Sivut

lauantai 19. joulukuuta 2015

Puolivuotias


Olen tuijottanut tätä valkoista tekstikenttää monta viikkoa saamatta yhtäkään sanaa kirjoitetuksi. Musta tuntuu, että mitä enemmän mä kirjoitan ja mitä kauemmaksi tekstit Bellasta häviävät sitä vaikeampi mun on kirjoittaa. Tekstejä löytyy luonnoksista vaikka millä mitalla, sen julkaise napin painaminen on vain tuntunut viime aikoina ylivoimaisen vaikealta.Viimeiset kuukaudet ovat vaatineet veronsa, saaneet mut epätoivosta ja pelosta suunniltaan, mutta nyt voin vihdoinkin huokaista ja kirjoittaa millainen hurmaava, jo puolivuotias pikkuotus täällä oikein majailee.

Della on ihana. Se on tajuttoman sympaattinen pieni mielistelijä. Siinä on paljon sellaisia piirteitä, joita rakastan ja jotka muistuttavat mua Bellasta. Se tervehtii aina yhtä onnellisena, hyppää mahan päälle ja laskee kuononsa naaman päälle niin tiiviisti, ettei henki varmasti kulje. Sen mielestä on hurjan hauska tulla suihkun lattialle makoilemaan ja seurata mammaa vaikka maailman ääriin asti. Se tykkää tehdä tuhmuuksia, järsiä mattoja, seiniä, listan nurkkia ja pöydän jalkoja sitä, mitä tuhmat pennut nyt yleensä tapaavat tehdä. Se on toisinaan vähän turhankin dramaattinen. Se rakastaa leikkiä Nekun kanssa ja Nekku rakastaa ylikaiken leikkiä Dellan kanssa. Voitteko kuvitella, Nekku "en leiki muiden kuin Bellan kanssa" tajusi kuukausi takaperin pikkukoiran hienouden.. sehän on mahtava leikkikaveri! Välillä se on raivostuttavan ärsyttävä menettäessään korvansa, mutta silti, siitäkin huolimatta se on ihan uskomattoman valloittava persoona. Se on löytänyt tiensä mun sydämeeni, painanut omat pikkuiset tassunjälkensä sinne.

Rakastan Dellan nimeä. Siksi, että se sopii sille kuin nenäpäähän, mutta myös siksi, että se muistuttaa mua Bellasta. Sen nimi ei ole enää huonolla tavalla samankaltainen kuin Bellan nimi, se on hyvällä tavalla, juuri sopivalla tavalla samanlainen.

Della on hurjan hurjan pätevä pikkukoira ja taitava oppimaan. Me ollaan kahlattu läpi kolmen pentukurssin lisäksi agilityn pentukurssi, joka jatkuu vielä joulun jälkeen. Olin jo ehtinyt unohtaa, miten kovasti mä nautin agilitystä ja treenaamisesta, yhdessä tekemisestä. Miten hienolta tuntuu onnistua, olla jossakin oikeasti hyvä. Della osaa irrota ihan tajuttoman hienosti namikupille ja se on osoittanut valtavaa innostusta kyseistä lajia kohtaan. Tuskin pysyy pöksyissään, kun pääsee juoksemaan putkesta. Olen tykännyt hurjasti tuosta kurssista, koska siellä todellakin tehdään ja mennään pennun ehdoilla ja harjoitellaan sellaisia juttuja, mitä pentujen kanssa nyt voi harjoitella. Mätsäreissäkin ollaan käyty pyörimässä vaihtelevin tuloksin. Dellan omalta sivulta voi käydä tarkempia sijoituksia kurkkimassa, jos kiinnostaa.

Mitä vanhemmaksi tuo on kasvanut ja mitä paremmin mä olen siihen saanut tutustua ja mitä enemmän sen oma luonne on tullut esiin, sitä enemmän mä tykkään siitä. En mä osaisi kuvitella enää elämääni ilman pientä mielistelijääni.

perjantai 18. joulukuuta 2015

Hyvää syntymäpäivää Nekku


Viimeiset kuukaudet ovat olleet yhtä painajaista. Olen joutunut tekemään päätöksiä, jollaisia en toivoisi kenenkään joutuvan tekemään. Olen pelännyt kuollakseni. Pelännyt menettäväni Nekkuni. Tässä sitä kuitenkin ollaan -yhdessä. Kiitollisena jokaisesta hetkestä, jotka olen saanut, ja jotka saan viettää Nekkuni kanssa. Maailman paras Nuu täyttää tänään kuusi vuotta. Kulunut kuukausi on ollut äärettömän raskas...siitä, mitä oikeasti tapahtui on tulossa oma tekstinsä. Nuu on kuin uusi koira. Nyt haluan vain rutistaa tuota söpöä punanuttuani, rutistaa oikein kunnolla ja toivottaa maailman parasta synttäriä järkähtämättömälle suojamuurilleni.