Sivut

maanantai 18. helmikuuta 2013

Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää?


Joskus sitä toivoo, että aika pysähtyisi edes hetkeksi. Vuodet vierivät käsittämätömän nopeaa, toisinaan aivan liian nopeaa. Jonkin verran pelkoa herättänyt ikä on nyt saavutetta, Bella täytti kuusi. Se todellakin on nyt kuusi, eikä yhden käden sormet riitä enää laskemaan. Kuusi vuotta tuntuu todella pitkältä ajalta, aivan kuin Bella olisi ollut meillä aina, vaikka todellisuudessa se on oikeastaan aika lyhyt aika. Näinä kuuden vuoden aikana meistä on Bellan kanssa tullut ihan käsittämättömän hyvä tiimi, Bella on opettanut mulle hirmu paljon, niin koira jutuista kuin normi arjessakin. Kuusi on kuitenkin luku siinä missä muutkin, samanlainen Tärppä se on aina ollut ja tulee aina olemaan, rauhallinen, iloinen, ystävällinen, rakas ja ennen kaikkea suunnattoman tärkeä.
 
Synttäreitä juhlistettiin kera pitkän lenkin, lahjojen ja kakun kanssa. Kakku lukeutuu ehdottomasti niihin onnistuneisiin tekeleisiin, ei ulkonäön vaan maun ansiosta! Bella (myös Nekku jokseenkin) oli ihan myyty cesar-raejuusto-nami kakulle. Lahjoista voiton vei ehdottomasti Pedigreen jumbone maxi luu, sisällöltään se ei  mitään kovin kummoista kamaa ole, mutta Bellalle maistui paremmin kuin hyvin. Siankorvatkin jäivät auttamatta kakkosiksi. Muutama pieni pehmopupu eksyi myös pakettiin. Vielä ei kuitenkaan keritty testailemaan, innostuuko neiti huisku uusista leluista.


Muokkasin pienen kollaasin muutamasta pentu kuvasta, ilmiselvästihän niissä möllöttää pikkuinen kyhmykuono, joka auttamatta muistuttaa hitusen marsua, suloista sellaista toki. Bella oli pentuna lyhyesti ja ytimekkäästi villi ja valloittava. Luulenpa että jos nyt tokaisisin jollekkin, että Bella on joskus ollut aikamoinen riiviö, harva luultavasti uskoisi. Mutta jo vain, Bella heräsi joka ikinen yö 00.00 herättäen koko yläkerran ja leikkien varpaidenjahtausta, mikä oli tietysti naperon mielestä huisin hauskaa.(tämän toki olisi voinut estää sillä että Bella ei olisi saanut nukkua päivisin niin paljon. Aina oppii jotain uutta) Toisinaan se onnistui tunkemaan itsensä portaikon kaiteen väliin siten, että se oli puoliksi portailla ja puoliksi yläkerran puolella. Meillä ei kukaan koirista ole tuhonnut mitään suurta tai arvokasta. Muistan kuitenkin kuinka Bella oli kaivanut mun uuteen sängynpeittoon reiän ja vetänyt vanut pihalle, silloinkin se pisti vain naurattamaan. Eihän sille voinut olla nauramatta.  Marsua ja sitemmin cavalieria muistuttavasta otuksesta kasvoi mitä parhain koira. Edelleen se kuorsaa samalla lailla, nukkuu vieden mun tyynyn, kerjää ruokaa, vihaa kissoja jne.. Se on vain aikuistunut. Bella on ollut pennusta asti täydellinen ensimmäinen oma koirani. Se ei ole päästänyt mua liian helpolla, muttei se ole koskaan ollut mikään vaativa. Juuri täydellinen sellaisena kuin se on. Pikemmittä puheitta siis huisin paljon onnea mamman ensimmäiselle huiskuhännälle!

6 kommenttia:

  1. Äh, eilen jäi onnittelematta... No myöhäiset isot onnittelut Bellalle! :) Perästä tullaan.

    VastaaPoista
  2. Ompas Bella ollut erinäköinen pentuna :) mutta myöhästyneet onnittelut :)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiito! Joo, on se aika paljon muutttunut kuuden vuoden aikana:D

      Poista