Pikkukoira sai viettää neljä mahtavaa päivää Kalajoella. Voi miten lujaa se juoksi pitkin rantahiekkaa, viipotti särkältä toiselle, sukelsi pohjamudasta kaisloja, napsi vedenpinnalta ötököitä ja nautti. Kuono hymyssä, silmät loistaen. Aivan kuin se olisi ollut toisessa maailmassa, maailmassa, jossa on vain pienen pieni Neponen ja suuri, jännittävä meri.
Se oli hetken maailman onnellisin pikkukoira ja minä olin maailman onnellisin koiranomistaja. Sitä ei pelottanut mikään, eikä se stressannut mistään. Se oli vain niin keskittynyt veteen. Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota. Mun rohkea pieni vesikirpunmetsästäjä. Tää on se Nekun juttu.
Mua ei harmittanut yhtään, vaikka rallykupin toinenosakilpailu jäikin väliin. Olin vain niin onnellinen Nekun puolesta. Se pääsi tekemään sydämensä kyllyydestä just sitä, mistä se eniten koko maailmassa nauttii -kalastelua. Se oli niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä sen vauhtia ja täpyytystä, sen saalistus ilmettä, eikä sen sukellustaitoja.
Yön mun jalkopäässä nukkuikin varsin väsynyt ja tyytyväinen otus, mitä kummallisemmissa asennoissa. Ja tyynyllä kuorsasi sitten vähän isompi otus. Kyllä vain tulikin kaivattua omaa leveää sänkyä, kun yritin saada päätäni ahdettua edes osittain tyynylle. Tämän takia Bellalla on mun huoneessa ihan ikioma tyyny :)
Reissu oli Nekulle enemmän kuin tärkeä. Joka vuotinen Kalajoen loma on ehdottomasti pikkukoiran koko vuoden kohokohta. Kukapa nyt ei tuollaisesta vesi- ja hiekkamäärästä innostuisi? Bella ja Peppi nauttivat aivan yhtälailla uusista hajuista ja rannalla kirmaamisesta. Nekku oli kuitenkin ehdottomasti koko reissun iloisin ja onnellisin tyyppi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti