tag:blogger.com,1999:blog-56520074155219272032024-02-21T17:29:24.271+02:00HuiskuhäntämmeUnknownnoreply@blogger.comBlogger332125tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-30362816099326407832018-01-27T14:00:00.001+02:002018-01-28T19:41:28.503+02:00Nose Work hajutestiViimeiset kuukaudet ja erityisesti pari viimeistä viikkoa ovat olleet varsin Nose Work painotteisia. Jaksan kerta toisensa jälkeen yllättyä siitä, miten jännittävä ja mielenkiintoinen toi laji on ja miten hurjasti Della siitä nauttii. Parasta tässä lajissa on se fiilis, mikä tulee onnistuneen löydön jälkeen. Ja se fiilis, mikä sulla on, kun sun täytyy vain uskaltaa luottaa koiraan ja sen nenään. Laji on opettanut mulle lyhyessä ajassa ihan valtavasti kaikkea. Ehkä mahtavinta on ollut kuitenkin huomata se, miten itsenäisesti Della pystyy työskentelemään ilman, että sitä tarvitsisi houkutella tai ohjailla namilla. Nose Work tuli oikeastaan just sopivaan saumaan, sillä oon joutunut rally-tokossa pallottelemaan paljon namittomuuden ja siitä aiheutuneen vireen laskun kanssa. On mahtava huomata, että tässä lajissa ne namit ei oo Dellalle se juttu vaan se, että se pääsee käyttämään nenäänsä on jo melkein palkka itsessään.<br />
<br />
<center>
<a href="https://i.imgur.com/1S356Xf.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/1S356Xf.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Mistä tämä hajutyöskentely villitys sitten oikein lähti? Ilmoitin meidät viime syksynä Nose Workin alkeiskurssille, koska olin jo pitkään halunnut tietää syttyisikö mun riista- ja saalisviettinen pupujen, kissojen ja lintujenjälkiä vainuava seurakoira nenätyöskentelystä. Hajutyöskentely itsessään on kiinnostanut mua jo pitkään, joten olin tosi innoissani alkavasta kurssista. Jotenkin mulla vain oli sellainen fiilis, että tämä olisi se laji, josta mun nenällään elävä koira tulisi nauttimaan suunnattomasti. Ja niinhän se nautti ja nauttii edelleen. Joka kerta aivan yhtä paljon. Eikä se malttaisi millään odottaa pääsevänsä hommiin, kun se näkee mun kaivavan nose kamppeita esiin. Tiistaisin olevat nose work treenit olivat ehdottomasti pikkukoiran koko viikon kohokohta! Kurssin aikana Della sai kouluttajalta hurjasti kehuja. Harva koira kuulemma jaksaa yhtä sitkeästi ja järjestelmällisesti tehdä töitä niin kuin Della teki vain muutaman harjoituksen jälkeen. Kurssin aikana päästiin kokeilemaan niin sisätila-, laatikko-, kuin ajoneuvo- ja ulkoetsintää. Kaikki osa-alueet se suoritti päättäväisesti. Eniten vaikeuksia tuotti kuitenkin uudet paikat, joista Della otti yli varovaisena koirana vähän turhan paljon häiriötä. Lisäksi mulla oli varsinkin aluksi vaikeuksia tulkita Dellan ilmaisua, sillä se osoittaa löydön katsekontaktilla. Ja koska se käyttää katsekontaktia niin moneen muuhunkin asiaan, kuin vain löydön ilmaisemiseen, on mulla ollut hankaluuksia erottaa mikä niistä on just se oikea ilmaisu. Se saattaa välillä ottaa kontaktia muhun, jos ollaan treenattu liikaa ja se väsyy tai jos se ottaa ympäristöstä häiriötä tai kun se turhautuu. Oon kuitenkin oppinut tulkitsemaan sen muitakin eleitä, joita se käyttää löydön ilmaisussa. Ennen katsekontaktin tarjoamista se selvästi innostuu ja alkaa nuuskia vimmatusti. Sen jälkeen kun se on ilmaissut löydön varmistan sen usein vielä tupla käskyllä, jolloin se steppailee paikallaan tai jatkaa matkaa ja palaa uudestaan samalle laatikolle tai samaan kohtaan. Sen päättäväisestä kävelytyylistä huomaa myös usein, koska haju on lähellä.<br />
<br />
Dellan työskentelyä on mahtavaa katsoa. Se on niin keskittynyt hommaansa ja etenee hirmu rauhallisesti, mutta järjestelmällisesti nuuskien jokaisen laatikon ja nurkan. Hän on kuulemma nenän käyttäjänä todella looginen koira. Sen lisäksi, että Della on hirveän utelias ja kova koira tutkimaan, on se äärettömän keskittynyt ja fokusoitunut, kun se pääsee käyttämään nenäänsä. Jäniksen jäljet pellolla tai nami treenikentän matolla saavat sen ajatuksen juoksemaan ja nenän käymään vimmatusti. Viime perjantain aksa treeneissä se sai yhtäkkiä vainun jostakin. Hetken siinä yritettiin kouluttajan kanssa katsella näkyykö jossain jotain herkkua, minkä se haistaa. Kentän seinässä olleelta hyllyltä löytyi sitten lopulta _yksi_ makupala, jonka se oli haistanut. Dellan namien bongailu tapa on välillä todella ärsyttävä, koska se saattaa tehdä sitä juurikin esimerkiksi kesken radan täydestä vauhdista. Musta on kuitenkin hieno huomata, miten hyvin se osaa tuota nokkaansa käyttää ja millä antaumuksella se sitä tekää! Voitte vain kuvitella miten se siitä nauttii. Se on haistellessaan oikein elementissään :D<br />
<br />
Jo kurssin alussa mulle oli selvää, että me tullaan tähtäämään myös kokeisiin, koska koira oli niin täysillä mukana. Siitäkin huolimatta, että olin tarkoittanut lajin aluksi lähinnä aivojumpaksi. Huomasin muutama viikko sitten ilmoituksen hajutestistä, joka järjestettiin Koirakoulu Raikun tiloissa. Samassa paikassa, jossa me suoritettiin alkeiskurssikin. Hetken miettimisen jälkeen päätin ilmoittaa meidät testiin mukaan, sillä en halunnut ohittaa mahdollisuutta päästä kokeilemaan testiä koiralle jo ennestään tutussa ympäristössä. Toinen syy oli se, että seuraava järjestettävä testi olisi ollut vasta joskus heinä-, elokuussa. Heti ilmoittautumisen jälkeen liityin Nose Work Finland ry:n jäseneksi, jotta mahdollinen hyväksytty tulos saataisiin viralliseksi. Nose Workhan ei ole kennelliiton alainen laji, joten tulokset kirjaantuvat ainoastaan Nose Work Finland ry:n omaan järjestelmään. Tulosten kirjaantuminen taas edellyttää jäsenyyttä. Treenattiin testiä edeltävät viikot ahkerasti erilaisilla laatikoilla. Pahvisilla, muovisilla, pulloilla, rasioilla, kupeilla... mitä nyt ikinä talosta sattui löytymäänkään. Huomasin, että Della kyllästyy laatikoilla aika nopeasti, sillä se kesti samaa harjoitusta vain noin kaksi toistoa, jonka jälkeen se kyllästyi ja alkoi virhe ilmaisemaan (koska pikkukoiran mielestä samaa juttua on turha tehdä uudestaan ja uudestaan, kun sen kerran jo osaa!). Kyllästymisen takia yritin välttää treenaamasta liikaa ja lopetettiin treenit aina ensimmäiseen onnistuneeseen suoritukseen.<br />
<br />
Jännitin testiä aluksi ihan tajuttomasti, mutta testi päivänä mulla oli tosi hyvä fiilis. Jännityksen sijaan olin todella innostunut tulevasta, sillä paloin halusta nähdä, missä tilanteessa me laatikkoetsinnän kanssa ollaan. Ainakaan ei voi syyttää etteikö oltaisi treenattu, sillä me treenattiin. Super paljon. Käytiin myös muutamassa testiin valmentavassa yhteistreenissä, joissa harjoiteltiin testikäytäntöjä ja tehtiin laatikoita samalla tavalla kuin testissä aikaa ottaen. Della teki jokaisella treeni kerralla kolme onnistunutta löytöä, minkä vuoksi olin lauantaina tosi luottavaisin mielin liikkeellä.<br />
<br />
<center>
<a href="https://i.imgur.com/QbNV6Ln.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/QbNV6Ln.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/hg2gtBc.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/hg2gtBc.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Testi järjestettiin 20.1. Koiria oli paikalla vain kuusi, joten se oli hetkessä ohi. Della oli vuorossa kolmantena, mikä oli hyvä juttu. Ehdin palkata koiran autossa vielä muutaman kerran hajusta, jotta se varmasti tiesi, mitä me oltiin tultu tekemään. Tuomari oli meille entuudestaan rally-toko jutuista tuttu ja testin ilma piiri oli niin rento, ettei mulla ollut mitään paineita. Vähän kuitenkin jännitti ottaako Della uudesta tilanteesta häiriötä. Tsemppasin Dellaa ennen kuin asetuttiin lähtöalueelle. Laatikot oli kahdessa kuuden laatikon rivissä. Annoin Dellalle vapautus- ja etsi käskyn, jolloin se lähti hirmu määrätietoisesti ja varmasti liikkeelle. Mulla oli hyvä fiilis siitä, että se osaa hommansa ja luotin täysin siihen, että se kyllä löytää oikean laatikon. Della alkoi haistelemaan ensin vasemmalla puolella olevia laatikoita. Sillä oli hurja vauhti päällä ja olin siinä vaiheessa jo varma siitä, että se sai hajun ilmasta. Sen verran kovaa se tassutteli ensimmäisen rivin ohi, vaikka jokaisen laatikon tarkasti nuuskikin. Viimeisen laatikon kohdalla se pysähtyi katsoakseen mua kuin kysyäkseen oliko ne laatikot nyt sitten tässä. Annoin uuden etsi käskyn, jolloin Della lähti haistelemaan toisen rivin laatikoita ja merkkasi heti todella selkeästi toisena olevan laatikon. Meillä oli siinä vaiheessa kuitenkin vielä neljä laatikkoa kokoanaan haistelematta ja aikaa vaikka ja kuinka, joten halusin olla varma siitä, että ilmaisu oli oikeasti oikea. Toistin vielä käskyn. Koira steppaili hetken paikallaan, missä kohtaa varmistuin siitä, että tää laatikko on se, josta haju löytyy. Mun käskytyksen takia se tutki kuitenkin päättäväisesti vielä loput laatikot, jonka jälkeen pyysin sen uudelleen sivulle ja annoin vielä yhden etsi käskyn sille riville, missä se oli laatikon aiemmin merkannut. Della veti kiireellä sen samaisen toisiksi viimeisen laatikon luo, jolloin nostin käteni pystyyn ja huusin löytö. Ja sehän se totta vie oli! Fiilis oli ihan huippu. Aikaa meidän suoritukseen meni kokonaisuudessa 39 sekunttia. Ilman varmistelua se olisi ollut vielä paljon paljon nopeampi. Näin ollen Della suoritti Nose Workin ykkösluokan hajutestin hyväksytysti läpi ja on nyt oikeutettu kisaamaan myös ykkösluokan kokeissa. Niitä ennen me kuitenkin jatketaan treenaamista. Tarkennetaan ilmaisua ja treenataan mahdollisimman erilaisissa ja uusissa ympäristöissä.Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-81850343540077314422018-01-24T16:04:00.001+02:002018-01-24T16:04:35.549+02:00Canon EF 85mm f/1.2 LToteutin tammikuun alussa ikuisuus haaveen klikatessani ostoskoriin linssin, jonka hankkimista oon miettinyt useamman vuoden ajan. Nyt muutaman kuvauskerran jälkeen ajattelin kirjoittaa ylös ensimmäisiä fiiliksiä kyseisestä objektiivista. En olisi voinut toivoa parempaa säätä objektiivin testaamiseen, sillä täällä on ollut useana päivänä ihan uskomattoman kauniit maisemat. Jokainen koira on päässyt uuden objektiivin eteen, mutta Della on tähän mennessä ainut, joka on suostunut pysymään paikoillaan sen aikaa, että oon saanut rauhassa säätää kameraa ilman, että se hivuttautuu vaivihkaa lähemmäs ja lähemmäs. Pomppis oli tapansa mukaan niin innoissaan kuvausjutuista (tai herkuista), ettei se pysynyt paikoillaan tarpeeksi pitkään ja kaiken lisäksi sitä ällötti istua lumisella tiellä. Peppi puolestaan istua nökötti tylsistyneenä paikallaan ja koska se on kuuro, tai ainakin melkein kokonaan kuuro, ei kuvaamisesta tullut mitään ilman apukäsiä, sillä en saanut sen huomiota kiinnitettyä niin, että se olisi jaksanut poseerata nätisti söpöllä purilaiskuono ilmeellään. Tästä syystä myös postaukseen eksyneet ensimmäiset testikuvat uudella linssillä ovat vain Dellasta.<br />
<br />
<center>
<a href="https://i.imgur.com/f3jK3G2.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/f3jK3G2.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Ensimmäisenä täytyy sanoa, että oon ihan myyty tuon linssin piirtoon, enkä malta odottaa kesää, jolloin saan objektiivista varmasti vielä paljon enemmän irti. Tää talvi on ollut mulle aina jotenkin vähän hankala vuodenaika, sillä koiria on tosi vaikea saada poseeraamaan missään asennossa märällä ja kylmällä alustalla ja omat näpit jäätyy hetkessä.<br />
