Vuoden 2011 yhteen summaus

Videokameran käyttöä on tullut harjoiteltua ahkerasti! Vaikka eipä toi jälki vieläkään mitään hurraamisen arvoista ole, mutta videokuvaa silti. Videokameraan itsestään oon ollu tosi tyytyväinen plussana sen näppärä koko. Laitan tähän alle (linkkeinä) koirista videot. Bellan videoa työstetty vähä enemmän, mulla meni hermot siihen ohjelmaan niin saatte tyytyä tällä kertaa vähän yksinkertaisempiin Nekun & Pepin osalta :)(ääniä vähän sensuroitu;))
Bella  Peppi  Nekku

Pakko myöntää, mulla oli tälle vuodelle kauheat suunnitelmat noiden pään menoksi, valitettavan moni jäi toteutumasta. Vastoin käymisiä sen sijaan ollut enemmän kuin laki sallii:( Bellan selkähän jumiutui kesällä ja sitä sitten hoideltiin kipulääkkeiden voimin, sen jälkeen aina silloin tällöin tullut pikku jumeja(aristanut selkäänsä) tästä johtuikin roima tauko agilitystä ja kisoille sain sanoa heipat. Agilityssä vieläkään en oo Bellan kans uskaltanut kokeilla Aa.ta josko nyt ensin yrittäis saada lihaksia kasvamaan ja painoa tippumaan. Lisäksi Bellan tassut on olleet välistä paremmat, välistä huonommat. Taidettiin me muutaman kerran elukkalääkärillä niitten takia olla, mut eipä niille oikeen muuta voitu tehdä kun antaa antibiootti&shamppoota. Nekun tassu alkoi taas jossain välissä oireilla tuntemattomasta syystä, mutta meni kipulääkkeillä & levolla ohitte.





Ja jos nyt jotain positiivista tästä vuodesta sanoisin niin ensinnäkin mätsäreitten junnuissa tuli pyörähdettyä pikku ketun kanssa ensimmäistä kertaa! Ensimmäisissä mätsäreiden JH kisoissa Nekun kans päästiin siis jatkoon, josta olin huippu iloinen. Seuraavissa kisoissa sitten oltiin 2.! Vaikka sainhan mä hävetä taas silmäni päästä kun pikku kettu tyhjensi mätsäreissä tapansa mukaan anaalirauhasensa levittäen kaamea hajua ympärilleen ja tartuttaen sen vaatteisiin, josta se ei hevillä lähde..
Bella ja Peppi pääsivät elämänsä ensimmäistä kertaa parikilpailuun, jonka tytöt vetivätkin kunnialla läpi!
Lisäksi Bellan ,Pepin ja Nekun sydämet kuunneltiin virallisesti terveiksi! <3



Mutta kaiken kaikkiaan taas yksi hieno vuosi takana kera kolmen cavalier lapsosen<3(jos ei niitä lukuisia lääkäri käyntejä lasketa)



Vuodelle 2012 en mitään sen erikoisempia tavoitteita uskalla pistää, katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan.Mutta jotta olisi jotain tavoitetta niin laitan nyt jokaiselta koiralta ainakin yhden, ettei koko vuosi mee sitten lusmuillessa..;)
Bella:

• Lihaksia,lihaksia ja pikku hiljaa nousu takaisin kisamaailman pariin. Koiran terveys menee tietenkin etusijalle! Toivotaan et päästään Bellan kans harrastamaan kaikkea mahdollista, se kun on ihan huippu harrastus hurtta, tekee kaiken niin täysillä.
• Pysytellä terveenä.. 

Peppi:

• Innostus nousemaan agilityn kohdalla, sitten vois alkaa katsella taas epiksiä, ehkä jopa virallisia
• +totta kai pysytellä terveenä

Nekku:

• Korkata ensimmäiset möllit/epikset
• Lisää itsevarmuuttaa(ettei niitä anaalirauhaisa tarvisi tyhjentää joka kerta kun johonkin lähdetään!)
• +pysytellä terveenä.

