Jäätiköiden sankari

Ihmettelen yhä uudelleen ja uudelleen miten nyt voi olla tammikuu. Sen sijaan, että olisi tammikuu, pakkasta ja metreittäin lunta täällä on tammikuu, lämmintä, lumetonta ja kalastelijalle sopiva jäinen vesilätäkkö keskellä vihreää nurmikkoa.

Takapihan osittain jäätynyt ja osittain sulanut lammikko tuotti paljon iloa pikkukoiralle! Kalastelijan tassuja ei paljon paleltanut, kun se määrätietoisesti asteli kohti hyistä lätäkköä, bongatakseen puupalikoita ja leluja. Lätäkön tutkiminen voitti aamulenkin mennen tullen.

Päättäväinen pikkukoira alkoi näyttää varsin turhautuneelta, kun lätäköstä ei löytynyt kasvin kasvia, planktoneita saatika sitten käpyjä. Helpottaakseni pikkukoiran tuskaa viskelin muutamat kävyt veteen, jotka se sai sitten ihan itse kauhoa pintaan.


Nekku olisi viihtynyt lätäkön äärellä tunnin, jos toisenkin (ainakin määrätietoisesta ilmeestä päätellen) ja sen sisälle saaminen osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Katsoin kuitenkin parhaaksi viedä sen lämpimään, välttääksemme hassutassujen kylmettymisen. Mittari oli kyllä plussan puolella, mutta kieltämättä jäinen vesi taisi jonkin verran nipistellä pikkuisia varpaita.

Onhan se kiva, että näin "keski talvella" on tällainen hieno kalastus mahdollisuus, mutta kyllä me koirien kanssa otettais se lumi vielä(kin) riemuiten vastaan!

Mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa

1. Litimärkä sesse, väsyneenä lenkin jäljiltä. 2 & 3. Pikkuinen uuden raatolelunsa kanssa nokosilla. 4. Suloinen nokkamasiini, sekin väsyneenä ja märkänä lenkin jälkeen.

Ota mut syliin, pitele, mut älä omista

Christmas 2013

"Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltais rauhassa vaan"

"Kaupunki hiljenee, taas joulu täällä on"

Näin väsyneitä, onnellisia ja tyytyväisiä pikkutonttuja meiltä löytyy. Massut täynnä possunkorvista.

Ole kaikkein paras pieni Nekku

Nekusta ei tullut näyttelytähteä eikä agilitykoiraa, mutta siitä tuli jotakin paljon parempaa. Maailman pienin ja suloisin vesikirpun metsästäjä, sohvan lämmittäjä ja rapsutuksia rakastava täydellinen (neljävuotias) seurakoira!

Ensimmäinen kuva on ollut blogissa esillä aivan liian monta kertaa, mutta en vain voi sille mitään, että rakastan tuota kuvaa ja tuota pikkukoiraa siinä kuvassa. Rakastan kuvan kesäisiä värejä ja sitä, miten se pitää sisällään Nekun koko suuren olemuksen. Pieni peloton veskirpun metsästäjä, joka totta vie osaa ja pystyy keskittymään niin halutessaan.

Halusin valita Nekun synttäripostaukseen sellaiset kuvat, mitkä kertovat Nekusta jotakin, mutta ovat samalla myös mun suosikkikuvia -ei teknisesti, vaan sisällöllisesti. Yllä olevat kuvat ovat kaikkea sitä, mitä Nekku oikeastikin on. Prinsessakoira, joka rakastaa kalastelua ja vedessä läträämistä ja joka on vieläkin hieman pentumaisen ilkikurinen. Pentukuva on ehdottomasti kaikista pentukuvista se paras ja onnistunein otos.

Paljon onnea neljävuotias Nekku!

Pikkukoiria

Pikkutassuja, -häntiä, -korvia ja -koiria vuosilta 2007, 2008 ja 2009.

Smile

Maanantai-illan kevennys! Selailin vanhoja kuvia ja tämä hyppäsi silmilleni, niin kammoksuttavan laadun kuin pikku koiran ilmeen vuoksi. Siinä se nyt kuitenkin on. Pikku prinsessa koiran kaunis virnis... ei kun hymy!