<br />
Yksi eniten totuttelua vaativa asia on objektiivin pituus, sillä 85 millinen linssi yhdessä croppikennon kanssa ei ole mikään hirveän miellyttävä yhdistelmä kuvaajalle, joka on tottunut toimimaan ihan puolen metrin päässä kuvattavasta kohteesta. Kuvaan todella usein tai oikeastaan lähes aina ilman ylimääräisiä käsipareja, joten 28 millisen kanssa kuvatessa on ollut näppärää, kun on itse pystynyt ohjailemaan koiria haluttuun asentoon ihan vaikka kuonosta namilla ohjaten. Uuden linssin kanssa tämä ei tule kuuloonkaan, sillä jos koko koiran tahtoo kuvaan mukaan, on etäisyyden oltava ainakin viisi metriä. Nassu kuvissa riittää onneksi vähän vähempikin. Musta on kuitenkin superkiva saada kuviin vähän vaihtelua ja objektiivin pituus oli oikeastaan yksi suuri syy siihen, miksi lopulta päädyin kasivitoseen vaikka pohdin muun muassa kolmevitosen ja valovoimaisemman 50 millisenkin hankkimista. Halusin kuitenkin tuon 28 millisen rinnalle jonkin pidemmän, mutta huomattavasti valovoimaisemman linssin kuin tuo mun 70-200mm f/4 L on.<br />
<br />
<center>
<a href="https://i.imgur.com/FVP5sr5.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/FVP5sr5.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Valovoima objektiivissa on oletettavasti ihan huippu, vaikka se alkuun vaatiikin totuttelua. Hämmentävää, kun yhtäkkiä suljinaikaa voi ja pitää nostaa vaikka ja kuinka paljon, ettei kuvat ylivaloitu. Ihan vielä en oo uskaltautunut aivan täydellä aukolla kuvaamaan, sillä se vaatii tarkennuksen kanssa vielä vähän työstöä. Olin kuitenkin positiivisen yllättynyt siitä, miten sujuvasti ja äänettömästi automaattitarkennus pelaa, vaikka liikuteltavan lasin määrä on ihan tajuton. Jännitin myös etukäteen objektiivin kokoa ja painoa. Kilon painoinen möhkäle tuntui aika valtavalta, mutta mun mielestä toi on loppuviimein paljon näppärämmän kokoinen kuin vaikkapa yli pitkä 70-200 millinen. Eikä se painokaan tunnu niin hurjalta miltä se kuulosti.<br />
<br />
Tän linssin osto ei ollut todellakaan mikään hetken mielijohde, sillä olin ehtinyt pyörittelemään sitä päässäni melkein neljän vuoden ajan. Ja just nyt oon todella tyytyväinen siihen, että uskalsin vihdoin toteuttaa tän ikuisuus haaveen uudesta objektiivista. Seuraavaksi edessä olisi sitten täysikennoisen rungon hankinta, jonka kanssa uusi linssi tulee varmasti pääsemään oikeuksiinsa vieläkin paremmin, mutta siihen asti on tyydyttävä tuohon croppirunkoon. Eikä tääkään nyt lopulta mikään hullu yhdistelmä oo, päinvastoin oikein kiva!<br />
<br />
<center>
<a href="https://i.imgur.com/ws4t8Dp.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/ws4t8Dp.jpg" width="669" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-24940871605632677742018-01-21T12:24:00.000+02:002018-01-21T12:24:44.225+02:00Kahdeksanvuotias Nekku<center>
<a href="https://i.imgur.com/iUJ3iKr.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/iUJ3iKr.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Mun paras Pomppunuu täytti 18.12. 8 vuotta. Hän on nyt sitten virallisesti muka veteraani. Musta tuntuu, että toi koira muuttuu päivä päivältä vain nuoremmaksi hölmöine pomppuineen ja innonpuuskineen. On ihan tajutonta ajatella, miten paljon se on muuttunut kuluneiden vuosien aikana. Tai miten paljon me ollaan muututtu. Se on koira, joka saa aina hymyn huulille. Hölmö plääplää kielipitkänäkoira (plääplää siksi, koska se lipaisee aina poskesta nuo sanat kuultuaan ja kielipitkänäkoira.. noh <a href="https://i.imgur.com/z0ozqBv.jpg">tästä syystä</a>. Nuu nukkuu toisinaan kieli ulkona.), jota rakastan enemmän kuin mitään.<br />
<br />
On ollut hieno huomata, miten paljon toi koira on muuttunut parin vuoden sisällä ja kuinka me ollaan vihdoin löydetty sellainen molemmin puolinen luottamus, jossa Nekku tietää, että mä hoidan kaikki pelottavat jutut niin, ettei sen tarvi huolehtia mistään stressaamalla mitään. Mä olen oppinut tunnistamaan ne tilanteet, jotka on liikaa sille ja välttämään sellaisia tilanteita, joista se ei tykkää ja jotka saa sen stressaamaan. Nuu on reipastunut ihan tajuttomasti viimeisten vuosien aikana. En tiedä onko syynä iän tuoma viisaus, Dellan välinpitämätön asenne, pikkusiskon mukana oleminen vai ihan vaan se, että se luottaa. Nykyään se pystyy treenaamaan hömppä agilityä ja rally-tokoa vieraassa hallissa (tietysti vain me keskenämme, mutta kuitenkin) ilman, että se epäröisi yhtään tai pyrkisi vain hallista ulos, mikä ei olis tullut kuuloonkaan vielä kolme-neljä vuotta sitten. Osa syy tähän reipastumiseen on varmasti Dellan jokseenkin hälläväliä luonne, joka puskee omalla tavallaan Nekkua eteenpäin sekä pikkusiskoni, jonka seuraa Nekku rakastaa, ja jonka kanssa se tykkää puuhailla enemmän kuin kenenkään muun kanssa. Koska Nekku on ruvennut nauttimaan näistä treeneistä ihan super paljon, ollaan me vuokrattu koko viime syksy ja talvi ahkerasti hallia ja käyty treenailemassa paljon omalla ajalla. Hömppä Nuu on saanut tehdä rally-tokoa, juosta putkista ja kierrellä keppejä. Siis kaikkea sitä, mistä se tykkää ja voi vitsi, miten se nauttikaan. Se hyppii tasajalkaa silmät onnesta loistaen.<br />
<br />
Nekku on päässyt Dellan mukana tutustumaan syksyn aikana myös Nose Workiin. Hajusta se ei hirveästi perustanut enkä ole tarpeeksi tavoitteellisesti sitä jaksanut ehdollistuttaa siihen, mutta ruoan etsimisestä se nauttii ihan tajuttomasti! Se odottaa super innoissaan aamu- ja iltaruokaa, koska se tietää, että se pääsee etsimään ruokansa joko piiloista tai jostakin pelistä. Koirat joutuu nykyään tekemään enemmän hommia ruokansa eteen ja se on niiden mielestä parasta mitä maailmassa voi olla. Siispä Nekku sai myös tänä vuonna lahjaksi uuden aktivointipelin.<br />
<br />
Millainen se sitten on? Kahdeksanvuotias muka virallisesti veteraani, Nekku? Noh, kahdeksanvuotias Nekku rakastaa edelleen autoilua enemmän kuin mitään muuta. Se nauttii koko sydämestään vedessä läträämisestä ja käpyjen kalastamisesta. Raatoketut ovat edelleen ainoita leluja, joista se tykkää ja joilla se leikkii. Kahdeksanvuotias Nekku pomppii aina innostuessaan tasajalkaa, siis lähes aina tai ainakin useamman kerran päivässä, koska se innostuu usein ihan pienistäkin jutuista. Se pomppii kun saa ruokaa, kun saa treenata, kun kysyn mennäänkö autolla, kun pakkaan treenireppua, kun kaivan aktivointipelejä tai kun piilottelen ruokaa ympäri kämppää. Sen lempipaikka on (auton lisäksi) edelleen sylissä, mahdollisimman lähellä, mieluiten siten, että tassut ja kuonon saa laskettua jalkojen päälle. Se on paras turistikoira ja kisamaskotti, jonka tiedän. Se rakastaa maharapsutuksia ja ulkoilua silloin, kun se pääsee yksinään takapihalle ja saa olla siellä just niin kauan tai just niin vähän aikaa kuin se itse haluaa. Sen sydän on täynnä intoa ja elämän iloa, vaikkei se enää pamppailekaan tasaiseen tahtiin.<br />
<br />
Tämän postauksen oli tarkoitus ilmestyä Nuun synttäripäivänä, mutta minkäs teet, kun aika ei vain riitä kaikkeen. Jos koirien touhut ja kuvat kiinnostaa enemmän, niin kannattaa ottaa seurantaan meidän instagram tili (@huiskuhantamme)!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-43029788754078187552017-12-31T23:16:00.002+02:002017-12-31T23:21:23.574+02:00Joulu 2017Meillä oli aivan ihana joulu. Koko aaton ja joulupäivän paistoi aurinko, pakkasta oli lähemmäs kymmenen astetta ja maa oli paksun lumikerroksen peitossa. Della oli tänä vuonna jotenkin ihan super tohkeissaan kaikista lahjoista. Pikkukoira ei voinut käsittää, miksei kaikki paketit ollut sille ja miksei niitä saanut repiä auki. Hauska, miten se tänä vuonna oli niin kiinnostunut pakettien avaamisesta, kun viime vuonna sitä ei kiinnostanut moinen touhu yhtään. Onneksi kuusen alta löytyi koirillekin paketteja, jotka ne sai sitten luvan kanssa silputa. Nekun ja Pepin joulun kohokohta taisi olla perinteinen joulukinkun paistaminen. Nekku oli kuulemma yöllä seurannut varsin tiiviisti kinkun valmistumista, enkä ihmettele miksi.<br />
<br />
Mulla on ollut joka joulu tapana kuvata muutamia koira-aiheisia lahjoja ja jakaa ne täällä blogissa. Kuvat löytyy tekstin lopusta. Ihan ehdoton lemppari ja odotetuin lahja oli namiautomaatti, jonka avulla me toivottavasti päästään nyt treenaamaan ihan tosissaan aan juoksareita. Joulun välipäivät kului Dellan osalta laitteeseen tutustuessa. Valtavan kokoinen ja outoa ääntä pitävä kapistus oli Deen mielestä aluksi vähän jännä juttu, joten tutustuttiin laitteeseen ensin ilman ylimääräisiä merkkiääniä. Eipä sille tarvinnut koneesta montaa kertaa namia lykätä, kun pikkukoira oli lämmennyt kapistukselle. Seuraavaksi otettiin äänimerkki mukaan. Lähdettiin treenaamaan ääntä samalla tavalla kuin naksuttimen kanssa aikoinaan ja vähitellen Della on alkanut sisäistää laitteen piippauksen vapautukseksi palkalle. Toivottavasti päästään testaamaan laitetta ensi viikolla hallille. Dee sai myös ihan super upean uuden pannan Helmi koiratarvikkeelta. Tilasin pannan niin, että se ehti just jouluksi perille. Muumi namipurkki oli ihana yllätys ja tuli heti käyttöön. Sain sullottua koirien herkut kätevästi yhteen paikkaan. Vielä pitää miettiä namipurkille sopiva paikka niin, ettei eräs Nuunuu (jolla on muuten loputon ruokahalu) oo jatkuvasti raapimassa ja haukkumassa purkin perään. Päätin toteuttaa mun nelivuotisen haaveen ja tilata itse itselleni lahjaksi objektiivin, jonka ostoa oon lykännyt ja lykännyt vaikka kuinka kauan. Bongasin lähes uuden veroisen käytetyn (koska uuteen ei olisi ikinä ollut varaa) linssin Rajalasta. Toivottavasti objektiivi on jokaisen euron ja jokaisen odotuksen arvoinen. Ainakaan ei voi sanoa etteikö ostamista olisi harkittu ja pitkään.<br />
<br />
<center>
<a href="https://i.imgur.com/WcWVHuq.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/WcWVHuq.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/WdJItMc.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/WdJItMc.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/8NrsVMW.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/8NrsVMW.jpg" width="333" /></a>
<a href="https://i.imgur.com/iQpoWUQ.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/iQpoWUQ.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/FTS1fZl.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/FTS1fZl.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/h93OTlk.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/h93OTlk.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/uYQ68xE.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/uYQ68xE.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/UG2Apsm.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/UG2Apsm.jpg" width="333" /></a>
<a href="https://i.imgur.com/MQ3pab1.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/MQ3pab1.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/Ab6ptUi.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/Ab6ptUi.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/ReN05Ds.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/ReN05Ds.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/YvTFOno.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/YvTFOno.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/XPVTovi.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/XPVTovi.jpg" width="333" /></a>