Joulu oli ja meni..

Me vietettiin joulua oikein leppoisissa tunnelmissa. Aamulla nukuttiin pitkään, käytiin vähän lenkkeilemässä ja totta kai koirat saivat osansa lahjapaketeista. Uusia tavaroita tuli mukavasti, mutta kaikki totta kai tarpeellisia!;)  Itsekkin sain vaikka ja mitä mutta vihdoin sain sen  uuden videokameran Sonyn HDR-CX115E joten blogissa tulee varmasti olemaan nyt aikaisempaa enemmän videomateriaalia. Enhän mä tota vielä kovin hyvin osaa käyttää,videon jälki sen näköistä. Pistänpä videon nyt kun Bella on koirien yhteisen joululahjan kimpussa, aktivointipelin! eihän tolta lurpalta kauvaa noukka tuhissu kun oli jo valmis,pitää vaan sitten lisätä haastetta et vähentää nameja.

ps.kertokaa jos video ei toimi, en luota yhtään näihin bloggerin videon lisäyksiin. Tässä vielä varuuksi sama VIDEO kuvagalleriassa.

Tasan kaksi vuotta sitten...

..tupsahti maailmaan tuo pieni punainen cavalieria muistuttava otus, joka paremmin tunnetaan nimillä: Nekku, neks, neponen, nepo, neppo, kettu, pikku ystävä, niks, kirppu, rotta, neetu, nepojee, pikkunen...jne Päivääkään en eletystä ajasta tuon kans vaihtaisi pois, vaikka välillä se onkin aiheuttanut niitä harmaita hiuksia (kukapa ei olisi) mutta yhdessä kuljettu matka on korvaamaton. Melkein kaksi yhteistä vuotta on pitänyt sisällään kaikkea hauskaa ja vähemmän hauskaa, jännitystä ja ehkä hitusen draamaa..

Kaikki alkoi siis tasan kaksi vuotta sitten (tarkalleen ottaen yli kaksi) kun otimme kasvattajaan yhteyttä Bellan äidin pentueen merkeissä. 18.12.2009 syntyivät sitten pienet ruby lapset ja onneksemme narttuja oli niin paljon, että meille riitti yksi pieni punainen otus <3

kuva: kennel Rosdiwa´s !

Neksneks on ihan huippu hurtta kaikkine ominaisuuksineen se on just passeli perheemme jatkoksi. Vaikkei noi isommat sitä varmasti myöntäisi on ne myös nauttineet tuon pikku cavalierin tulosta. Bella ja Nekku on ihan ylimpiä ystäviä, vaikka Nekun pentuaikoina Bella ei huolinutkaan tuota kuin nukkuma kaveriksi. Nekku tykkää seurata Bellaa ja tehdä samoja juttuja kuin Bella. Nekun mielestä kuitenkin ehdottomasti huipuin juttu on kun pääsee siskon viereen nukkumaan, joskus nukkuvat päällekkäin, joskus toistensa kainaloissa. Vaikka tuo pieni onkin joskus koetellut Bellan hermoja varmasti monen kertaa on ne silti hyvät ystävät. Bella on vähän kuin Nekun äiti, se on sille turva ja tuki.

 Peppi oli aluksi vähän ihmeissään kun tuo pieni rottaa muistuttava cavalier tuli taloon, Bellallehan tää oli jo tuttu juttu. Mutta ei siinä kauaa mennyt kun ne jo leikkivät vetoleikkejä, Peppi antoi Nekun roikkua sen korvissa, "kissa & hiiri" leikki oli myös kovassa suosiossa. Nykyäänkin Peppi on Nekulle sellanen leikkikaveri, Bellan leikit kun on liian rajuja pienelle ja Peppi taas ei tykkää että sen vieressä nukkuu joku, joten Bella ja Peppi jakoivat sitten "hoito" tehtävät siten että Peppi hoitaa pennun leikittämisen ja Bella antaa puolestaan tulla viereensä.

