Huiskuhäntämme

Della täytti lauantaina 27.5. kaksi vuotta, siis 730 päivää. Se on loppujen lopuksi aika pieni luku, mutta silti musta tuntuu kuin tuo koira olisi ollut täällä ikuisuuden. Se on edelleen se sama seikkailijakoira kuin pentunakin. Tyhmänrohkea hymykoira, joka tykkää mennä ja tulla oman mielensä mukaan, jolla on hirmuisesti luonnetta, ja joka rakastaa seikkailuja. Se on aina siellä missä tapahtuu. Se on aina siellä missä minä olen.

Päivä päivältä vain rakastan enemmän sen tapaa elää ja olla. Sillä on huippu asenne ja samalla se on ihan maailman sympaattisin otus. Rakastan edelleen sen tapaa tervehtiä, sitä tapaa, jolla se on tervehtinyt pennusta lähtien. Sitä kun se laittaa tassut olkapäille, puristaa kynsillä ja nuolee vimmatusti kasvojani. Tai sitä kun se painaa kuononsa naamani päälle. Tai kun se innostuu jostakin niin kovin valtavasti, että sen huiskuhäntä heiluu taukoamatta.

Ja mitä olisivatkaan olleet synttärit ilman kakkua ja lahjoja? Dellan mielestä kakku oli ihan super hyvää, eikä se olisi millään malttanut odottaa sen syömistä. Vierestä kuului tasaisin väliajoin vaativa kimeä haukahdus, kun se odotti silmät suurina kakun valmistumista. Lahjoista paras oli ehdottomasti uusi vihreä vinkukäärme, joka tuli juuri sopivaan aikaan, sillä Della onnistui hajottamaan edelliseltä käärmeeltä pään.

Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja helmikuu maaliskuuksi. Mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut. Päivät vain kuluvat sitä samaa rataa. Pitkiä lenkkejä, treenaamista ja auringonpaisteesta nauttimista.

Nekku on innostunut ihan hurjasti aktivointipeleistä, kun sisko kaivoi sille Bellan vanhan pelin jostakin laatikon pohjalta. Nuun mielestä niitä voisi pelata ihan koko ajan. Varsinkin nyt, kun sillä on juoksut ja juoksujen takia koko ajan ihan tajuton nälkä. Nuu onnistuukin väsyttämään itsensä pelejä pelaamalla varsin hyvin sillä välin, kun me ollaan Dellan kanssa treenaamassa. Unohtamatta tietenkään Peppiä, joka sekin on innostunut tekemään töitä ruokansa eteen. Pörriäinen tosin hyppisi vaikka päällään, jos vain jotain suuhun pantavaa löytyy. Peleistä se ei välitä, mutta esimerkiksi tuosta kuvan violetista Dellan voittamasta aktivointi"pallosta" se tykkää hurjasti.

Pepillä on niitä päiviä, kun se vain kerjää ruokaa ja nukkuu. Sitten on niitä päiviä, kun se käyttäytyy kuin mikäkin pentukoira. Juuri äsken se laittoi Dellan juoksemaan kuin viimeistä päivää jahdaten sitä lumihangessa sen minkä kömpelöistä koivistaan vain pääsi. Mummokoira on vaan niin hassu! Ostin uuden aktivointipallon ihan vain Peppiä ajatellen (ja siksi, että kaksi palloa ei riitä kolmelle koiralle). Pallo oli turkoosi, sen pinnassa oli "nystyröitä" ja se oli valmistettu läpikuultavasta muovista. Pallon nähtyään Peppi oli ihan varma siitä, että moinen kapistus oli vähintäänkin ufo tai jotain. Sitä ärsytti suunnattomasti se, että se söi sen iltasapuskan, eikä mummokoira uskaltanut tehdä muuta kuin raapia tassulla ilmaa pallon päällä ja olla muka liikuttavinaan sitä. Ja voi vitsi, miten siltä menikään hermot. Ruokaa ei tippunut vaikka kuinka haravoi ilmaa tassulla pois pallon päältä! Ei ollut ihan Pepin juttu tollanen kummallisen mallinen pallo, jonka läpi kaiken lisäksi näkee. Peppi inhoaa muutenkin kaikkia kiiltäviä (ja läpinäkyviä) pintoja.