<a href="https://i.imgur.com/MgoUA2R.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/MgoUA2R.jpg" width="333" /></a> <a href="https://i.imgur.com/EFBfljc.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/EFBfljc.jpg" width="333" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com6tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-33466382314477260902017-11-01T22:15:00.000+02:002017-11-01T22:15:37.882+02:00#firstsnow<center>
<a href="https://i.imgur.com/6s204Ob.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/6s204Ob.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/0ciS04Y.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/0ciS04Y.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/hUg76ww.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/hUg76ww.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/setuRxg.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/setuRxg.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/AH8FhYF.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/AH8FhYF.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/qBIS6YM.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/qBIS6YM.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="https://i.imgur.com/spmdLVx.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/spmdLVx.jpg" width="669" /></a></center>Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-83672195843975540072017-08-06T23:52:00.002+03:002017-08-06T23:52:18.109+03:00Purilaiskuono 9 vuottaHömelö purilaiskuono täytti tänään 9 vuotta. Maailman paras mummokoira kulkee yhdeksän vuoden jälkeenkin se sama pilke silmäkulmassa, joka sillä on pennusta asti ollut. Ilkikurinen mummokoira, joka osaa käyttää lauman vanhimman etuuksia röyhkeästi hyväkseen. Häntä kippuralla se astelee menemään samanlaisella temperamentillä ja asenteella, kuin se on kahdeksan viikkoisesta pikkupennusta lähtien astellut. Itsevarmasta kirpusta kasvoi vieläkin itsevarmempi kirppu. Omistajalleen ihan mahdottoman lojaali ja uskollinen koira. Rutiineihin kyllästymätön hölmöeläin, joka saalistaa edelleen crockseja (tai mitkä kengät nyt sattuukaan jalasta löytymään) ja pitää pehmoeläimistään ja laumastaan huolta. Koira, joka luulee olevansa joskus maailmaakin suurempi, mutta joka on loppu viimein kuitenkin vain ihan tavallinen mummokoira. Koira, joka luulee omistavansa kaiken mitä näkee ja mistä pitää. Koira, joka on edelleen se "ensimmäisenä pentulaatikon ovella vastassa."<br />
<br />
Olen aina ihaillut ja ihailen edelleen Pepin mahdotonta asennetta ja huippu hauskaa luonnetta. Sen kippurahäntää, purilaiskuonoa ja pallonaamaa, tummia pyöreitä silmiä. Enkä vieläkään yhdeksän vuoden jälkeen voi lakata ihmettelemästä, miten paljon sisua pienestä koirasta voi oikeasti löytyä.<br />
<br />
Paljon onnea takkutukkainen purilaiskuono! (joka pääsee huomenna eroon (taas) takkutukastaan)<br />
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/LJSHA2J.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/LJSHA2J.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/R2nAYsa.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/R2nAYsa.jpg" width="333" /></a>
<a href="http://i.imgur.com/3FcqJXf.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/3FcqJXf.jpg" width="333" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-7241837322583211972017-07-01T00:41:00.000+03:002017-07-01T00:44:01.928+03:00Kalajoki 2017Juhannusta edeltävä viikko vietettiin tuttuun tapaan Kalajoella. Nekun ja Dellan vuoden kohokohta. Viisi kokonaista päivää kalastelua ja lintujen perässä juoksemista tekivät tehtävänsä ja keskiviikkoiltana kotona oli yksi kaikkensa antanut lintukoira ja yksi varsin onnellinen kalastaja.<br />
<br />
Aikamoisia vesikoiria mulla onkin. Della olisi juossut itsensä vaikka hengiltä, jos vain olisi saanut. Tai ainakin niin kauan, että sen tassut eivät olisi enää kantaneet. Niin hirveän kova hinku sillä oli veteen. Autoonkin se piti lopulta kantaa puoliväkisin surkean ulinan saattelemana, Pikkukoira kun ei olisi millään halunnut lähteä pois, vaikka se oli ihan selvästi kaikkensa antanut ja täysin rättipoikki. Mutta minkäs teet kun pää huutaa toista ja kroppa toista. Kun se pääsi rannalle sen päässä ei liikkunut enää mitään muuta kuin linnut, joita se jahtasi niinkuin viimeistä päivää. Tai no sen mitä 15 metrin mittainen liina, jonka perässä yritin roikkua parhaani mukaan, antoi myöden. Olisihan se ollut hienoa nähdä täysin vapaana kirmaava lintukoira, mutta se ei tullut kuuloonkaan. En nimittäin halunnut ottaa sitä riskiä, että mökille oltaisiin kannettu tipu-, lokki- tai sorsapaisti. Dellan tuntien en olisi pitänyt sitä edes suurena ihmeenä. Ilman hihnaa se olisi vain juossut mielipuolen lailla välittämättä käskyistäni mitään, koska jo pelkkä lintujen ääni = korvaton koira. Lisäksi liinan ansiosta pystyin pitämään huolen siitä, ettei se päässyt säikyttelemään lintuja. Koska mä keskityin suurimman osan ajasta vain pysyttelemään Pikkukoiran vauhdissa mukana ja pitämään tiukasti liinan toisesta päästä kiinni, on suurinosa julkaisukelpoisista kuvista ja kaikki tähän postaukseen eksyneet kuvat vain Dellasta. Nekku kun viihtyi aivan toisessa päässä rantaa tekemässä just sitä mitä se rakastaa -kalastamassa.<br />
<br />
Sillä välin, kun Della juoksi mielipuolen lailla edestakaisin rantaa pitkin, piti Nekku huolen siitä, että meri putsataan kaikista kaisloista ja pikkuöttiäisistä. Se sukelsi pohjasta kaisloja, söi niitä ja raahasi rantaan. Se ihmetteli kaikkia niitä ihmeellisiä juttuja, mitä se veden alta löysi. Keppejä, kaisloja, heiniä, ötököitä..... Se oli onnellinen. Ihan käsittämättömän onnellinen. Ja sen silmät loisti. Nuu ei tule mistään niin onnelliseksi ja niin hyvän tuuliseksi kuin se kalastelusta tulee. Siinä se antaa itsestään kaiken ja vähän enemmänkin. Se on jotain, mitä voisin katsoa tuntitolkulla. Sitä, kun se upottaa päänsä kokonaan veden alle, kun se ottaa sen intensiivisen katseen ja kun se tekee täysillä ja niin tosissaan.<br />
<br />
Peppi viihtyi siskoni töiden takia mökillä vain kolme päivää. Ei se tainnut hirveästi lomapäivistä välittää, toisaalta ei se niitä moittinutkaan. Pepillä oli kaikki hyvin, kun jänikset oli mukana ja nappulasanko täynnä ruokaa. Se haisteli rannalla hetken, jonka jälkeen se kävi nukkumaan lähellä olleelle "terassille". Mummokoiraa ei paljon moiset hömpötykset jaksanut enää kiinnostaa.<br />
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/YEsNHpd.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/YEsNHpd.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/LtStSHn.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/LtStSHn.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/vWZMnjo.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/vWZMnjo.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/zaCdTsf.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/zaCdTsf.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/qffelQk.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/qffelQk.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/aRTXmlr.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/aRTXmlr.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/oL1IQpK.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/oL1IQpK.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/HCzxLBP.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/HCzxLBP.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/Yf0uR3R.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/Yf0uR3R.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/wHobSWY.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/wHobSWY.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/UZm1n6J.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/UZm1n6J.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/F23DRt5.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/F23DRt5.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/1FdmxXg.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/1FdmxXg.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/VRsAyO6.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/VRsAyO6.jpg" width="669" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-10770036901216072592017-06-15T12:59:00.001+03:002017-06-15T13:02:25.045+03:002x ALO HYV<center>
<a href="http://i.imgur.com/3H2tjnS.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/3H2tjnS.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/hN61foZ.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/hN61foZ.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Viime tekstistä on kulunut luvattoman pitkä aika. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö me oltaisi tehty mitään. Oikeasti, me ollaan tehty ihan hirveästi kaikkea. Kirjoittaminen on vain vähän jäänyt. Kuluneisiin kuukausiin on mahtunut paljon onnistuneita ja epäonnistuneita treenejä. Hyvän mielen treenejä ja niitä treenejä, joiden jälkeen pääni on ollut halkeamis pisteessä uusista ideoista ja ongelmien ratkomisista. Ennen treenijuttuja palataan kuitenkin huhtikuun loppuun (22.4.), jolloin me kisattiin Dellan kanssa ensimmäistä kertaa virallisissa rallykisoissa Seinäjoella järjestettävissä tuplakisoissa. Olin ilmoittanut meidät hetken mielijohteesta sekä A että B radoille.<br />
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Stressasin kisoja etukäteen ihan tajuttomasti, koska me ei todellisuudessa oltu vielä valmiita virallisiin. Vaikka Della osaakin kaikki ALO liikkeet unissaankin ja vaikka se kykenee tekemään täysin puhdasta rataa, on palkattomuus ja häiriöherkkyys vielä suuria ongelmia. Paloin kuitenkin halusta päästä näkemään miten me toimitaan virallisessa kisatilanteessa, ja missä me ihan oikeasti mennään palkattomuuden ja keskittymisen suhteen.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
A-radan ratapiirustuksen nähtyäni olin oikeastaan todella helpottunut. Vain 11 kylttiä, suoraviivainen ja simppeli rata. Ihan helppo juttu meille. Tai niin ainakin kuvittelin, sillä todellisuudessa koko rata oli jotain aivan muuta kuin helppo. Oltiin lähtövuorossa seitsemänsiä ja lähdettiin radalle hyvällä fiiliksellä, vaikka Della säikähtikin ennen kehään menoa reunoilla häkissä haukkuvia koiria. Della oli vielä ennen radalle astumista tosi hienosti mukana ja teki innolla töitä. Kehänauhojen sisäpuolelle astumisen jälkeen se ei ollut enää mukana samalla tavalla kuin yleensä. Pikkukoira oli uppoutunut täysin johonkin omaan maailmaansa. En tiedä luuliko se pääsevänsä aksaamaan, oliko se vielä viikko sitten loppuneista juoksuista sekaisin, häiritsikö sitä sittenkin vielä koirat, joita se aiemmin oli säikähtänyt vai ottiko se vain niin paljon häiriötä "uudesta tilanteesta", että homma ei toiminut, ei sitten mitenkään päin. Ehkä syy löytyy näistä kaikista yhdistettynä palkattomuuteen ja omaan jännitykseen. Koko rata muuttui hetkessä kaaokseksi. Della oli kaikkea muuta kuin se tasaisen varma suorittaja, johon olin tottunut. Se, joka tekee kaikki liikkeet satakymmenen prosenttisesti, antaa kaikkensa ja yrittää kaikkensa. Nyt sitä ei kiinnostanut. Se oli selvästi paineistunut ja hämillään tilanteesta. Se ei tiennyt mitä tehdä tai miten toimia. Yritin tsempata sitä parhaani mukaan, mutta rata kuitenkin loppui ennen ennekuin ehdittiin saamaan kiinni siitä oikeasta fiiliksestä. Olo oli radan jälkeen lähinnä hämmentynyt. Mitä oikeasti tapahtui? Ja miksi tapahtui? Luultavasti kai vain vaadin liikaa ja oletin meidän olevan valmiimpia kuin mitä oikeasti oltiinkaan. Oma tyhmyys turhautti.<br />
