Jokaiselle huonolle puolelle löytyy vastaava hyvä puoli

Mä tosiaan taidan omistaa (ainakin melkein) täydellisiä koiria. Mitä se täydellisyys sitten on? Onko se sitä että ei tehdä virheitä, vaaditaan koiralta täydellistä suoritusta ja itseltä täydellistä panostusta? Mä voin sanoa omistavani kolme täydellistä koiraa. Ne ovat täydellisiä mulle, aina kirsusta heiluvaan hännänpäähän asti. Ei, ne ei ehkä ole niitä rotumääritelmän mukaisia tai ne ei ehkä aina käyttäydy kuin mallikelpoiset kansalaiset.

Minulle täydellisyys ei tarkoita kuitenkaan virheettömyyttä. Virheitä tehdään, jotta niistä opitaan. Vaikka en omistakkaan muotovaliota tai vaikka me ei läheskään aina osata treeneissä yhtään mitään, ei se tarkoita sitä etteikö ne olis täydellisiä. Ne on täydellisiä mulle, just sellasinaan kun ne on. Täydellisyyden tulkitkoon kukin itse. Ulkopuolinen ihminen ei näe sitä, mitä jokainen omistaja näkee siinä omassa lemmikissään. Mä tiedostan koirieni virheet ja sen etteivät ne ole täydellisiä sanan varsinaisessa merkityksessä. Arvostan niitä hyviä puolia ja tapoja koirissani, joskus jopa niitä huonojakin. Jokaiselle huonolle puolelle kun löytyy se vastaava hyväkin puoli. Ne ovat täydellisiä siksi, koska ne ovat sopivia just mulle.

Rally-tokon myötä olen oppinut arvostamaan myös niitä ei täydellisiä suorituksia, niitä suorituksia kun kaikki menee pieleen mutta koiralla ja mulla on kivaa. Itseasiassa mä en ole koskaan ollut treenaamisen suhteen mikään kovin tarkka, useinmiten mulle riittää se sinnepäin oleva suoritus. Rally-tokon tullessa mukaan kuvioihin tämä on vain vahvistunut. Tietysti kyltit on suoritettava oikein ja niin edespäin, mutta onko sen koiran nyt aina seurattava just siinä oikeassa paikassa, oikealla etäisyydellä, varsinkin kun meidän kohdalla kyse on hömppä harrastuksesta. Oon jo aikaisemmin maininnutkin että mulle riittää kun yhteistyö pelaa ja koiralla on kivaa. Tietysti pyritään suorittamaan rata virheittä läpi ja meidän tasoon nähden niin hyvin kuin osataan, kaikki muu onnistuminen on sitten vain plussaa tähän päälle. Mun mielestä suoritus voi olla "täydellinen" ilman, että se on täydellinen.

Mikä sitten tekee juuri mun koirista täydellisiä?

Täydellisellä koiralla on täydellinen kippurahäntä
Täydellisen koiran kanssa on helppo olla täydellinen tiimi
Täydellisellä koiralla on pieni kuono, siimahäntä, pitkä kieli ja lurppa korvat
Täydellinen koira on toisinaan määrätietoinen ja itsenäinen
Täydellinen koira lämmittää sohvasi ja sänkysi
Täydellisellä koiralla on täydellinen katse, kyhmykuono,maitoparta ja toisinaan sydäntä muistuttava läiskä rinnassa
Ja mitä olisikaan koira ilman täydellistä luonnetta, suuren suurta sydäntä ja aina niin iloista asennetta? Entä ilman niitä huonoja puolia ja huonoja tapoja, joille löytyy vastaavat hyvät puolet? Niillä on iloiset heiluvat hännät, ne jaksavat ilahtua niistä pienimmistäkin jutuista ja ne ovat kiitollisia kun niillä on sinut, ne pitävät sinusta juuri sellaisena kuin olet. Ne ovat täydellisiä, mutta ennen kaikkea ne ovat maailman parhaita ystäviä.