Sivut

lauantai 30. heinäkuuta 2016

22.7 - vuosi


22.7.2015 haimme Dellan kotiin. Sinä päivänä alkoi yhteinen matkamme.

En löydä oikeita sanoja kertomaan, kuinka kiitollinen mä olen Pikkukoirastani ja miten tärkeä siitä on mulle tullut. Vuosi sitten en olisi uskonut olevani tässä pisteessä. En koskaan osannut kuvitella, että jo vuoden päästä Pikkukoira olisi näin tärkeä, kuin mitä se nyt on. Kai se oli se Pikkukoiran asenne, millä se tähän taloon ja sydämeeni päätti tepsuttella.

Rakastan Dellan tapaa tervehtiä, sitä kun se tarraa kynsillä olkapäistäni oikein lujasti kiinni samalla, kun se yrittää nuolla naamaani ja korviani. Rakastan sen pikkuista vaaleanpunaista nassua ja sen tapaa olla se "hyvän mielen koira", sitä kun se kellahtaa selälleen soma hymy naamallaan, ja sitä kun se kiertyy jalkojani vasten rapsuteltavaksi, tai kun se kömpii yöllä tyynylleni nukkumaan.

Kahteentoista kuukauteen on mahtunut paljon ylä- ja alamäkiä, paljon hienoja hetkiä höpsön hyvän mielen koiran kanssa. Välillä tuntuu, kuin olisimme vasta eilen hakeneet sen uikuttavat karvapallon kotiin, sen joka juoksi tyhmän rohkeana ympäri pihaa pelkäämättä yhtään mitään.

Kokosin tällaisen videon siitä pienen pienestä karvapallosta. Siitä tyhmän rohkeasta hyvän mielen koirastani. Siitä, joka rakastaa lintujen ja perhosten jahtaamista ja valtavien keppien raahaamista puhumattakaan narupalloista ja makkaroista. Kulunut vuosi on kasvattanut mua jälleen äärettömästi ja pienisuuri koira on opettanut mulle ihan hirmuisen paljon kaikkea uutta. Meistä on tullut hyvä tiimi.

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Kolmet möllit


Kesäkuun alussa (15.6) me suunnattiin Ilmajoelle epistelemään, kun vuorossa oli Dellan neljännet möllikisat. Mölliluokan rata oli oikein mukava, sellainen perus helppo alokasluokan rata. Della oli superhieno siitäkin huolimatta, että olin ohjaamisen kanssa taas hieman hukassa. Kaikesta huolimatta suoritettiin rata puhtaasti läpi aina viimeiselle kyltille (360 astetta vasempaan) asti. Annoin liikkeen aikana epäselvän käsimerkin, minkä takia Della istui kesken käännöksen. Uusittiin kyltti ja toisella yrittämällä käännös sujui tuttuun Dellamaiseen tyyliin ja ai vitsi, kun se osaakin käyttää takapäätään hienosti!

Tällä suorituksella saatiin lopulta kasaan 97 pistettä, joista -3 uusi. Näillä pisteillä olimme neljänsiä ja saimme tuomarinpalkinnon. Pisteet olisivat riittäneet korkeampaankin sijoitukseen, mutta uusiminen söi niin paljon aikaa, että jäätiin sitten lopulta neljänsiksi, mikä sekin oli loistava saavutus! Hihnan toinen pää sai olla varsin ylpeä pienestä rally-otuksestaan.

19.6 käytiin tekemässä Kauhajoella meidän surkein rallyrata ikinä, vaikka pikkukoira olikin pisteistä huolimatta ihan älyttömän innoissaan. Se seurasi tajuttoman hienosti ja oli muutenkin koko ajan kuulolla. Meidän suoritus kaatui kuitenkin kentän kuntoon, joka muistutti sateen jälkeen lähinnä yhtä suurta mutalammikkoa. Voitte vain kuvitella pikkukoiran ilmeen, kun se näki millaisella alustalla se joutuisi työskentelemään. Koira, joka ei suostu makaamaan edes sisällä maton päällä mahakarvat märkinä oli kaikkea muuta kuin mielissään tilanteesta.

Kentän nähtyäni meinasin kääntyä takaisin kotiin sillä tiesin, että puolet radan tehtävistä jäisi varmasti suorittamatta. Olin kuitenkin ajanut kisoihin puolitoistatuntia, joten päätin, että mehän tehdään rata vaikka sitten vain seuraten läpi. Mutaisesta kentästä huolimatta Dellalla oli koko aamupäivän huippu hauskaa, kun se sai kytätä läheisellä nurmialueella lentäviä lintuja ja makkaranpalasiakin tippui suuhun vähän väliä. Mutainen maa iljetti Dellaa tolkuttomasti, eikä pikkukoira voinut käsittää minkä takia sen pitäisi istua saatikka sitten maata keskellä vesilätäkköä. Vaikka se muuten kulkeekin aina jokaisesta lätäköstä ihan innoissaan. Toisaalta onhan se nyt aivan eri asia kävellä lätäkön läpi, kuin istua siinä.

En odottanut, enkä myöskään vaatinut Dellallta mitään, sillä olin päättänyt jo ennen rataantutustumista, että näissä olosuhteissa haluan vain suorittaa radan hyvällä fiiliksellä läpi. Ja niinhän me suoritettiin. Istumiset olivat lähinnä nopeita kyykkyjä ja maahan menon sijaan Della kumarsi oikein kauniisti :D Vaikka mikään muu ei toiminutkaan pohjan takia, oli seuraaminen ihan huippua. Mutaisesta kentästä huolimatta saatiin pisteitä kuitenkin kasaan melkein kahdeksankymmentä, tarkalleen ottaen 79. Olin yllättynyt noinkin hyvistä pisteistä, sillä mä todella luulin, että me oltais nollattu useampikin kyltti. Suurimman osan miinuspisteistä (-3 pisteen virheet) aiheutti Dellan ylimääräiset pomput, joita se tarjosi ennen istumisia. -10 pisteen virhe tuli maahan menosta.. tai siis kumartamisesta. Saatiin kuitenkin paljon kehuja hienosta suorituksesta (noin niin kuin olosuhteisiin nähden) ja hyvästä takapään käytöstä, joten ei meidän tekeminen ihan katastrofaalisen huonoakaan ollut ja olihan meillä hauskaakin. Jos jotain näistä kisoista opin, niin sen, että jatkossa mietitään tarkkaan millaisella säällä meidän kannattaa lähteä ulkokisoihin :D

Heinäkuun ensimmäisenä sunnuntaina (3.7) käytiin Seinäjoen epiksissä tekemässä tasaisen hieno juuri Dellan näköinen suoritus. Rata oli mukavan suoraviivainen ja pikkukoira teki hienosti töitä, vaikka se olikin meidän lähtövuoroon mennessä ehtinyt väsähtää vähän turhan paljon. Raukka säikähti kesken suorituksen radan vieressä haukahtavaa koiraa ja pomppasi häntä koipien välissä hieman sivummalle. Palautui kuitenkin tilanteesta nopeasti ja oli hetkeä myöhemmin kuin ei olisi mitään koskaan säikähtänytkään. Maahan meno vaati tuplakäskyn ja käsimerkin, sillä pikkukoira pysähtyi hetkeksi ihmettelemään jotakin omiaan. Pisteitä saimme 99, joista -1 talutinvirhe. Nämä pisteet riittivät neljänteen sijaan.