<br />
Istu, 1 askel istu, 2 askelta istu, 3 askelta istu -kyltti oli vähän niin kuin viimeinen niitti. Liikaa istumista, liikaa painostamista. Pikkukoiraa turhautti ja paljon. Jouduttiin uusimaan kyseinen kyltti kahteen kertaan. Ensimmäisellä yrittämällä Dellan ajatus oli jossain ihan muualla. Koska meidän ei oo koskaan aikaisemmin tarvinnut uusia yhtäkään kylttiä unohdin palata edellisen kyltin suoritusalueelle. Tajusin virheen siinä vaiheessa, kun ensimmäinen istuminen oli jo tehty. Onneksi (:D) Della lähti kuitenkin haahuilemaan taas omiaan, joten uusittiin kyltti toistamiseen ja tällä kertaa ihan oikeaoppisesti edellisen kyltin suoritusalueen kautta. Loppuradan Della vain kulki edelläni kuin se olisi ollut jossakin päiväkävelyllä. Se vilkuili hallin ulko-ovea ja sen ajatus oli jossain ihan muualla kuin mussa ja siinä mitä me oltiin tekemässä. Toiseksi viimeisellä kyltillä rintamasuuntakin katosi, kun ulko-ovi veti puoleensa, mistä tuli sitten kymppi.<br />
<br />
Radan jälkeen fiilis oli hämmentynyt. Huono. Olin turhautunut itseeni. Radasta, jonka piti olla meille ihan helppo juttu, olikin tullut täysi katastrofi. Faktahan oli kuitenkin se, ettei me oltu treenattu vielä kovinkaan kauaa täysin nameitta. Jos totta puhutaan takana oli vain yhdet namittomat epikset, joten oli todella epäreilua vaatia koiraa suoriutumaan tuollaisesta tilanteesta yhtäkkiä kokonaan ilman palkkaa. Tulostaulua katsellessani hämmästyin, sillä me oltiin saatu kuitenkin kasaan <b>83 pistettä</b>. Tuolla suorituksella olisin tosin ottanut ennemmin sen hylätyn :D </div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/4ufeztW.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/4ufeztW.jpg" width="669" /></a></center>
<div style="text-align: left;">
<div style="text-align: left;">
<br />
B-rata oli 15. kyltin mittainen ja profiililtaan paljon haastavampi kuin A-rata. Ajattelin aluksi, että jätetään koko rata tekemättä, koska eihän me todellakaan oltu vielä A-radan perusteella valmiita mihinkään virallisiin. Jostain syystä löysin itseni kuitenkin radalta toistamiseen, koska A-radasta ei paljon huonommaksi olisi voinut laittaa. Oltiin lähtövuorossa vasta 19., joten saatiin odotella meidän vuoroa jonkin aikaa. Siinä odotellessa olin ehtinyt toipua A-radan jälkeisestä hämmennyksestä, minkä vuoksi B-radalle lähtiessä fiilis oli A-radan sekoilusta huolimatta yllättävän hyvä. Lähdettiinkin B-radalle vain sillä fiiliksellä, että pidetään kivaa ja keskeytetään jos siltä tuntuu. Tavoitteena oli vain jättää koiralle ja meille molemmille hyvä fiilis kisaamisesta. Ja siinä me onnistuttiin.<br />
<br />
Alkurata sujui tosi nätisti ja oli sitä Dellaa, mitä se yleensäkin tekee. Huippu hienoa siis! Sitten tuli saksalainen täyskäännös, jonka jälkeen pakka alkoi hajoilla. Dellalla oli vauhtia ja intoa ja luultavasti myös turhautumista palkattomuudesta, minkä takia se alkoi edistämään seuruussa aivan liikaa. Liikkeestä maahan kyltille se säntäsi melkein juoksujalkaa samalla vilkuillen "katsomoa" ja siellä haukkuvia koiria. Tästä syystä liikkeestä maahan meno jäi todella vinoon, koska koira harppoi edelläni sen minkä kerkesi, enkä saanut sitä pysäytettyä ajoissa. Istu, kierrä koiran ympäri uusittiin, koska Della ei malttanut pysyä paikoillaan. Kymppi otettiin jälleen rintamasuunnasta (täyskäännös oikeaan). Huomasin kyllä virheen, mutta en jaksanut uusia, koska ajattelin meidän hyllyttäneen jo kuitenkin. Ei me vieläkään ylletty siihen meidän normaalille tasolle, mutta radasta jäi ihan super hyvä fiilis. Koira teki ja nautti. Se oli silmin nähden innostunut, kun A-radalla se oli ollut vain lähinnä paineistunut ja hämillään. Saavutettiin siis tavoite ja onnistuttiin lopettamaan päivä super hyvään suoritukseen ja super hyvään mieleen. Kaiken sen sekoilun jälkeen pisteitä oli kasassa vielä <b>83 </b>ja meidät palkittiin <b>tuomarin palkinnolla</b>. Kehuja saatiin iloisesta tekemisestä ja takapäänkäytöstä.<br />
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Oon miettinyt ja miettinyt, mistä A-radan sekoilu johtui, ja tullut siihen tulokseen, että Luultavasti häiriö ja palkattomuus oli vain vielä liian suuri kynnys. Muutamia epiksiä lukuunottamatta me ollaan nyt taukoiltu rally-tokosta ja keskitytty agilityyn. Tarkoitus on jatkaa namittomuus treenejä ja toivon mukaan kokeilla kisaamista uudestaan loppu kesästä / alku syksystä. Meillä ei oo kuitenkaan mikään kiire kisaamaan ennen kuin ollaan päästy eroon tästä palkattomuus ongelmasta kokonaan. Ja löydetty se oikea fiilis tekemiseen ilman, että nakki on koko ajan kädessä.</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-41285033910864887992017-05-30T00:16:00.003+03:002017-05-30T00:16:56.610+03:00730 päivää - kaksi vuottaDella täytti lauantaina 27.5. kaksi vuotta, siis 730 päivää. Se on loppujen lopuksi aika pieni luku, mutta silti musta tuntuu kuin tuo koira olisi ollut täällä ikuisuuden. Se on edelleen se sama seikkailijakoira kuin pentunakin. Tyhmänrohkea hymykoira, joka tykkää mennä ja tulla oman mielensä mukaan, jolla on hirmuisesti luonnetta, ja joka rakastaa seikkailuja. Se on aina siellä missä tapahtuu. Se on aina siellä missä minä olen.<br />
<br />
Päivä päivältä vain rakastan enemmän sen tapaa elää ja olla. Sillä on huippu asenne ja samalla se on ihan maailman sympaattisin otus. Rakastan edelleen sen tapaa tervehtiä, sitä tapaa, jolla se on tervehtinyt pennusta lähtien. Sitä kun se laittaa tassut olkapäille, puristaa kynsillä ja nuolee vimmatusti kasvojani. Tai sitä kun se painaa kuononsa naamani päälle. Tai kun se innostuu jostakin niin kovin valtavasti, että sen huiskuhäntä heiluu taukoamatta.<br />
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/limX01U.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/limX01U.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Ja mitä olisivatkaan olleet synttärit ilman kakkua ja lahjoja? Dellan mielestä <a href="http://i.imgur.com/xKLz3Z7.jpg">kakku</a> oli ihan super hyvää, eikä se olisi millään malttanut odottaa sen syömistä. Vierestä kuului tasaisin väliajoin vaativa kimeä haukahdus, kun se odotti silmät suurina kakun valmistumista. <a href="http://i.imgur.com/odTaTiX.jpg">Lahjoista</a> paras oli ehdottomasti uusi vihreä vinkukäärme, joka tuli juuri sopivaan aikaan, sillä Della onnistui hajottamaan edelliseltä käärmeeltä pään.<br />
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/HKA2Tyc.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/HKA2Tyc.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/wWbcEZY.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/wWbcEZY.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/n4E6G3Q.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/n4E6G3Q.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/037SvIx.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/037SvIx.jpg" width="333" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-73529055564152355262017-05-08T09:24:00.000+03:002017-05-08T09:24:24.436+03:00Mummokoira<center>
<a href="http://i.imgur.com/3UHEAvS.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/3UHEAvS.jpg" width="669" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/hLBW7MH.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/hLBW7MH.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/RLxZ1RD.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/RLxZ1RD.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Tekstejä on kertynyt luonnoksiin kasapäin ja lukuisat kuvat odottavat julkaisemistaan. Ennen Dellan kisapäivityksiä, halusin kuitenkin tulla jakamaan nämä mummokoiran kuvat huhtikuulta, koska mummokoira on vaan niin super symppis purilaiskuonoineen ja pallokorvineen!Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-78454110586327868292017-03-07T22:19:00.000+02:002017-03-07T22:19:36.531+02:00Kolmen kuukauden kuulumiset<center>
<a href="http://i.imgur.com/vgTG2V9.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/vgTG2V9.jpg" width="669" /></a></center>
<div style="text-align: center;">
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br />
Tammikuu vaihtui helmikuuksi ja helmikuu maaliskuuksi. Mitään sen ihmeellisempää ei ole tapahtunut. Päivät vain kuluvat sitä samaa rataa. Pitkiä lenkkejä, treenaamista ja auringonpaisteesta nauttimista.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Nekku on innostunut ihan hurjasti aktivointipeleistä, kun sisko kaivoi sille Bellan vanhan pelin jostakin laatikon pohjalta. Nuun mielestä niitä voisi pelata ihan koko ajan. Varsinkin nyt, kun sillä on juoksut ja juoksujen takia koko ajan ihan tajuton nälkä. Nuu onnistuukin väsyttämään itsensä pelejä pelaamalla varsin hyvin sillä välin, kun me ollaan Dellan kanssa treenaamassa. Unohtamatta tietenkään Peppiä, joka sekin on innostunut tekemään töitä ruokansa eteen. Pörriäinen tosin hyppisi vaikka päällään, jos vain jotain suuhun pantavaa löytyy. Peleistä se ei välitä, mutta esimerkiksi tuosta kuvan violetista Dellan voittamasta aktivointi"pallosta" se tykkää hurjasti.</div>
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<div style="text-align: left;">
Pepillä on niitä päiviä, kun se vain kerjää ruokaa ja nukkuu. Sitten on niitä päiviä, kun se käyttäytyy kuin mikäkin pentukoira. Juuri äsken se laittoi Dellan juoksemaan kuin viimeistä päivää jahdaten sitä lumihangessa sen minkä kömpelöistä koivistaan vain pääsi. Mummokoira on vaan niin hassu! Ostin uuden aktivointipallon ihan vain Peppiä ajatellen (ja siksi, että kaksi palloa ei riitä kolmelle koiralle). Pallo oli turkoosi, sen pinnassa oli "nystyröitä" ja se oli valmistettu läpikuultavasta muovista. Pallon nähtyään Peppi oli ihan varma siitä, että moinen kapistus oli vähintäänkin ufo tai jotain. Sitä ärsytti suunnattomasti se, että se söi sen iltasapuskan, eikä mummokoira uskaltanut tehdä muuta kuin raapia tassulla ilmaa pallon päällä ja olla muka liikuttavinaan sitä. Ja voi vitsi, miten siltä menikään hermot. Ruokaa ei tippunut vaikka kuinka haravoi ilmaa tassulla pois pallon päältä! Ei ollut ihan Pepin juttu tollanen kummallisen mallinen pallo, jonka läpi kaiken lisäksi näkee. Peppi inhoaa muutenkin kaikkia kiiltäviä (ja läpinäkyviä) pintoja.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Me ollaan treenattu pikkukoiran kanssa ahkerasti agilityä ja rally-tokoa. Tämän hetkiseen viikko-ohjelmaan kuuluu kahdet ohjatut agilitytreenit ja yhdet ohjatut rally-toko treenit. Ollaan edistytty molemmissa lajeissa viimeisten kuukausien aikana paljon. Vähän jopa harmittaa, ettei mulla ole ollut ylimääräistä aikaa analysoida treenejä tai kisoja täällä blogin puolella, mutta jos nyt lyhkäisesti yrittäisin jotain kertoa.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/iBHMS0m.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/iBHMS0m.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/DP3hrOw.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/DP3hrOw.jpg" width="333" /></a></center>
<div style="text-align: center;">
<i>Mölli ALO 98p 1.sija & ALO 93p 2. sija + tuomarin suosikki</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Rally-tokossa pikkukoira tekee ihan tuosta noin vaan jo VOI ja MES luokkien liikkeitä. Viime viikolla hinkattiin ( ja osittain opeteltiin uudestaan) täyskäännös vasempaan niin, että pyörin itse paikallani samalla kun koira peruuttaa mun ympäri. Aika nopeasti se hoksasi jutun jujun ja pyörii jo varsin hienosti mun ympäri. Takapään käyttö sillä on ihan huisin hyvää! Tällä hetkellä työn alla ovat eteen istuminen ilman käsiapuja, maahan meno uudella tekniikalla (tuolla kun on huono tapa mennä makaamaan niin kyykystä, että joku tuomari saattaa lukea sen istumiseksi. Lisäksi se jää tosi usein makaamaan lonkalle, minkä takia asento on turhan vino), seisominen ilman käsiapuja sekä "pohkeenväistöt." Näissä riittääkin treenattavaa taas hetkeksi.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Agilityssä yritetään edelleen kasvattaa motivaatiota ja sitä kautta vauhtia. Välillä pikkukoira on niin liekeissä, etten meinaa perässä pysyä ja välillä sitä joutuu odottamaan vähän turhankin kauan. Kepit pujotellaan aina silloin puhtaasti, kun vain viitsitään keskittyä tekemiseen. Keppien kanssa pitäisi treenata enemmän erilaisia kulmia ja ylipäätään sitä tasaista keskittynyttä suorittamista. Keinu pitäisi saada varmemmaksi tai oikeastaan Della vain pysähtymään keinun päähän. Keinu on yksi pikkukoiran lemppari esteistä (ihmekös tuo, kun sieltä saa aina niin paljon herkkuja), että se vaan mielellään rynnistäisi sen läpi ajattelematta sen enempää.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Helmikuun puolella pyörähdettiin JFK:n järkkäämissä agilityepiksissä, joissa Pikkukoira suoritti supermölliradan yhdellä kiellolla, sijoittuen luokan toiseksi. 18.2. episteltiin Kokkolassa kahden startin verran. Hyppyradalta vitonen, koska viimeisen esteen rima rämähti alas ja mölliradalta myös vitonen, kun kielsi yhden hypyn. Hyppyradalta luokkavoitto ja mölliradalta 2. sija. Vauhtia oli molemmissa kisoissa mukavasti ja tekeminenkin oli varsin sujuvaa.</div>
</div>
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/7Y6EQXI.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/7Y6EQXI.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/AkD5L4n.jpg"><i><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/AkD5L4n.jpg" width="333" /></i></a></center>
<div style="text-align: center;">
<i>Hyppyrata 5rv 1.sija & möllirata 5rv 2.sija</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Helmikuussa käytiin pitkästä aikaa myös oman seuran järkkäämissä rallyepiksissä. Olin ilmoittanut meidät mölleihin ja jonkin äkillisen päähänpiston seurauksena myös ensimmäistä kertaa normi alokkaaseen. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän oli tarkoitus hyllyttää ALO luokka ja namittaa rata läpi. Pikkukoira päätti kuitenkin toisin, kun se suoritti 12 kyltin radan <b>93 pisteen arvoisesti</b> ilman ainuttakaan nakin palaa. Pisteitä lähti uusimisesta sekä muutamasta taluttimen kiristymisestä ja kontrollin puutteesta, kun Della innostui kehuista niin valtavasti, että se lähti edistämään seuraamisessa ja sitten oltiinkin kylttien kanssa aika pulassa. Vielä on paljon hiomista, että saadaan liikkeet yhtä sujuvaksi ilman herkkuja kuin herkkujen kanssa, mutta kyllä tällaisella suorituksella kehtaisi jo virallisiinkin mennä! Suureksi yllätykseksi sijoituttiin ALO luokan toisiksi ja saatiin vielä tuomarin palkinto. Huippu koira!</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Möllirata oli mukava 10 kyltin rata. Tyypiltään aika samanlainen kuin alokkaassa. Mölleistä saatiin yhteensä <b>98 pistettä</b>. -1 lähti pujottelusta, kun Della nuuhkaisi kartiota ja toinen -1 lähti istu, maahan, kierrä koiran ympäri -kyltiltä, myöskin maan nuuhkaisemisesta. Nämä pisteet riittivät kuitenkin lopulta luokkavoittoon. Vähän kuumottelis ilmoittaa meidät huhtikuun virallisiin kisoihin, mutta saapa nähdä uskalletaanko sittenkään, kun en halua kiirehtiä ja tällaisena ikuisena perfektionistina haluaisin, että kaikki liikkeet on oikeasti ihan hanskassa jokaista yksityiskohtaa myöden.</div>
</div>
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/1TvDHGD.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/1TvDHGD.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/wrjp5GG.jpg"><i><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/wrjp5GG.jpg" width="333" /></i></a></center>
<div style="text-align: center;">
<i>Putkirata 2. sija, mölli hyppy 1.sija & mölli agi 1. sija</i></div>
<div style="text-align: center;">
<i><br /></i></div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
4.3. käytiin jälleen Pietarsaaressa JFK:n järkkäämissä agilityepiksissä. Tällä kertaa juostiin ennätysmäärä, kolme starttia saman päivän aikana (putkirata ja möllihyppy & agi -radat). Putkirata oli tosi simppeli, mutta jostain syystä jännitin meidän suoritusta vähän turhan paljon, mikä heijastui tajuttoman huonona ohjaamisena. Della karkasi heti lähdöstä, joten rata takkusi jo ennen kuin oltiin liikkeelle päästy. Meillä on edelleen ongelmia lähtöjen kanssa. Mun pitäisi päättää vaadinko mä siltä paikalla pysymistä, jonka harjoitteluun ei ohjatut treenit yksistään riitä, ja jonka treenaaminen kotona on yhtä tyhjän kanssa, koska se pysyy paikalla niin kauan kuin esteitä ei ole näkyvissä. Vai otetaanko me käyttöön lentävä lähtö. Ensimmäinen vaihtoehto olisi tietysti se kaikkein paras. Radallekin voisi lähteä rennoin fiiliksin, kun tietäisi, että koira toimii myös ennen lähtöviivaa. Täytyy vain kokeilla ja löytää se meille toimivin tapa. Joka tapauksessa takkuisen lähdön jälkeen rata lähti sujumaan (Dellan osalta :D) varsin hyvin. Vauhti oli vähän kadoksissa ja loppumetreillä unohdin valssata, minkä takia sain taiteilla ihan ihme kuvioita, että sain koiran seuraavaan putkeen. Saatin kuitenkin pidettyä pakka kasassa ja jotenkuten taiteiltua nolla, joka riitti<b> </b>toiseen sijaan.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Putkiradan jälkeen vuorossa oli hyppyrata, joka sekin varsin simppeli ja suoraviivainen. Tällä kertaa en edes yrittänyt jättää Dellaa lähtöön vaan otin sen sivulle istumaan, jonka jälkeen lähdettiin suorittamaan rataa yhdessä. Lähtö toimi hyvin. Kokonaisuudessaan rata sujui tosi kivasti ja sain koottua itseni niin, että kykenin ohjaamaan huomattavasti paremmin kuin edellisellä radalla. Hyppyrata suoritettiin puhtaasti, vaikka vauhtia olisin toivonut hieman enemmän. Täytyy varmaan tosissaan aloittaa palkkaamaan leluilla, jos vaikka niillä saisi vähän kierroksia nostettua. Della on ihan hulluna kaikkiin naruleluihin, mutta heti jos se näkee, että mulla on herkkuja, niin sitä ei kiinnosta enää yhtään leikkiä.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Viimeisenä oli vuorossa möllien agilityrata. Tälläkään radalla ei ollut mitään ihmeellisyyksiä paria ansaestettä lukuunottamatta. Della oli tosi hyvin kuulolla ja otti kontaktit hienosti. Puomilla vähän himmaili vauhdin kanssa, mutta muuten aika tasaista juoksemista ja suorittamista. Kerran meinasi ajautua väärään putkeen, mutta sain linjan kuitenkin korjattua, joten nolla tältäkin radata ja 1. sija.</div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
<br /></div>
</div>
<div style="text-align: justify;">
<div style="text-align: left;">
Koko lauantaipäivän saldo oli siis triplanolla! En voisi olla ylpeämpi ja tyytyväisempi pikkukoirasta! Paljon on vielä treenattavaa, mutta ei kai tässä vaiheessa parempaa suoritusta voisi edes vaatia. Näistä epiksistä löytyy jopa videomateriaalia, jonka julkaisen sitten kun olen kahlannut sen läpi.</div>
</div>
</div>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-16639912083237046542017-02-18T22:40:00.000+02:002017-02-18T22:40:54.758+02:00Näissä huoneissa, näillä seinillä on ikävällä sun nimesi<center>
<a href="http://i.imgur.com/dp0LUjd.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/dp0LUjd.jpg" width="670" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/tPameY3.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/tPameY3.jpg" width="332" /></a> <a href="http://i.imgur.com/PBWmB0N.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/PBWmB0N.jpg" width="334" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/7kcLxre.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/7kcLxre.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/7mhfsbg.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/7mhfsbg.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
18. helmikuuta on se päivä, jonka tulen muistamaan aina. Tänään olisi juhlittu enkelikoiran kymppisynttäreitä, jos minun ei olisi tarvinnut päästää hömppäotuksestani irti niin kovin aikaisin. Puolen vuoden kuluttua tulee täyteen kolme kokonaista vuotta ilman läskitassuani ja silti musta tuntuu välillä, kuin se olisi vasta eilen ollut tässä. Ikävä on edelleen järjetön, muttei enää samalla tavalla järjetön kuin se joskus oli.<br />
<br />
On hullua ajatella, että muutaman kuukauden kuluttua olen ollut koiranomistaja kymmenen vuotta. Näihin vuosiin mahtuu hurjan paljon mahtavia muistoja ja hetkiä, joita en vaihtaisi mistään hinnasta pois.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-29063193964952804102016-12-31T23:55:00.000+02:002016-12-31T23:58:41.432+02:00Joulufiilistelyä<center>
<a href="http://i.imgur.com/xDlWuO7.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/xDlWuO7.jpg" width="333" /></a>
<a href="http://i.imgur.com/Eqqyayc.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/Eqqyayc.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/k8vEzGe.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/k8vEzGe.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/FjlhDZp.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/FjlhDZp.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/1MU41Em.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/1MU41Em.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/f6Jo9hA.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/f6Jo9hA.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Muutama julkaisematon kuva meidän aatosta. Koirien jouluun kuului tänäkin vuonna herkkuja, pitkiä lenkkejä ja paljon rapsutuksia. Me otettiin kaikki ilo irti mun kahdesta ylimääräisestä vapaapäivästä ja nautittiin pitkistä lenkeistä oikein kunnolla.<br />
<br />
Pikkukoira repi innoissaan lahjojaan auki ja tykästyi kovasti Ke-Hun pitkään naruleluun. Nekun ilme oli vähintäänkin näkemisen arvoinen, kun sen paketista paljastui yksi pikkuinen vinkulelu lisää. Nuu ei ollut uskoa silmiään -taas uusi ötökkä! Se osaa olla välillä niin kovin symppis ettei tosikaan.Unknownnoreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-61494715007631032692016-12-24T22:33:00.000+02:002016-12-24T22:33:21.440+02:00Hyvää joulua!<center>