Nekku on tosi ihana koira, vaikka siltä löytyykin jotain ei niin mukavia tapoja. On se vaan niin ettei tuosta pikku kirpusta voi olla pitämättä.Olen todella kiitollinen, että juuri me saimme tämän ruby hauvan. Kaks vuotta on mennyt kuin siivillä, justhan se nukku mun kaulanpäällä ja nyt mahtuu enää vain kainaloon. Mulle toi tulee aina olemaan se meidän perheen pikkuinen. <3

HYVÄÄ SYNTYMÄPÄIVÄÄ RAKAS!
Synttäreitä juhlistettiin kakun ja parin lahjan kanssa. Nekku rakasti sen lahjoja, Annukka osti Nekulle uuden raatolelun kun se meni ja hukkas edellisen eikä enää muista minne sen jätti.. sekä tietysti paaaaljon kindermunia(=nekun rakkaus)jotka sisälsivät kukin pienen yllätyksen;)

 synttäri onnittelut myös muille drinkki pentueen hauvoille!

Liitelyä ison ja pienen voimin

Vihdoinkin saatiin aksan osalta korkattua halli kausi käyntiin kun suuntasimme tänään pikkusiskoni ja Bellan & Nekun voimin kohti Tiistenjokea. Peppi sai jäädä viihdyttämään Emmin vierasta, ei se mun kans kumminkaan olis mitään tehnyt joten näin parhaaksi jättää sen kotiin. Mullahan oli ratapiirrustuksia valmiina sille puolelletoista tunnille, mutta hallille saavuttua sielä kentällä oli valmis rata&kontakti esteitä joita ei sit pystytty 7v. pikkusiskoni kanssa siirtelemään joten näin  parhaaksi vain muokata valmista rataa.

Otin aluks todella helppoa asiaa että saisin Bellan innostumaan. Otettiin siis kahta putkea, jotka olivat vastakkain U.n muotoisina. Bellan silmät loisti heti kentälle päästyä kun se tajus että mihinkäs sitä taas tultiinkaan, vauhti oli huippussaan. Otettiin sitten vähä pidempi pätkä joka näytti kutakuinkin tältä:

Bella suoritti radan just eikä melkein, mitä nyt ite vähän sekoilin ohjauksissani, mentiin vielä samaa rataa `väärin päin`. Bella on vaan niin ihana aksa koira, se kyllä nauttii touhusta koko sydämmestään + kaiken lisäksi se on tosi helppo ohjattava, vaikka itse vähän säheltäisinkin se ei been menoa haittaa ;)

Pistin Bellan pikkusiskoni kanssa lepäämään ja otin Neksin tilalle. Aluks otettiin ihan lyhyttä suoraa putkea, joka meni tosi kivasti. Vaikkei koko hallissa ollu ketään muuta kuin me niin Nekku jännitti siltikin & yritti aina ovelle.(osa syynä varmaan valeraskaus, joka Nekulla näyttää olevan todella paha -.-) Putkeen kuitenkin mentiin tosi nätisti. Pidennin putkea, ei taaskaan mitään ongelmaa. Seuraavaks kokeiltiin U.n mutoista, mikä sujui myös hyvin.Putkea me ollaankin treenattu Neksin kans ihan kotonakin kun multa löytyy toi metrin mittanen putki:) Sit otettiin puomia, minkä Neksneks meni kuin vanha konkari! Otettiin myös pientä pätkää ylemmästä radasta.  7,6 & 5 esteiden pätkää(hyppy,hyppy,putki) Nekku meni tarpeeksi hyvin `ensi kertalaiseksi` mutta mun odotukset oli kyllä vähän korkeammalla, mutta eikös se niin mennyt että hiljaa hyvä tulee ;) Testattiin Nekun kans vielä keinun laskeutumista, ei näyttänyt paljo hämmentävän tyttöä. Saa nähdä mitä tuumaa kun paukahdus tulee mukaan kuvioihin.
Keinun kun otin puheeksi niin jatketaan sillä :D Bellaa yritin saada menemään keinun, turhaan. Se menee keinun nykyään paljon huonommin kuin ennen (oikeastaan se ei suostu edes pistää tassua koko hökötyksella. Bellan mielestä koko keinu sais vaikka samantien kadota) Bellalle se ääni on ollut vaan niin kamala paikka, että nykyään ei edes tassuja suostu siihen pistää + jos se kuulee et toinen koira menee keinun sen jälkeen se ei mee enää mitään kontakti esteitä vähään aikaan, koska luulee niitä keinuksi. Mä en oikeesti tiedä miten mun kannattaas tota keinua lähteä opettamaan. Namit ei kelpaa, nostaminen tuntuu omasta mielestäni pakottamiselta/hihnalla vetäminen ja ed. mainitut vaihtoehdot Bellan tuntien lisäis vaan sen kynnystä nousta keinulle...joka tapauksessa se on varma että se ääni sitä pelottaa, meiltä nimittäin löytyy kotoa keinu, tosin pienempi kuin oikea mutta kuitenkin. Tää keinu on ihan hiljanen ja toi oikeesti tykkää mennä sittä. Tosin ei mua yhtään ihmetytä vaikka se sitä kovaa pamahdusta pelkääkin, toi kun lähtee jo purkka pallon poksahduksen kuullessa pöydän alle piiloon. Bellalle ei kuitenkaan ikinä oo sattunut mitään minkä takia voisin sen kuvitella pelkäävän pamahduksi/poksahduksia. Ainut jos ei jonku ukkosen takia oo jääny mitään traumoja. Mutta hei jos jollain muilla blogin lukijoilla keinu kammoisista koirista kokemuksia niin neuvoja&vinkkejä otan todella mielelläni vastaan!

Lopuksi otin jälleen helppoa juttua, oikeastaan tämä kerta mentiin tosi löyhästi ja yritin tehdä molemmille ruskeille kerrasta tosi kivan & hauskan, vaikka onhan Bellan mielestä koko agility ihan huippu juttu mutta näitä suoria se rakastaa toden teolla. Otin siis vain putken ja 2kpl hyppyjä, jotka laitoin suoraksi. Annukka oli sitten pistämässä toisessa päässä namikippoon nameja. Lähetin Bellan putken suulta ja jäin katsomaan kuinka se vilisti hyppyjen yli kohti kippoa ja ennen kuin kissaa kerkesin sanoa oli Bella suorittanut radan takaperin mun luokse odottaen palkkausta. Siinä se sitten "muutaman" kerran juoksi väliä edes takaisin. Irrota toi siis osaa;) Kävi itsellekin helpoksi työ kun ei tarvinnut kuin seistä huutaa "eteen" ja palkata koiraa :D Bellan ilme oli kyllä näkemisen arvoinen oli se niin innoissaan pikkunen<3
Nekkukin pääsi testaileen namikippoa ja samaista suoraa. Eka kerta meni hyvin, Nekun saattelin loppuun asti. Tokalla kerralla poikettiin vähä kurssilta ja meinattiin oikaista hyppy. Mutta nätisti Nekkukin liitele.



kuinkahan moneen kertaan nääkin kuvat täälä vilahtanut? joulun jälkeen saatte sitten video materiaalia meidän harkoista;)




Nostan hattua niille jotka jaksoivat lukea tämän kuolettavan tylsän romaanin loppuun asti!

Paljon enemmän kuin koira

Aina silloin tällöin minulle sanotaan, "piristyisit, sehän on vain koira," tai "tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." He eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja jotka liittyy "vain koiraan."

Jotkut ylpeimmistä hetkistäni liittyvät "vain koiraan." Monia tunteja on kulunut ja ainoa kumppanini on ollut "vain koira," mutta kertaakaan en tuntenut itseäni vähäisemmäksi

Jotk...in surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.  

 Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä, " "vain auringon nousu," tai "vain lupaus."  
  
"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden jotka tekevät minusta paremman ihmisen.
         
