Sivut

tiistai 24. syyskuuta 2013

Kesäfiilistelyä

lauantai 14. syyskuuta 2013

Maailman onnellisin


Siinä se on. Iloinen, onnellinen ja herttainen hölmö Tiitu. Tuolle naamalle, ilmeelle, olemukselle ja sen hyväntuulisuudelle ei voi kuin hymyillä. Välillä on mukava rentoutua ja tehdä jotain vähemmän tärkeää, mikä on kuitenkin hupsulle, maailman onnellisimmalle otukselle todella tärkeää.

Tunsin itseni yhtenä iltana maailman onnellisimmaksi ihmiseksi istuessani pihalla, terveystiedon kirja kädessä ja kasa tuhisevia, tyytyväisiä ja onnellisia huiskuhäntiä sylissä.

Only sky is the limit


Aurinkoiset syysillat ja pikkuinen syksykoira Nekku♥

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Maailma on tehty meitä varten


Me treenattiin pitkästä aikaa melkein tosissamme. Olin jo aivan unohtanut, miten hyvältä treenaaminen tuntuukaan.

Muistatteko kun tuskastelin sitä, miten Bella ei koskaan opi seuraamaan, eikä se koskaan opi nauttimaan siitä. Tänään voin todellakin sanoa kaiken tuon olevan takana päin. Se oikeasti nauttii siitä. Myönnän seuraamisen olevan kaukana täydellisyydestä, se ei ole lähelläkään täydellistä. Eikä sen tarvitsekkaan olla. Sen tarvitsee olla juuri tällaista kuin se on. Sellaista, että se aiheuttaa mulle joka ikinen kerta kylmiäväreitä ja sellaista, että se on koiran mielestä kivaa! Seuraaminen on vain ihan huippu hauskaa, niin hauskaa ettei Nokkis malta pysyä ollenkaan aloillaan. Terveisin Bella, joka jämäkästi potkii tassuillaan maata, ulisee, pärskii ja vispaa häntää. Hassu otus.

Mitä tulee itse treeneihin, Bella oli huippu. En osaa edes kuvailla sitä tunnetta, mikä mulla on Bellan kanssa treenatessa. Se on vain jotain niin....hienoa. Treenailtiin ALO liikkeitä ja Nokkis teki kaiken niin hienosti. Olen varannut kalenterista päiviä muutamille rally-tokon avoimille harjoituksille, päästään mekin pitkästä aikaa treenaamaan kokonaista rataa. Toistaiseksi joudutaan tyytyä vain harjoituksiin, vaikka viime päivien treenit ovatkin nostattaneet kisakuumeen pilviin. Kolmas hyväksytty tulos saa nyt odotuttaa itseään niin kauan, että kisoja tulee vähän lähemmäksi.

Ja jottemme unohda pikku Neposta, voisin mainita sen olleen varsin pätevä pikkukoira, kun treenattiin vähän agility juttuja. Nekku oikeasti osaa vaikka mitä, kunhan se vain rentoutuu ja lopettaa turhan ajattelemisen. Tiedä vaikka sekin pääsisi joskus ihan oikeisiin treeneihin asti. Meidän vesikirpunmetsästäjää saa äänestää Oliverin kuvakisassa (numero 4.)