<a href="http://i.imgur.com/iE6wqgX.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/iE6wqgX.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/2ESRBlG.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/2ESRBlG.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/LdUN1tg.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/LdUN1tg.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/oUzZXoy.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/oUzZXoy.jpg" width="333" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-60365266956918092552016-12-23T22:23:00.002+02:002016-12-23T22:23:51.847+02:00Nekulle<center>
<a href="http://i.imgur.com/ZrbjJtI.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/ZrbjJtI.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/AQSJAUo.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/AQSJAUo.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Kirjoitan tätä tekstiä samalla, kun Nekku tuhahtelee sylissäni. Se on oikea sylikoira. Aina kun istun sohvalla se varaa sylipaikan itselleen ja laskee pikkuisen kuononsa jalkojeni päälle. Tuo pienisuurikoira, suojamuurini, täytti sunnuntaina seitsemän vuotta. Voitteko kuvitella? Seitsemän. Hömelö otukseni on mukamas jo niin vanha.<br />
<br />
Synttärikoira sai paljon rapsutuksia. Voi että, miten tuo koira nauttiikaan rapsutuksista. Se jaksaa maata monta tuntia paikoillaan, jos joku vain raaputtaa sen nakumassua. Rapsutusten lisäksi Nuu sai kasan herkkuja, raatoketun ja oranssin ötökän. Varma lahja valinta on ketut ja herkut. Niistä se jaksaa innostua joka kerta ja joka vuosi aina yhtä paljon. Nakumassun rapsutusten jälkeen sitten leikittiinkin uuden ketun kanssa.<br />
<br />
Nekku on opettanut mulle viime vuosina niin paljon, etten osaa pukea sitä sanoiksi. Olen niin monesta asiasta niin kiitollinen nokkaeläimelleni. Se on opettanut elämään hetkessä. Opettanut olemaan murehtimatta huomisesta ja unohtaa eilinen. Elää tässä ja nyt. Sen, että joskus on ihan ok istua alas ja hengittää. Sen, että sanoja ei aina tarvita. Upein Nuuni. Paljon onnea seitsemänvuotias.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-84939197586082460122016-12-17T23:18:00.002+02:002016-12-17T23:26:11.753+02:00Hymykoira<center>
<a href="http://i.imgur.com/sRKaSCq.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/sRKaSCq.jpg" width="666" /></a> </center>
<br />
Olen kirjoittanut tätä tekstiä yli kuukauden, huomaan kirjoittavani sitä edelleen. Avaan saman luonnoksen aina uudestaan ja uudestaan vain lisätäkseni sanan sinne tai tänne. Jossain vaiheessa on kuitenkin kai vain pakko todeta, että aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen. Kaipaan kirjoittamista ihan älyttömästi, mutta välillä tuntuu siltä, että sanoja olisi enemmän kuin aikaa kirjoittaa niitä ylös. Kymmentuntisten työpäivien päätteeksi sitä vain haluaa käyttää kaiken ylimääräisen ajan noiden huiskuhäntien kanssa.<br />
<br />
Meille kuuluu hyvää. Just nyt kuuluu ihan tosi hyvää, vaikka viime viikot ja kuukaudet ovatkin olleet aikamoista hullunmyllyä. Meillä on takana lukematon määrä niitä hyvän mielen treenejä pikkuisen hymykoirani kanssa. Niitä treenejä, joissa vain hymyilen siksi, että näen pikkuisen hymykoirani vaaleanpunaisen virnistyksen nauttimassa siitä, mitä me tehdään.<br />
<br />
Ollaan edistytty agilityssä huimasti, vaikka pikkukoiran mielestä on edelleen hauskaa olla välillä vähän huuhaa. Tuo koira on joskus niin hassu, etten tiedä mitä sen päässä oikeasti liikkuu. Se saattaa kesken radan lähteä ihan yllättäen juoksemaan omien ajatustensa perässä kentän toiseen päähän. Mutta sitten kun se tekee ja sitten kun se keskittyy, niin se tekee ihan superhienosti. Siltä löytyy vauhtia ja taitoa. Se kyllä osaa, jos se vain viitsii. Viime viikon treeneissä tuli puheeksi, että voisin kokeilla seuraavalla kerralla lelupalkkaa. Ehkä palkan vaihteleminen kasvattaisi myös koiran motivaatiota.<br />
<br />
Itsenäisyyspäivänä pyörähdettiin epiksissä Pietarsaaressa, jossa kilpailtiin sekä putkiradalla että mölli hyppyradalla. 15 esteen mittainen putkirata suoritettiin puhtaasti, vaikka lähdössä olikin ongelmia. Me ollaan painittu ihan tajuttomasti lähtöjen kanssa, kun pikkukoira on vain päättänyt, että lähdössä ei tarvitse pysyä paikoillaan. Hyppyrata olikin sitten aikamoista sähellystä ja virheitä sateli sieltä ja täältä, kun Della kerkesi väsähtää omaa vuoroa odotellessa vähän liikaakin.<br />
<br />
Sunnuntaina käytiin Vaasassa epistelemässä kahden startin verran. Molemmat supermölleissä. <a href="http://i.imgur.com/Cwx2DcC.png">Rata</a> oli mun mielestä supermölli tasoiseksi melko haastava. Pikkukoira oli kuitenkin ihan liekeissä. Se ei ole koskaan juossut niin kovaa, kuin se nyt juoksi. Eikä se ole tehnyt koskaan niin innolla hommia, kuin se nyt teki. Onnistuin säheltämään ohjauksessa, minkä vuoksi ensimmäiseltä radalta kielto kymppi putkelle. Toinen kielto tuli, kun pikkukoira innostuksissaan meinasi käydä kymppi putken jälkeen moikkaamassa radan vieressä istuskelevaa Nekkua, joka on muuten tsempannut kisakannustajana ihan tajuttomasti. Se ei nykyään stressaa yhtään niin paljon kuin se on joskus stressannut. Nekku lähtee toisinaan mielellään istuskelemaan autoon ja kentän laidalle seuraamaan Dellan treenejä. Maalissa hymy oli korvissa. Kahdesta kiellosta huolimatta koira paiski hommia huippu hienosti. Radan jälkeen eräs sivusta seurannut herra tuli kehumaan pikkukoiran vauhtia ja kyllähän se päästeli sen, minkä tassuistaan kerkesi. Voi kun menisikin aina noin lujaa ja noin keskittyneesti :D Lisästartti suoritettiin samalla hurrrjalla vauhdilla ja tällä kertaa täysin virheittä. Ei voi kuin olla ylpeä pikku superkoirasta. Yllätyksekseni sijoituttiin vielä supermöllien kolmansiksi.<br />
<br />
Näihin viikkoihin on mahtunut myös huolta ja stressiä. Pepiltä leikattiin marraskuussa (vai olikohan se lokakuuta.. päivät vilistävät niin nopeasti ohi, etten pysy enää itsekään matkassa mukana) nisäkasvain. Stressasin leikkausta etukäteen ihan älyttömästi, niin kuin mulla on tapana stressata nykyään kaikkea, mikä liittyy eläinlääkäriin. Leikkaus sujui onneksi hyvin ja Peppi oli jo samana iltana ihan tolpillaan. On se aikamoinen mummokoira. Sydänkin kuunneltiin samalla. Hereillä ollessa kuului joku epämääräinen suhahdus, mutta nukutettuna ja käyrillä seurattuna sydän pamppaili ja kuulosti ihan normaalilta.<br />
<br />
Seuraavat pari viikkoa se joutui elämään vaihtelevasti milloin missäkin t-paidassa tai kinkkuverkossa (harmi, kun kuvat kinkkuverkkoon survotusta mummokoirasta hävisivät rikkoutuneen kännykän myötä), koska Pepin mielestä haavaa olisi ollut hirmu kiva raapia ihan jatkuvasti. Ensimmäisten päivien ajan se elikin sukka takajalassa, haavan päällä haavataitos ja sen päällä vielä se kinkkuverkko, jota mummokoira häpesi silmät päästään, mutta joka aiheutti omistajissa aikamoista hilpeyttä. Olihan se nyt vähintäänkin suloinen näky. Haava on parantunut täysin, vaikka jouduttiinkin tikkien poiston yhteydessä hakea vielä toinen AB kuuri, koska jostain syystä haavan sisällä olleet itsesulavat tikit olivat aiheuttaneet jonkinlaisen hylkimisreaktion, minkä takia haava oli yhdestä kohdasta auki ja hieman märkivä. Rasvailtiin haavaa viikon verran "hunajavoiteella" (siitäkös mummokoira vasta tykkäsikin, kun olisi ollut niin herkkua), jonka jälkeen se näytti jo todella siistiltä. Pepillekin kuuluu siis oikein hyvää. Se kerjää ruokaa samaan tahtiin kuin ennenkin ja innostuu aina välillä retuuttamaan pehmoeläimiään oikein tosissaan. Käytökseltään sitä voisi välillä luulla kaikkea muuta kuin kahdeksanvuotiaaksi.<br />
<br />
Lauantaina käytiin pikkusiskoni kanssa fiilistelemässä koirameissuilla ja tekemässä tarpeellisia ja vähän vähemmän tarpeellisia ostoksia. Myyntipisteitä oli niin paljon koluttavaksi, että tapahtumakehien seuraaminen jäi harmillisen vähäiseksi. <a href="http://i.imgur.com/Gw1njIN.jpg">Mukaan tarttui</a> kasoittain Hau Haun herkkuja, muutamia ilmaisnäytteitä, Dellalle fleecehihna ja pari uutta Ke-Hua. Nekku sai uuden kettulelun ja Peppi hurtan pannan & flexin.<br />
<br />
Ai niin, meidät löytää nykyään myös Instagramista @huiskuhantamme! Linkkailkaahan kommentteihin myös omia tilejänne :)Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-76289511991527113772016-09-25T22:23:00.001+03:002016-09-25T22:23:49.673+03:00Syksy saapui tänäkin vuonnaSe tuntuu saapuvan vuosi vuodelta vain nopeammin. Rakastan syksyn viileneviä iltoja ja auringonpaistetta. Sitä, kun puut alkavat hiljalleen vaihtaa väriään ja illat hämärtyä. Blogin bannerikin vaihtui vihdoin. Tykkäsin edellisestä ihan hirveästi, niin hirveästi, että se oli ollut paikoillaan jo yli kolme vuotta. Mutta vaikka kuinka tykkäsinkin siitä, ja vaikka kuinka olisin halunnut pitää sen paikoillaan vielä seuraavatkin kolme vuotta, oli aika tehdä jotakin.<br />
<br />
Bellan kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi kaksi vuotta ja vasta nyt olin mielestäni tarpeeksi valmis päivittämään ulkoasua. En osaa sanoa, mitä ajattelen uudesta bannerista. Mietin pitkään nykyisen ja <a href="http://i.imgur.com/Fo5zpK7.jpg">tämän rypsipelto</a> bannerin välillä, mutta päädyin sitten lopulta Della versioon. Voi olla, että banneri vaihtuu vielä jonain päivänä tuohon peltomaisemaan, sillä musta tuntuu vähän hölmöltä käyttää banneria, jossa on vain yksi koira. Kolmen koiran ja yhden enkelikoiran mahduttaminen samaan banneriin tuntui kuitenkin mahdottomalta, joten siksi näin.<br />
<br />
<center>
<a href="http://i.imgur.com/Vlni7mj.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/Vlni7mj.jpg" width="670" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/NrMmE9C.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/NrMmE9C.jpg" width="333" /></a>
<a href="http://i.imgur.com/HsoIPyl.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/HsoIPyl.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Aloitin muutama viikko sitten työharjoittelun ja kymmentuntisiksi venyvät päivät tulevat kuluttamaan seuraavien viiden kuukauden ajan suurimman osan vuorokauden tunneista. Se aika, mitä en ole töissä tai istu autossa, kuluu koirien kanssa lenkkeillen tai muuten vain hömppäillen.<br />
<br />
Viimeisten viikkojen aikana me ollaan treenattu Dellan kanssa hurjasti agilityä. Olen alkanut pikkuhiljaa löytämään taas sen saman palon lajia kohtaan, mikä silloin Bellan kanssa harrastaessa syttyi. Nautin radalla olosta ihan suunnattomasti ja onnekseni myös Pikkukoirakin nauttii.<br />
<br />
Elokuun puolivälissä olleissa epiksissä me juostiin hieno nolla rata, reilusti alle ihanneajan sijoittuen supermöllien kolmansiksi. Pikkukoiralta löytyy ihan hurjasti vauhtia, ja se osaa paljon eri juttuja. Nyt vain on tärkeää saada ylläpidettyä sen motivaatio ja halu tehdä töitä. Kuun lopussa olleiden seuran möllimestaruus kisojen tuloksilla ei kuitenkaan paljon juhlittu, vaikkakin koiralla oli super kivaa. A-rata selvitettiin läpi yhdellä virheellä, mutta B-radalta niitä sateli sitten senkin edestä, kun Pikkukoiran pakka hajosi sen jälkeen, kun en antanut sen karata uudestaan aalle. Lopulta se sitten painelikin menemään ympäri kenttää, tähysteli putken päällä maisemia ja moikkaili kuvaajaa. Mut hei, pääasiahan on se, että koiralla oli kivaa :D kyllä siinä itselläkin suu kääntyi hymyyn, kun katseli toisen touhuja. Rallymölleissäkin käytiin hömpöttelemässä syyskuun alussa tuloksin 100 pistettä ja mölli-alojen voitto. Liikkeiden osalta me oltais valmiita virallisiin vaikka heti, mutta Pikkukoira ei toimi vieläkään täysin palkatta.<br />
