa", mutta sitten taas mietin että kannattaako ilmoittautua kun ei kuitenkaan voida tosissaan treenata. Peppi tarvis treeniä joka tapaukses.
Isä soitteli keskiviikkona eläinlääkärille Pepin korvista ja saatiinkin nyt sitten muutamat reseptit. Eläinlääkäri määräs ihan suun kautta annettavia antibiootteja, korviin laitettavia tippoja ja puhdistusainetta. Jo on kumma, jos ei nyt ala korvat parantumaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti