Sivut

torstai 19. kesäkuuta 2014

Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota



Pikkukoira sai viettää neljä mahtavaa päivää Kalajoella. Voi miten lujaa se juoksi pitkin rantahiekkaa, viipotti särkältä toiselle, sukelsi pohjamudasta kaisloja, napsi vedenpinnalta ötököitä ja nautti. Kuono hymyssä, silmät loistaen. Aivan kuin se olisi ollut toisessa maailmassa, maailmassa, jossa on vain pienen pieni Neponen ja suuri, jännittävä meri.

Se oli hetken maailman onnellisin pikkukoira ja minä olin maailman onnellisin koiranomistaja. Sitä ei pelottanut mikään, eikä se stressannut mistään. Se oli vain niin keskittynyt veteen. Ei ole konstikaan olla rohkea, jos ei pelota. Mun rohkea pieni vesikirpunmetsästäjä. Tää on se Nekun juttu.

Mua ei harmittanut yhtään, vaikka rallykupin toinenosakilpailu jäikin väliin. Olin vain niin onnellinen Nekun puolesta. Se pääsi tekemään sydämensä kyllyydestä just sitä, mistä se eniten koko maailmassa nauttii -kalastelua. Se oli niin onnellisen ja tyytyväisen näköinen. Sanat eivät riitä kuvaamaan sitä sen vauhtia ja täpyytystä, sen saalistus ilmettä, eikä sen sukellustaitoja.



Se olisi viihtynyt rannalla vaikka koko päivän, eivät edes jääkylmä merituuli tai flexi hidastaneet sen menoa. Mitä nyt remmen päässä roikkunut ihminen olisi voinut pinkoa vieläkin lujempaa ja kahlata vieläkin syvemmälle. Ilman hihnaa se olisi luultavasti painanut vieläkin lujempaa, eikä kukaan olisi saanut sitä lähtemään rannalta. Kun jo hihnan kanssa se painoi pää kolmantena jalkana, tuulispään lailla ja pois lähtiessäkin sitä sai raahata perässä. Se vain olisi tahtonut niin kovasti jatkaa kalasteluaan.

Yön mun jalkopäässä nukkuikin varsin väsynyt ja tyytyväinen otus, mitä kummallisemmissa asennoissa. Ja tyynyllä kuorsasi sitten vähän isompi otus. Kyllä vain tulikin kaivattua omaa leveää sänkyä, kun yritin saada päätäni ahdettua edes osittain tyynylle. Tämän takia Bellalla on mun huoneessa ihan ikioma tyyny :)

Reissu oli Nekulle enemmän kuin tärkeä. Joka vuotinen Kalajoen loma on ehdottomasti pikkukoiran koko vuoden kohokohta. Kukapa nyt ei tuollaisesta vesi- ja hiekkamäärästä innostuisi? Bella ja Peppi nauttivat aivan yhtälailla uusista hajuista ja rannalla kirmaamisesta. Nekku oli kuitenkin ehdottomasti koko reissun iloisin ja onnellisin tyyppi!

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Tää on se hetki


Tälläsiä juttuja meidän touko-kesäkuu on pitänyt sisällään. Pikku Kalastelijan suunnatonta riemua. Pörröturkin vaihtumista saksittuun samettiturkkiin (t: tyytyväinen, neljä hammasta köyhempi Peppi.) Aurinkoa, hömppäilyä ja ylioppilasjuhlia.

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Rally epikset


Me käytiin Bellan kanssa taas vähän hömppäilemässä rally epiksissä, tällä kertaa Kokkolassa. Pitämässä vain vähän hauskaa. Ratapiirros aiheutti pienen kauhistuksen, kun se sisälsi pujottelun edestakaisin, kaksi käännöstä ja spiraalin juosten. Mua kauhistutti jo valmiiksi ajatus siitä, että me joudutaan juosta kuumassa säässä neljän tehtävän verran. Varsinkaan kun pujottelut ja spiraalit eivät ole sieltä tehtävien lyhimmästä päästä. Eniten mua kuitenkin pelotti se, miten Bella jaksaa ja miten sen kiinnostus säilyy koko juoksu osuuden ajan. En ottanut siitä kuitenkaan sen enempää stressiä. Menköön miten menee, me tultiin pitämään vaan hauskaa -asenteella me suunnattiin radalle.

Kisattiin Bellan kanssa numerolla seitsemän. Radan alku sujui hyvin ja Bella näytti varsin tyytyväiseltä kun se tajusi mihin me oltiin tultu. Juoksu osuus meni niin kuin arvelinkin. Aluksi se innostui ja loppua kohden vauhti vain hidastui ja hidastui. Bella oli viimeistään spiraalin kohdalla sitä mieltä, että juokseminen alkaa riittää. Vedettiin kuitenkin hienosti loppuun asti.

10 ja 11 kylttien eteentulot olisivat voineet olla paljon paljon parempia, Bella oli selvästi vielä hämillään pitkästä juoksu osuudesta. Me kun ei (kisoja lukuun ottamatta) olla treenattu mitään tehtäviä juosten. Kymppi kyltin eteentulosta tulikin sitten -1 pisteen virhe (vino perusasento). Suurin virhe (-10p) tuli 11 kyltiltä, aivan oman mokani takia. Annoin Bellalle todella epäselvän käskyn & käsimerkin, minkä takia Bella meinasi lähteä kiertämään mua väärään suuntaan. Mä en itse tietenkään tajunnut siinä tilanteessa, että se oli väärin suoritettu tehtävä, joten sen takia me ei sitä sitten uusittukaan.

Loppu pistesaldoksi jäi siis näin ollen 89 pistettä ja sijoitus 2/12! Tuomarin kommentti: Hienosti kannustettu koiraa, rauhallinen suoritus. Palkinnot olivat todella mieluisat. Ruusuke, tassukeksejä, HHC.n nappula näytepussi, puruluita ja narupallo.

Oon hirmu tyytyväinen meidän suoritukseen. Erityisesti siihen, että Bella oli radalla muutaman kerran yhtä innostunut, kuin se aina kotonakin treenatessa on. Iloinenhan se aina on, se pieni terävyys (mikä toisi sen edistävän ravinkin) tuntuu vain kisoissa aina uupuvan.

Mä vaan niin rakastan tuota koiraa. Rakastan sitä, miten se tekee kaiken niin rauhallisen varmasti. Joskus jopa uskomattoman täydellisesti. Vaikka se ei aina jaksa seurata reippaasti niin mun ei oo koskaan tarvinnut epäillä etteikö se osaisi. Rakastan kilpailla Bellan kanssa, koska mä tiedän että se tekee kaiken niin hyvin kuin se osaa ja niin hyvin kuin emäntä osaa sitä ohjeistaa. Yhdessä me ollaan kai ihan kelpo tiimi.

Tavallinen kuulumis-postaus on muuten tulossa heti, kun saan kaikki luonnoksissa makaavat tekstit yhdistettyä yhdeksi järkeväksi tekstiksi!