<br />
Meidän syksyyn on mahtunut pitkiä lenkkejä ja paljon ulkoilua. Koirat ovat viettäneet useita tunteja nokat kiinni puolukkamättäissä ja nauttineet viilenneistä keleistä. Della on päässyt jahtaamaan sydämensä kyllyydestä niin perhosia kuin lintuja. Aikamoinen saalistaja tuo Pikkukoira. Saalistus vaihteen osuessa silmään ei linnutkaan meinaa pakoon ehtiä.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-91751526249696959552016-09-01T13:45:00.000+03:002016-09-01T13:45:06.618+03:00Vielä hetken kesä<center>
<a href="http://i.imgur.com/5Bxjgby.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/5Bxjgby.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/8EhQxiH.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/8EhQxiH.jpg" width="331" /></a>
<a href="http://i.imgur.com/kIHHndp.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/kIHHndp.jpg" width="331" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/ryo9Be2.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/ryo9Be2.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/8XCSSQV.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/8XCSSQV.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/HsAmjxu.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/HsAmjxu.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/hkMq4AV.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/hkMq4AV.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/jxDXG5S.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/jxDXG5S.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/ByI14LT.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/ByI14LT.jpg" width="666" /></a></center>
<center>
<a href="http://i.imgur.com/rXaqf8i.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/rXaqf8i.jpg" width="666" /></a></center>
Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-44996172877545864132016-08-13T00:04:00.000+03:002016-08-13T11:18:24.744+03:00Kahdeksanvuotias Peppi<center>
<a href="http://i.imgur.com/r0rAJbx.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/r0rAJbx.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/Mn2hKKC.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/Mn2hKKC.jpg" width="333" /></a></center>
<div style="text-align: center;">
<i>Hyvää syntymäpäivää paras mummokoira!</i></div>
<div style="text-align: center;">
<br /></div>
Peppi täytti sunnuntaina (6.8) kahdeksanvuotta. Miten se voikaan olla jo kahdeksanvuotias? Ilman mummokoiran hölmöjä harmaita viiksiä ja sieltä täältä harmaantuneita tupsutassuja on se nappisilmineen ja purilaiskuonoineen kuin pentu. Sellainen ällösöpö pallonaama, joka tapittaa suurilla silmillään. Sellainen hölmö Peppi, joka rakastaa kerjätä ja komentaa ruokaa, sellainen joka söisi itsensä vaikka hengiltä, ja jonka on saatava kantaa kenkä sisälle ihan jokaisen ulkoilu kerran jälkeen. Sellainen, joka kulkee itsevarmana häntä selänpäällä kippuralla eteenpäin.<br />
<br />
Synttärisankaria juhlistettiin paistetulla kanalla, joka oli asiaan kuuluvasti kuorrutettu kermaviilillä. Kakun valmistumista Peppi seurasi silmät suurina, kuonon osoittaessa kohti pöytää ja kuolavanojen valuessa pitkin turkkia, välillä painokkaalla murinalla muistutellen, että pitäisi pitää vähän kiirettä. Peppi tykkäsi niin paljon, että koko naama oli juhla-aterian jäljiltä enemmän ja vähemmän kermaviilin peitossa. Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-24884347877720894702016-08-01T14:56:00.000+03:002016-08-01T14:56:12.686+03:00Hieno vitonen<center>
<a href="http://i.imgur.com/VTbkfpU.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/VTbkfpU.jpg" width="666" /></a></center>
<br />
Kisattiin Dellan kanssa keskiviikkona (21.7) ensimmäistä kertaa agilityssä. Pitkään jatkuneen enpäs-joopas väittelyn, ja päätetään sitten kisapaikalla ajatusten jälkeen keräsin rohkeuteni ja ilmoitin meidät supermölleihin yhden startin verran. Stressasin etukäteen ihan tajuttomasti sitä, miten Della suhtautuisi vieraisiin esteisiin ja vieraaseen kenttään sekä siihen, että kentällä pyörii tutun ohjaajan sijaan joukko tuiki tuntemattomia ihmisiä. Paloin kuitenkin halusta päästä näkemään kuinka se toimii kisatilanteessa, miten mä toimin sen kanssa ja millä mallilla meidän tekeminen ihan oikeasti on. Kisapaikalla totesin, että me ollaan treenattu nyt kuitenkin jo hyvän tovin, koira on yli vuoden ikäinen ja reilusti mölli tasoinen, joten tuskin yksi hyppy-putki stratti maailmaa kaataisi.<br />
<br />
Della oli super. Niin super kuin Pikkukoira voi vain olla. Se ei kummeksinut vieraita esteitä tai vierasta kenttää, eikä se vähät välittänyt kentällä seisovista tuiki tuntemattomista ihmisistä. Mä sen sijaan olin aika hukassa. Rataan tutustumisessa aloin epäillä valitsemiani ohjauskuvioita, kun katsoin liian tarkkaan, minkälaisia ohjauskuvioita muut kanssa kisaajat suunnittelivat tekevänsä. Onneksi tajusin pitää omasta suunnitelmasta kiinni ja ohjata niin kuin olin heti alussa päättänyt ohjata. Paljon valsseja siis. Hyvästä suunnittelusta huolimatta, mun ohjaaminen oli kuitenkin kaukana kauniista tai selkeästä ohjauksesta, kun mennä huidoin käsilläni vähintäänkin jokaiseen ilmansuuntaan. Miten käsien pitäminen aloillaan voikaan olla niin hankalaa :D<br />
<br />
<a href="http://i.imgur.com/7MChm7t.png">Radassa</a> (kommentteihin saa muuten nakata linkkiä, jos tiedät ilmaisen radan suunnittelu ohjelman) oli ihan hurjasti ansakohtia ja putken suita, jonne pieni putkia rakastava otus olisi voinut sinkoilla mennen tullen. Yllätyksekseni Della ei karannut yhteenkään putkeen. Se pysyi lähdössä hienosti paikoillaan. Ollaan jouduttu treenaamaan lähdössä pysymistä ihan älyttömän paljon, sillä Pikkukoira ei millään malttaisi pysyä aloillaan, kun sillä on niin hirmuinen kiire radalle.<br />
<br />
Radan alku oli vähän tahmeaa ja Della juoksikin heti kolmannen esteen ohi, koska olin jäljessä ohjaukseni kanssa ja koko kroppa osoitti hypyn sijasta seuraavalle putkelle. Ei siis ihme, että Pikkukoira meinasi sännätä suoraan putkeen hypyn sijaan. Loppu rata meni koiran osalta loistavasti. Vauhti koveni loppua kohden, sillä uskon Pikkukoiran tajunneen vasta puolessa välissä rataa, että tänne on oikeasti tultu tekemään aksaa eikä rally-tokoa. Maaliin selvittiin sillä yhdellä <b>vitosella</b> ja sijoituttiin supermöllien <b>toisiksi</b>. Mua harmittaa, että kuvaaja unohti videoida meidän radan. Della tykkäsi kaninkarva/fleece/vetolelu palkinnostaan ihan hurjasti ja kanteli sitä koko loppu päivän ylpeänä ympäri taloa.Unknownnoreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-29165497247414886942016-07-30T23:48:00.000+03:002016-07-30T23:54:11.358+03:0022.7 - vuosi<center>
<a href="http://i.imgur.com/cItzJKJ.jpg"><img alt="" border="1" src="http://i.imgur.com/cItzJKJ.jpg" width="666" /></a>
</center>
<br />
22.7.2015 haimme Dellan kotiin. Sinä päivänä alkoi yhteinen matkamme.<br />
<br />
En löydä oikeita sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen mä olen Pikkukoirastani ja miten tärkeä siitä on mulle tullut. Vuosi sitten en olisi uskonut olevani tässä pisteessä. En koskaan osannut kuvitella, että jo vuoden päästä Pikkukoira olisi näin tärkeä, kuin mitä se nyt on. Kai se oli se Pikkukoiran asenne, millä se tähän taloon ja sydämeeni päätti tepsuttella.<br />
<br />
Rakastan Dellan tapaa tervehtiä, sitä kun se tarraa kynsillä olkapäistäni oikein lujasti kiinni samalla, kun se yrittää nuolla naamaani ja korviani. Rakastan sen pikkuista vaaleanpunaista nassua ja sen tapaa olla se "hyvän mielen koira", sitä kun se kellahtaa selälleen soma hymy naamallaan, ja sitä kun se kiertyy jalkojani vasten rapsuteltavaksi, tai kun se kömpii yöllä tyynylleni nukkumaan.<br />
<br />
Kahteentoista kuukauteen on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä, paljon hienoja hetkiä höpsön hyvän mielen koiran kanssa. Välillä tuntuu, kuin olisimme vasta eilen hakeneet sen uikuttavat karvapallon kotiin, sen joka juoksi tyhmän rohkeana ympäri pihaa pelkäämättä yhtään mitään.<br />
<br />
Kokosin <a href="https://www.youtube.com/watch?v=q3X5vAAoO0k">tällaisen videon</a> siitä pienen pienestä karvapallosta. Siitä tyhmän rohkeasta hyvän mielen koirastani. Siitä, joka rakastaa lintujen ja perhosten jahtaamista ja valtavien keppien raahaamista puhumattakaan narupalloista ja makkaroista. Kulunut vuosi on kasvattanut mua jälleen äärettömästi ja pienisuuri koira on opettanut mulle ihan hirmuisen paljon kaikkea uutta. Meistä on tullut hyvä tiimi.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-39291217843963140072016-07-15T14:51:00.000+03:002016-07-15T14:51:57.331+03:00Kolmet möllit<center>
<a href="http://i.imgur.com/9PQHpjH.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/9PQHpjH.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/PqOJewN.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/PqOJewN.jpg" width="333" /></a></center>
<center>
</center>
<br />
Kesäkuun alussa (15.6) me suunnattiin Ilmajoelle epistelemään, kun vuorossa oli Dellan neljännet möllikisat. Mölliluokan rata oli oikein mukava, sellainen perus helppo alokasluokan rata. Della oli superhieno siitäkin huolimatta, että olin ohjaamisen kanssa taas hieman hukassa. Kaikesta huolimatta suoritettiin rata puhtaasti läpi aina viimeiselle kyltille (360 astetta vasempaan) asti. Annoin liikkeen aikana epäselvän käsimerkin, minkä takia Della istui kesken käännöksen. Uusittiin kyltti ja toisella yrittämällä käännös sujui tuttuun Dellamaiseen tyyliin ja ai vitsi, kun se osaakin käyttää takapäätään hienosti!<br />
<br />
Tällä suorituksella saatiin lopulta kasaan <b>97 pistettä</b>, joista -3 uusi. Näillä pisteillä olimme neljänsiä ja saimme <b>tuomarinpalkinnon</b>. Pisteet olisivat riittäneet korkeampaankin sijoitukseen, mutta uusiminen söi niin paljon aikaa, että jäätiin sitten lopulta neljänsiksi, mikä sekin oli loistava saavutus! Hihnan toinen pää sai olla varsin ylpeä pienestä rally-otuksestaan.<br />
<br />
19.6 käytiin tekemässä Kauhajoella meidän surkein rallyrata ikinä, vaikka pikkukoira olikin pisteistä huolimatta ihan älyttömän innoissaan. Se seurasi tajuttoman hienosti ja oli muutenkin koko ajan kuulolla. Meidän suoritus kaatui kuitenkin kentän kuntoon, joka muistutti sateen jälkeen lähinnä yhtä suurta mutalammikkoa. Voitte vain kuvitella pikkukoiran ilmeen, kun se näki millaisella alustalla se joutuisi työskentelemään. Koira, joka ei suostu makaamaan edes sisällä maton päällä mahakarvat märkinä oli kaikkea muuta kuin mielissään tilanteesta.<br />
<br />
Kentän nähtyäni meinasin kääntyä takaisin kotiin sillä tiesin, että puolet radan tehtävistä jäisi varmasti suorittamatta. Olin kuitenkin ajanut kisoihin puolitoistatuntia, joten päätin, että mehän tehdään rata vaikka sitten vain seuraten läpi. Mutaisesta kentästä huolimatta Dellalla oli koko aamupäivän huippu hauskaa, kun se sai kytätä läheisellä nurmialueella lentäviä lintuja ja makkaranpalasiakin tippui suuhun vähän väliä. Mutainen maa iljetti Dellaa tolkuttomasti, eikä pikkukoira voinut käsittää minkä takia sen pitäisi istua saatikka sitten maata keskellä vesilätäkköä. Vaikka se muuten kulkeekin aina jokaisesta lätäköstä ihan innoissaan. Toisaalta onhan se nyt aivan eri asia kävellä lätäkön läpi, kuin istua siinä.<br />