Me ollaan treenattu pikkukoiran kanssa ahkerasti agilityä ja rally-tokoa. Tämän hetkiseen viikko-ohjelmaan kuuluu kahdet ohjatut agilitytreenit ja yhdet ohjatut rally-toko treenit. Ollaan edistytty molemmissa lajeissa viimeisten kuukausien aikana paljon. Vähän jopa harmittaa, ettei mulla ole ollut ylimääräistä aikaa analysoida treenejä tai kisoja täällä blogin puolella, mutta jos nyt lyhkäisesti yrittäisin jotain kertoa.

Mölli ALO 98p 1.sija & ALO 93p 2. sija + tuomarin suosikki

Rally-tokossa pikkukoira tekee ihan tuosta noin vaan jo VOI ja MES luokkien liikkeitä. Viime viikolla hinkattiin ( ja osittain opeteltiin uudestaan) täyskäännös vasempaan niin, että pyörin itse paikallani samalla kun koira peruuttaa mun ympäri. Aika nopeasti se hoksasi jutun jujun ja pyörii jo varsin hienosti mun ympäri. Takapään käyttö sillä on ihan huisin hyvää! Tällä hetkellä työn alla ovat eteen istuminen ilman käsiapuja, maahan meno uudella tekniikalla (tuolla kun on huono tapa mennä makaamaan niin kyykystä, että joku tuomari saattaa lukea sen istumiseksi. Lisäksi se jää tosi usein makaamaan lonkalle, minkä takia asento on turhan vino), seisominen ilman käsiapuja sekä "pohkeenväistöt." Näissä riittääkin treenattavaa taas hetkeksi.

Agilityssä yritetään edelleen kasvattaa motivaatiota ja sitä kautta vauhtia. Välillä pikkukoira on niin liekeissä, etten meinaa perässä pysyä ja välillä sitä joutuu odottamaan vähän turhankin kauan. Kepit pujotellaan aina silloin puhtaasti, kun vain viitsitään keskittyä tekemiseen. Keppien kanssa pitäisi treenata enemmän erilaisia kulmia ja ylipäätään sitä tasaista keskittynyttä suorittamista. Keinu pitäisi saada varmemmaksi tai oikeastaan Della vain pysähtymään keinun päähän. Keinu on yksi pikkukoiran lemppari esteistä (ihmekös tuo, kun sieltä saa aina niin paljon herkkuja), että se vaan mielellään rynnistäisi sen läpi ajattelematta sen enempää.

Helmikuun puolella pyörähdettiin JFK:n järkkäämissä agilityepiksissä, joissa Pikkukoira suoritti supermölliradan yhdellä kiellolla, sijoittuen luokan toiseksi. 18.2. episteltiin Kokkolassa kahden startin verran. Hyppyradalta vitonen, koska viimeisen esteen rima rämähti alas ja mölliradalta myös vitonen, kun kielsi yhden hypyn. Hyppyradalta luokkavoitto ja mölliradalta 2. sija. Vauhtia oli molemmissa kisoissa mukavasti ja tekeminenkin oli varsin sujuvaa.

Hyppyrata 5rv 1.sija & möllirata 5rv 2.sija

Helmikuussa käytiin pitkästä aikaa myös oman seuran järkkäämissä rallyepiksissä. Olin ilmoittanut meidät mölleihin ja jonkin äkillisen päähänpiston seurauksena myös ensimmäistä kertaa normi alokkaaseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus hyllyttää ALO luokka ja namittaa rata läpi. Pikkukoira päätti kuitenkin toisin, kun se suoritti 12 kyltin radan 93 pisteen arvoisesti ilman ainuttakaan nakin palaa. Pisteitä lähti uusimisesta sekä muutamasta taluttimen kiristymisestä ja kontrollin puutteesta, kun Della innostui kehuista niin valtavasti, että se lähti edistämään seuraamisessa ja sitten oltiinkin kylttien kanssa aika pulassa. Vielä on paljon hiomista, että saadaan liikkeet yhtä sujuvaksi ilman herkkuja kuin herkkujen kanssa, mutta kyllä tällaisella suorituksella kehtaisi jo virallisiinkin mennä! Suureksi yllätykseksi sijoituttiin ALO luokan toisiksi ja saatiin vielä tuomarin palkinto. Huippu koira!

