Vain ja ainoastaan Pepille

6.8 Niin tärkeä päivä ja mä melkein unohdin sen, miten voi olla mahdollista. Minä, joka muistan koirien syntymäpäivät paremmin kuin kenenkään muun unohdin melkein Pepin synttärit, jos en olis sattunut eksymään petsieen ja lukemaan Pepin profiilin onnittelu viestejä. Tein koirien kanssa mukavan mittaisen kävely lenkin kun oli niin hieno sää, samalla mietin pääni puhki, mitä mä Pepin synttäri postaukseen haluaisin kirjoittaa.Se on kuitenkin sanomattakin selvää, ettei mun oo mitään järkeä lähteä kirjoittamaan romaania siitä miten Peppi meille tuli, sen kukin voi halutessaan lukea Pepin omalta sivulta. Emmi olisi ehkä osannut kirjoittaa tähän jotain hieman järkevämpää, mutta ehkä mä saan jotain lässytystä aikaiseksi.


Meidän pieni mustalammas, joka omaa todella kovan ulkokuoren ja luulee olevansa itseään niin paljon isompi koira. Mutta sisimmässään se on silti ihan pikkuruinen  hurtta varustettuna suurella tempperamentillä. Luonnetta siltä ei todellakaan puutu! Näihin neljään vuoteen on  mahtunut vaikka ja mitä. Niin hyviä kuin huonoja hetkiä, mutta kaikki omalla tavallaan ikimuistoisia. Pienestä mustasta kakarasta, jonka häntä sojotti sinne tänne ja oli taipuisa kuin vieteri, kasvoi pieni suuri koira, jonka häntä on edelleen kuin vieteri, kippuralla selänpäällä ja hampaat sojottaa  sinne tänne. Joka tapauksessa silti niin nätti tyttö. Seurakoira, joka luulee palavasti olevansa lintukoiran ja rotikan risteytys, varustettuna liero ominaisuuksilla.

Peppi se keksii aina jotain huvittavaa, milloin se syöksähtelee pää kolmantena(viidentenä) jalkana lintujen perään siinä toivossa, että saisi yhden kiinni. Milloin se hyökkää sitäkin isomman pallon kippuun, tai ulvoo naapurien koirille niin kuin mikäkin valtias, mutta tiukan paikan tullen juoksee ulisten jalkoihin turvaan. Milloin pitää vahtia ruokakuppia tai lelua niin ettei kukaan pääse metriäkään lähemmäksi, tai milloin ohikulkijat saavat kuulla kunniansa. Samanlainen pikkuriiviö se on edelleenkin, yhtään se ei oo pentu ajoista muuttunut näinä neljän vuoden aikana :D Se tekee edelleen mitä se itse haluaa ja koska  haluaa. Osaa se olla nätistikkin, kunhan vain haluaa. 
 
Synttäreitä on juhlistettu lähinnä pitkien kävely lenkkien ja treenauksen muodossa. Emmi tosin joutui töihin iltavuoroon, joten mä siis treenasin vähä Pepin kans. Otettiin muutamaa hyppyä ja kaikkea hauskaa, mistä se pitää. Illalla saa vielä jotain ekstra herkkua ja katotaan ku seuraavan kerran päästään m&m.n josko tytölle sattuis jotain ekstra kivaa joukkoon. Tosin tällä hetkellä tuntuu et sitä ei vois vähempääkään kiinnostaa mikään muu kun noi sen jänikset, mitä se taas hoitaa ihan hulluna ja ulvoo kun susi jos ne on kateissa, vauva kuumetta vissiin pukkaa. Isot synttäri onnittelut pikkuiselle mahti pörriäiselle!