<br />
En odottanut, enkä myöskään vaatinut Dellallta mitään, sillä olin päättänyt jo ennen rataantutustumista, että näissä olosuhteissa haluan vain suorittaa radan hyvällä fiiliksellä läpi. Ja niinhän me suoritettiin. Istumiset olivat lähinnä nopeita kyykkyjä ja maahan menon sijaan Della kumarsi oikein kauniisti :D Vaikka mikään muu ei toiminutkaan pohjan takia, oli seuraaminen ihan huippua. Mutaisesta kentästä huolimatta saatiin pisteitä kuitenkin kasaan melkein kahdeksankymmentä, tarkalleen ottaen <b>79</b>. Olin yllättynyt noinkin hyvistä pisteistä, sillä mä todella luulin, että me oltais nollattu useampikin kyltti. Suurimman osan miinuspisteistä (-3 pisteen virheet) aiheutti Dellan ylimääräiset pomput, joita se tarjosi ennen istumisia. -10 pisteen virhe tuli maahan menosta.. tai siis kumartamisesta. Saatiin kuitenkin paljon kehuja hienosta suorituksesta (noin niin kuin olosuhteisiin nähden) ja hyvästä takapään käytöstä, joten ei meidän tekeminen ihan katastrofaalisen huonoakaan ollut ja olihan meillä hauskaakin. Jos jotain näistä kisoista opin, niin sen, että jatkossa mietitään tarkkaan millaisella säällä meidän kannattaa lähteä ulkokisoihin :D<br />
<br />
Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina (3.7) käytiin Seinäjoen epiksissä tekemässä tasaisen hieno juuri Dellan näköinen suoritus. Rata oli mukavan suoraviivainen ja pikkukoira teki hienosti töitä, vaikka se olikin meidän lähtövuoroon mennessä ehtinyt väsähtää vähän turhan paljon. Raukka säikähti kesken suorituksen radan vieressä haukahtavaa koiraa ja pomppasi häntä koipien välissä hieman sivummalle. Palautui kuitenkin tilanteesta nopeasti ja oli hetkeä myöhemmin kuin ei olisi mitään koskaan säikähtänytkään. Maahan meno vaati tuplakäskyn ja käsimerkin, sillä pikkukoira pysähtyi hetkeksi ihmettelemään jotakin omiaan. Pisteitä saimme <b>99, </b>joista -1 talutinvirhe. Nämä pisteet riittivät <b>neljänteen</b> sijaan.Unknownnoreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-69068174238055257412016-06-23T00:18:00.001+03:002016-06-23T00:22:52.632+03:00Vöyrin epäviralliset rally-tokokisat<center>
<a href="http://i.imgur.com/nNjkAQG.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/nNjkAQG.jpg" width="333" /></a> <a href="http://i.imgur.com/8NYNevG.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/8NYNevG.jpg" width="333" /></a></center>
<br />
Kisapäivitykset (joita on muuten luonnoksina kolme kappaletta) laahaavat hurjasti jäljessä, kun aika ei vain tunnu millään riittävän kaikkeen. Joka tapauksessa me käytiin 5.6 Vöyrin epävirallisissa rally-tokokisoissa. Vöyrin kisat oli Dellan ensimmäiset ulkokisat ikinä. Olin ilmoittanut meidät mölli-ALOon, jossa tuomarina toimi Heidi Slögs. Stressasin etukäteen ihan hirveästi tulevaa suoritusta, sillä me ei oltu koskaan aikaisemmin kisattu ulkona, eikä kyllä paljon treenailtukaan. Kaiken lisäksi koko kisapäivän ajan tuuli mahdottoman kovaa, mikä tarkoitti pikkukoiralle paljon kivoja lehtiä jahdattavaksi ja kummallisia lepattavia kehänauhoja ihmeteltäväksi.<br />
<br />
Me kisattiin Dellan kanssa mölliluokan viimeisinä. Pikkukoira jaksoi kuitenkin hienosti keskittyä pitkänkin odottelun jälkeen. Kehänauhojen sisäpuolella se oli heti täysillä mukana, eikä sitä tuntunut häiritsevän se, että hallin sijasta oltiinkin ulkokentällä. <a href="http://i.imgur.com/F2VUelU.png">Rata</a> oli kokonaisuudessaan oikein kiva. Simppeli perusrata kymmenellä tehtävällä.<br />
<br />
Dellalla oli koko radan ajan ihan superhyvä tsemppi päällä. Se seurasi uskomattoman reippaasti, piti kontaktia hienosti ja työskenteli muutenkin tosi kivasti. Sekoiltiin kuitenkin jo heti toisella kyltillä, kun 270<span style="background-color: white; color: #545454; font-family: "arial" , sans-serif; line-height: 18.2px;">°</span> käännös vasempaan ei sujunutkaan niin kuin sen olisi pitänyt sujua. Ongelmat alkoivat oikeastaan jo ensimmäisen kyltin maahan menon jälkeen. Della seurasi hirmu innoissaan, jolloin sillä on tapana edistää. Niin se teki tälläkin kertaa. En tajunnut reagoida edistämiseen tarpeeksi ajoissa, minkä vuoksi toisen kyltin lähestyminen oli aivan liian vauhdikas ja näinollen meidän rintamasuunnat vaihtuivat. Jotenkin ihmeen kaupalla sain kuin sainkin taiteiltua käännöksen loppuun asti kiilaamalla Dellan eteen. Kauniista käännöksestä ja hyvästä takapään käytöstä se oli kuitenkin kaukana. Sekunnin ajan ehdin miettiä pitäisikö kyltti uusia, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että uusiminen ei tässä tilanteessa luultavasti kannata. Viidennen kyltin sivulle tulo jäi mun makuun vähän turhan vinoon, mutta ei niin vinoon, että siitä olisi pisteitä rokotettu. Loppu rata sujui varsin hienosti tasaiseen Dellamaiseen tyyliin.<br />
<br />
Pakko vielä kehua erikseen tuon hienoa kontaktia. Toivon, että se tulee pysymään yhtä hyvänä siinäkin vaiheessa, kun makkarat jäävät kokonaan taskunpohjalle. Fiilis oli radan jälkeen loistava, vaikka kakkos kyltin sekoilu vähän harmittikin. Suorituksena rata oli kuitenkin yksi meidän sujuvimpia ratoja, ja mikä parasta me molemmat taidettiin nauttia joka hetkestä.<br />
<br />
Palkintojenjako alkoi melkein heti meidän suorituksen jälkeen. Tuomari antoi aluksi yleistä palautetta suorituksista. Todella moni koirakko oli toistanut saman virheen - lähtenyt liikkeelle ilman tuomarin lähtölupaa. Tämä virhe johtaisi virallisissa kisoissa hylkäämiseen, mutta koska kyseessä oli mölliluokka, helpotettu arvostelu ja monen koirakon toistama virhe, oli tuomari mukavalla päällä ja antoi ilman lähtölupaa lähteneille koirakoille vain -1 pisteen vähennyksen. Olin hieman hämmentynyt, kun huomasin, että me oltiin Dellan kanssa lähdetty myös liikkeelle ilman lähtölupaa. En tajua miten se on ollut edes mahdollista :D Kai se oli sitten se järkyttävä tuuli, jonka takia en saanut tuomarin puheesta mitään selvää ja oletin saaneeni lähtöluvan liikkeelle lähtiessäni. Totta puhuakseni en tainnut kyllä ajatella koko lähtöluvan saamista, kun hermoilin jo lähdössä ensimmäisen kyltin maahan menoa. Kakkos kyltin sekoilusta tuli vain yhden pisteen vähennys. Virallisissa väärä rintamasuunta olisi aiheuttanut kymmenen pisteen vähennyksen.<br />
<br />
Pisteitä saatiin sitten lopulta kasaan <b>98</b>, joilla sijoituimme mölliluokan ensimmäisiksi. Kehuja saatiin muun muassa hienosta yhteistyöstä. Oli muuten kivaa vaihtelua, kun sijoittuneet saivat valita palkinnot itse tarjolla olevista vaihtoehdoista. Nappasin sitten tuollaisen <a href="http://i.imgur.com/415nRNH.jpg">pesukarhu frisbeen</a>. Della kantoi palkintonsa ylpeästi häntä korkealla liehuen autoon. Frisbee on pikkukoiran mielestä ehkä paras palkinto ikinä. Sen verran kovaa riepottelua se on joutunut kokemaan.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-3360419422867709842016-06-22T16:33:00.001+03:002016-06-22T16:36:00.647+03:00Mutakuono<center>
<a href="http://i.imgur.com/vePeXEi.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/vePeXEi.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Pikkukoira järjesti itselleen helteisenä viikonloppuna huisin hauskaa tekemistä, kun se kulki ympäri pihaa ja piilotteli pitkin tonttia synttärilahjaksi saamiaan whimzees krokotiililuita. Sen mielestä oli super hauskaa piilottaa samoja luita yhä uudelleen ja uudelleen. Yhden piilotettuaan se palasi edellisen luo, piilotti sen uudestaan, minkä jälkeen se haki pussista taas uuden korkotiilin piilotettavaksi uuteen paikkaan. Lopulta se kyllästyi leikkiin, söi yhden luun ja jatkoi seuraavana päivänä piilotusjuttuja ihan yhtä innoissaan.<br />
<br />
Vaikka seurasin itse vierestä koko ajan sen puuhia, ei mulla ollut seuraavana päivänä enää mitään muistikuvaa siitä, mihin piiloihin ne luut lopulta päätyivät (niitä kun taisi olla parhaimmillaan viisi yhtä aikaa piilossa ja piilot vaihtuivat varsin tiuhaa tahtia), mutta niin vain pikkukoira löysi kaikki luut seuraavanakin aamuna.<br />
<br />
Oli ihan tajuttoman hauskaa seurata vierestä, miten onnellinen ja päättäväinen se oli etsiessään juuri sitä oikeaa piiloa. Sopivan paikan löydyttyä se aloitti kuopan kaivamisen, ja kun kuoppa täytti pikkukoiran kriteerit pudotti se luun kaivamaansa koloon. Kuopan kaivamisen jälkeen alkoikin se omistajan mielestä ehdottomasti huvittavin osuus, kun Della alkoi päättäväisesti työntämään kuonollaan hiekkaa kuopan päälle. Lopputulos oli varsin hyvin piilotettu luu ja mutainen kuononpää :D Nekku ei voinut ymmärtää, miten joku voi tehdä jotain noin tyhmää..piilottaa nyt (ja jättää syömättä!) ruuaksi kelpaavat herkut. Nämä on varmaan vaan niitä Dellajuttuja, jotka pikkukoira itse ymmärtää.Unknownnoreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-5652007415521927203.post-22598327391135771292016-06-20T23:33:00.000+03:002016-06-20T23:33:19.600+03:00Sä olet tässä mua varten<center>
<a href="http://i.imgur.com/fJDw74g.jpg"><img alt="" border="1" src="https://i.imgur.com/fJDw74g.jpg" width="669" /></a></center>
<br />
Viime kuukaudet ovat olleet helpompia. Ikävä ei ole raastanut ja repinyt kappaleiksi enää samalla tavalla, kuin se ensimmäisen vuoden ajan teki. Toisinaan tulee niitä hetkiä, kun tarvitsisin hömppäotuksen viereeni, kun haluaisin painaa kasvoni sen pehmeää turkkia vasten ja rutistaa oikein kovasti. Niinä hetkinä takerrun tuohon, ehkä maailman vaatimattomimpaan, mutta sitäkin hyväsydämisempään koiraan. Nekkuun, joka on ottanut tehtäväkseen katsoa, että seison tukevasti omilla jaloillani. Siihen Nekkuun, joka on koska tahansa valmis hyppäämään syliini, seisomaan vieressäni ja nuuhkuttamaan korviani. Se ei epäile hetkeäkään heittäytyä eteeni kerjäämään rapsutuksia, tai painaa päätä syliini, kuin sanoakseen kaikki on ihan okei. Välillä tuntuu, kuin tuo koira tietäisi minusta paljon enemmän kuin itsekkään itsestäni tiedän.<br />
<br />
Sinä sunnuntaiaamuna (josta tulee pian kuluneeksi kaksi vuotta), 17.8.2014, tapahtui jotakin. Sinä aamuna Nekku muuttui. Tai minä muutuin. En ole aivan varma mitä tapahtui, mutta jokin muuttui meissä ja meidän välillämme. Oli opittava elämään ilman Bellaa. Nekku lakkasi olemasta Nekku. Se lakkasi olemasta se äidin ja siskon koira. Se lakkasi olemasta se minun puolikaskoira. Siitä hetkestä lähtien se oli enemmän kuin Nekku. Se oli se minun kokonainen suojamuurini, se miksi olen sitä tavannut kutsua viimeisen vuoden ajan. Sellainen se on. Suojamuuri. Nekun tapa olla on jotain uskomatonta. Se osaa olla läsnä jollain ihan käsittämättömällä tavalla. Se on uskomaton koira.<br />
<br />
Tulevan viikon aikana saan varmasti hymyillä poskeni kipeäksi, sillä me pakataan lauma autoon (tai Nekku ja Della, koska Peppi on ehtinyt olla reissussa jo eilisestä asti) ja suunnataan joka vuotiseen tapaan hiekkasärkille, missä Nekku saa kahlata sydämensä kyllyydestä ja kalastaa käpyjä, joita muuten mahtuu uuteen nokkaan tuplasti enemmän kuin entiseen. Maltan tuskin odottaa, että pääsen näkemään tuon koiran tekemässä juuri sitä, mitä se kaikkein eniten rakastaa.Unknownnoreply@blogger.com2