Ethän sä ikinä kadota tuota katsetta?
Me ollaan koko viikon aikana taidettu treenata (huimat!) kaksi kertaa, johtuen ah, niin ihanista kura/sadekeleistä. Ei mua pieni sade haittaisi, mutta kun koira ei toimi. Viikkoon mahtui kuitenkin yksi hieman aurinkoisempi sää, jolloin mä sain aikaiseksi raahata pihalle rally-toko kyltit ja kylttien pidike viritelmät. Otin yks päivä oikein urakaksi ja päällystin muutaman kyltin ja iskä sai hommattua mulle sellasia jänniä mukeja mihin noi kyltit sit sai kätevästi kiinni. Silloin tosin tuuli niin kovaa että kyltit tarvi vähän lisäpainoa kivistä, mut muuten oli oikein näppärät. Otin sellasta 9 kyltin pikku rataa tarkoituksena yrittää tehdä niin palkkaamattomia, kuin ekstra palkattuja suorituksia. Bella toimi tosi hyvin, siihen nähden että sillä on juoksut päällä. Huomasinpa taas että sen mahakin on vähä turvonneen näköinen. B.llä kummasti tuppaa mahan seutu suurenemaan kun se aloittaa juoksunsa, Nekulla ja Pepillä en oo tämmöstä huomannut. Juoksujen takia Bella on muutenkin ollut hirmu laiskalla tuulella, lenkkeilystä ei meinaa tulla yhtikäs mitään kun se raahautuu vaan hihnan jatkona, tai sitten sitä vaan iljettää nämä rapakelit. Pikkis oli myös oikein pätevä treenatessaan, nyt se oli jopa kunnolla mukana ja keskittyminen ei herpaantunut hetkeksikään, hieno pikkis!

Viime viikonloppuna koirat pääsi vähän maistelemaan vapauden tuntua metsässä, kun me käytiin puolukoita poimimassa. Kukin koira toimi vähän omalla tavallaan. Peppi seuras Emmiä lähes herkeämättä, jolkotteli niin tiellä kuin metsikössäkin. Bella puolestaan keskittyi enemmänkin istuskelemaan ja katselemaan ja tais sekin kantaa kortensa kekoon puolukoiden parissa, ne tosin päätyi oletettavasti ruskean mahaan. Nekku puolestaan oli aluksi oikeinkin kiinnostus, kulki mättäältä mättäälle napsien puolukoita ja juoksennellen sinne tänne, kunnes se aloittikin auton kyttäämisen ja sen vieressä seisomisen, ajatella sehän olis voinut lähteä ja jättää pikkukoiran keskelle metsää! On ne vaan hömppiä, olisin kuvitellut että niistä ois ollut hauskaa juosta itsensä läkähdyksiin, mut meidän neitejä kiinnosti vähän eri jutut.:)Nekku puolestaan säikäytti meidät tänään taas oikein kunnolla. Pikkis onnistui livahtamaan oven raosta pihalle, ajattelin sen ensin hosuvan vain tapansa mukaan autolle, mutta eiköhän sieltä puskasta pompannut sitten naapurin kissa esiin! Nekku sitten vikkelänä lierona lähti karhaamaan kissaa takaa, ajatteli varmaan mielessään miten hän kantaa kissan retaleen näytille. Kissa juoksi Nekku kannoillaan ensin toisen naapurin pihan läpi suunnaten kotiinsa. Noh kissan pihassahan odottikin sitten Nekkua pienoinen yllätys kun tän kissan omistajien aussie oli pihalla irti. Se sit Nekun nähdessään lähti karhaamaan tyttöä kotia kohti. Ja kyllähän muuten Nekku pinkoikin, se pinkoi niin lujaa kuin pienistä tassuistaan pääsi. Tää aussie on opetettu kuitenkin pysymään hyvin pihassaan ja heti ojan ylitettyä se pyörsi takaisin pihaansa. Hirvittää jo ajatuskin mihin asti toi olis oikein pinkonut, jos se koira ei olis sattunut olemaan just silloin pihalla.. toivottavasti Nekku jättäis nää kissan karhailut nyt vaihteeksi vähän vähemmälle. Säästyis omistajankin mieli vähän.
Peppi on pelannut ahkerasti niin tassu-, kuono-, kuin koppipalloakin. Pallon virkaa taas toimittavat niin isot, pienet, pehmeät kuin kovat pallot. Pallo kuin pallo kelpaa meidän Pörrille!