"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä kävelylenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle, ja kaltaisilleni ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot, ja puhdas riemu tässä hetkessä.  
  
"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.  
 Toivon, että jonakin päivänä he voivat ymmärtää, ettei se ole "vain koira," vaan se asia, joka antaa minulle inhimmillisyyden ja erottaa minut "vain miehestä tai naisesta."  

 Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile -- koska he "eivät vain ymmärrä."

Tällänen teksti pyöri facebookis, ja pakkohan se on täälä blogissa jakaa kun oli niin osuva. Tuo on oikeesti tosi tuttu tilanne aina kuulee sehän on vain koira. Mulle noi on ystäviä, perheenjäseniä ja kaikkea muuta. Eikös se niin mennyt että koira on ihmisen parasystävä;) nämä lierot on ainakin sen osoittaneet  tuhanteen kertaan!:)
----
Siskoni löysi koneeltaan videoita Pepin pentuajoista, jahka saan ne koneelleni siirrettyä lisäilen tänne blogiin. Näette myös vähän videomateriaalia miten Bella leikki Pepin kans kun se oli pentu. Nykyäänhän ne ei enää keskenään leiki kun Pepin mielestä Bella on aaaivan liian raju. Videoista puheen ollen äiti&isä lupas kustantaa joululahjaks osan siitä videokamerasta, saan sitten tännekkin enemmän "elävää kuvaa" noista & agi treenejäkin on varmasti kivempi katsella videolta.

Eilen saatiin tännekkin päin lunta ja voi että kun koirat nautti! Bella kieri, Nekku juoksi ympyrää ja Peppi upotti päänsä lumeen. Kuvia ei valitettavasti oo näyttää ennen ennen kuin koneeni on asennettu uudestaan, se nimittäin hajotti jo yhden muistikorttini:S

Peppi jouluna 2010

Tassut ok, häntä ei

Siihen nähden mitkä kurakelit nyt on ollut Bellan tassut on voineet vallan mainiosti, onhan ne kuivat & halkeilleet ja päällä sellaset ruvet, mitkä on tulehduksista jääny. Noh toissapäivänä sitten löysin B.n hännästä saman näköisen patin, mitä sen etutassuissa on, siis hännästä. Eihän se voi mitenkään olla mahdollista että siihen olis esim. rapaa päässyt niin kuin noihin etutassuihin. No joka tapauksessa siinä se on ja pysyy, aateltiin kattella pari päivää, tänään kuitenkin huomasin että siitä oli vissiin tullu verta sata varmasti en mene mitään sanomaan, mutta jollain punertavalla/mädällä oli osa häntäkarvoista siihen jäänyt kiinni, ihan kuin silloin sen käpälien patteihin. Mä kun olin elätelly toivoa että näistä "pateista" aletaan vihdoinkin päästä eroon ja sitten sille ilmestyy häntään sellanen.. huomenna soitellaan ell. suuntaan josko se vaatis jotain antibiootteja kenties?

Päivitys taukoa taas riittänyt, osa syynä muutto. Pian on tosiaan viikko elelty täälä uudessa talossa, koirat ei oo mitenkään hirveesti stressannu mä sen sijaan niidenkin edestä. Tulihan tos yks päivä lenkillä hieman paska fiilis kun likat olis innoossaan ollu menos vanhaan kotia mutta tänne ne oli tuotava. Nyt jo tosin innokkaasti tulevat tänne ja muutenkaan ei mitään erityistä käyttäytymistä oo havainnu. Peppi alotti sopivasti juoksunsa ja merkkaili sisällekkin muutamaan otteeseen -.- Noh ehkäpä se tästä.

Sunnuntaina toivottavasti päästään rally tokoileen ja sitten liitelemään pitää nyt kattella kauanko Pepillä nois juoksuis menee, mua kun ei yksin huvittais sinne hallille lähtee treenaamaan.

Teen piakkoin vähä huone postausta/koirien kamoista, missä säilytellään ymsyms.