Möllirata oli mukava 10 kyltin rata. Tyypiltään aika samanlainen kuin alokkaassa. Mölleistä saatiin yhteensä 98 pistettä. -1 lähti pujottelusta, kun Della nuuhkaisi kartiota ja toinen -1 lähti istu, maahan, kierrä koiran ympäri -kyltiltä, myöskin maan nuuhkaisemisesta. Nämä pisteet riittivät kuitenkin lopulta luokkavoittoon. Vähän kuumottelis ilmoittaa meidät huhtikuun virallisiin kisoihin, mutta saapa nähdä uskalletaanko sittenkään, kun en halua kiirehtiä ja tällaisena ikuisena perfektionistina haluaisin, että kaikki liikkeet on oikeasti ihan hanskassa jokaista yksityiskohtaa myöden.

Putkirata 2. sija, mölli hyppy 1.sija & mölli agi 1. sija

4.3. käytiin jälleen Pietarsaaressa JFK:n järkkäämissä agilityepiksissä. Tällä kertaa juostiin ennätysmäärä, kolme starttia saman päivän aikana (putkirata ja möllihyppy & agi -radat). Putkirata oli tosi simppeli, mutta jostain syystä jännitin meidän suoritusta vähän turhan paljon, mikä heijastui tajuttoman huonona ohjaamisena. Della karkasi heti lähdöstä, joten rata takkusi jo ennen kuin oltiin liikkeelle päästy. Meillä on edelleen ongelmia lähtöjen kanssa. Mun pitäisi päättää vaadinko mä siltä paikalla pysymistä, jonka harjoitteluun ei ohjatut treenit yksistään riitä, ja jonka treenaaminen kotona on yhtä tyhjän kanssa, koska se pysyy paikalla niin kauan kuin esteitä ei ole näkyvissä. Vai otetaanko me käyttöön lentävä lähtö. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tietysti se kaikkein paras. Radallekin voisi lähteä rennoin fiiliksin, kun tietäisi, että koira toimii myös ennen lähtöviivaa. Täytyy vain kokeilla ja löytää se meille toimivin tapa. Joka tapauksessa takkuisen lähdön jälkeen rata lähti sujumaan (Dellan osalta :D) varsin hyvin. Vauhti oli vähän kadoksissa ja loppumetreillä unohdin valssata, minkä takia sain taiteilla ihan ihme kuvioita, että sain koiran seuraavaan putkeen. Saatin kuitenkin pidettyä pakka kasassa ja jotenkuten taiteiltua nolla, joka riitti toiseen sijaan.

Putkiradan jälkeen vuorossa oli hyppyrata, joka sekin varsin simppeli ja suoraviivainen. Tällä kertaa en edes yrittänyt jättää Dellaa lähtöön vaan otin sen sivulle istumaan, jonka jälkeen lähdettiin suorittamaan rataa yhdessä. Lähtö toimi hyvin. Kokonaisuudessaan rata sujui tosi kivasti ja sain koottua itseni niin, että kykenin ohjaamaan huomattavasti paremmin kuin edellisellä radalla. Hyppyrata suoritettiin puhtaasti, vaikka vauhtia olisin toivonut hieman enemmän. Täytyy varmaan tosissaan aloittaa palkkaamaan leluilla, jos vaikka niillä saisi vähän kierroksia nostettua. Della on ihan hulluna kaikkiin naruleluihin, mutta heti jos se näkee, että mulla on herkkuja, niin sitä ei kiinnosta enää yhtään leikkiä.

Viimeisenä oli vuorossa möllien agilityrata. Tälläkään radalla ei ollut mitään ihmeellisyyksiä paria ansaestettä lukuunottamatta. Della oli tosi hyvin kuulolla ja otti kontaktit hienosti. Puomilla vähän himmaili vauhdin kanssa, mutta muuten aika tasaista juoksemista ja suorittamista. Kerran meinasi ajautua väärään putkeen, mutta sain linjan kuitenkin korjattua, joten nolla tältäkin radata ja 1. sija.

Koko lauantaipäivän saldo oli siis triplanolla! En voisi olla ylpeämpi ja tyytyväisempi pikkukoirasta! Paljon on vielä treenattavaa, mutta ei kai tässä vaiheessa parempaa suoritusta voisi edes vaatia. Näistä epiksistä löytyy jopa videomateriaalia, jonka julkaisen sitten kun olen kahlannut sen läpi.