Sivut

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Bellani

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Pikkukettu ja panta


Mä en ole koskaan osannut ajatella, että panta voisi olla jotenkin koiran näköinen tai että se voisi kuvastaa koiran koko luonnetta. Mä oon aina ollut keinonahkaisten timanttipantojen suosija, enkä koskaan kuvitellut laittavani koirieni kaulaan mitään muuta kuin blingiä.

Olin ihastellut jo pitkän aikaa Viljapantoja, jonka valikoimasta yksi nauha pisti silmääni. Nauha, jonka nähdessäni en pystynyt ajattelemaan mitään muuta kuin Nekkua. Mun oli saatava siitä panta. En tiedä miten ja miksi, mutta jostain syystä tuo kyseinen vihreä koristenauha, jota koristi sympaattisen näköiset eläinhahmot kuvasti täydellisesti Nekkua.

Mun oli pakko käyttää tilaisuus hyväksi. Tämä, jos mikä panta kuului Nekulle! Yksinkertaisesti täydellinen. Ei mun sanat edes riitä kuvaamaan sitä fiilistä, mikä mulle tuli kun pannan näin. Ensimmäinen ajatus oli vain Nekku. Mä en vain käsitä, miten yksi panta voi olla niin kantajansa näköinen!

Pari päivää sitten otin yhteyttä Viljapantojen valmistajaan ja laitoin tilaukseen maailman ihanimman pannan.Valmistus ja toimitus olivat älyttömän nopeat ja hinta mitä mainioin. Superhyper iso kiitos Viljapannoille, jonka ansiosta Nekku sai täydellisen pannan! Sellaisen pannan kuin se on.

Nekun kettupannan lisäksi tilasin Bellalle hömpöttely pannan rallytokoiluun. Iloisen, pirteän, sympaattisen ja ralleilyyn sopivan. Täydellinen sekin. Ulkonäön lisäksi pantojen pieni ja kevyt koko oli todellakin positiivinen yllätys. Mun on varmaan pakko saada Neeneelle talveksi samanlainen fleece versiona. Pepille lähtee myös, tietysti Pepin näköinen, panta tilaukseen.. ihan vain tulevia kuusivuotis synttäreitä ajatellen ;)

Ja ei, tämä postaus ei ollut millään tavalla sponsoroitu, halusin vain tulla hehkuttamaan täydellisen pikkukoiran täydellistä pantaa. Materialismionnellisuus on joskus todella mukavaa.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Niin kuin lämmin vesi, joka lainehtii


Sen lisäksi, että me ollaan istuttu koirien kanssa viimeiset pari päivää mun huoneessa ilmastointikoneen edessä, sälekaihtimet visusti kiinni, mä olen epätoivoisesti yrittänyt helpottaa niiden oloa näillä helteillä. Jäänamipalat ovat olleet suurta herkkua ja kesäkuun alussa hankkimani hurtan viilennysloimi ja rukkan kylpytakki ovat nekin päässeet kovaan käyttöön. Vesihanan kautta pakastimeen ja sitten kunkin koiran niskaan. Tällaiset helteet ei oo oikein koskaan ollut meidän juttu.

Mittarin huidellessa kolmenkymmenen asteen tienoilla pääsi pikkukoirakin pitkästä aikaa viilentymään oikein kunnolla. Hetken aikaa ajettuamme ja sopivaa uittomonttua etsittyämme ehti Nekku täristä ja vinkua näkemänsä veden perään muutamaan otteeseen. Niin innoissaan se oli. Sopivan paikan löydettyämme, mikään ei pidätellyt sitä enää, kun se pinkoi kohti järveä, kasveja ja vesimittareita.

Se pelasti käpyjä henkensä edestä ja napsi vedenpinnalta ötököitä sen minkä kerkesi. Muutama käpy raukkakin eksyi turhan syvälle ja siitäkös pikkukoira huolestui. Edes vinkuminen ja murinahaukku ei tuonut käpyjä rantaan. Kannustus huutojen ansiosta se kuitenkin rohkaistui ja hyppäsi syvemmälle veteen niin, että se sai lopulta pelastettua käpynsä. Hassu pieni.

Muutama viikko takaperin ostin itselleni sen kauan haaveilemani laajakulma objektiivin, canon ef 28mm f/2.8 IS USM, jolla edellisen postauksen kuvatkin on räpsitty. Näin muutaman viikon käyttökokemuksen jälkeen pakko sanoa, että on todellakin ollut hintansa arvoinen kapistus.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Kesäyön aurinko laskee

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Mitäs me treenaamattomat rallyttelijat?

Tän katseen takia jaksaa harrastaa.

Me treenattiin pari viikkoa takaperin jotain pientä -eteentuloa kosketuslapun avulla. Bella hymyili koko ajan. Se oli aivan tajuttoman innoissaan, kun huomasi mun repivän sanomalehden kulmasta palan paperia. Se rakastaa painaa limaisen nokkansa paperinpalaan kiinni. Ollaanhan me treenailtu lappujen kanssa vuosi jos toinenkin. Olin taas ehtinyt unohtaa sen, miten hyvä fiilis mulla on sen jälkeen kun ollaan hömppäilty koirien kanssa jotain olematonta.

Meidän älyttömän suureksi harmiksi rallytokokupin kolmas osakilpailukin jää nyt väliin, kun Bella päätti aloittaa juoksunsa aivan väärään aikaan.. No elokuussa sitten viimeiseen osakilpailuun! Bella on tällä hetkellä kokonaispistetilanteen toinen, pisteen päässä ensimmäisestä. Taitaa pudotus olla aika suuri sunnuntain jälkeen, kun jo kaksi kisaa jäänyt välistä.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Kenkä hirmu


1. Mä olen yrittänyt jo useamman vuoden ajan saada kuvaa Pepistä, jossa se kantaa kenkää. Tapansa mukaan se on vain kiiruhtanut mustana viivana kameran ohi, tuntematta pienintäkään säälin ripettä perässä huutelevaa kuvaajaa kohtaan. Onnistuin kuitenkin saamaan julkaisukelpoisen -ei toiveeni täyttävän kuvan. Mutta hei, ainakin sen merkitys on mulle super tärkeä. Kengät on kai aina olleet sen mielestä jotenkin hauskoja ja kummallisia, varsinkin kun ne voi kantaa olohuoneen matolle ja odottaa palkkaa saaliista! Se kantoi kenkää jo sinä päivänä kun me haettiin se kasvattajalta. Tasan kahdeksan viikon ikäisenä. Kenkä vain oli kaksi kertaa niin suuri, kuin pieni musta otus oli. 2. Nekku, oma sievä itsensä. 3. Jonkun kuono taas kuolan peitossa. Bella onnistuu aina pyyhkimään kuolansa Nekun turkkiin & naamaan tai sitten Nekku vain viipottaa Bellan nokan alta saaden kaiken liman päällensä. 4. Maailman kauneimmat silmät ja lempein katse. Mun höntti Tiini.

Jostain syystä blogiin kirjoittaminen on ollut viime aikoina ihan hirmu vaikeaa. Mä en vain osaa muotoilla ajatuksiani yhdeksi järkeväksi tekstiksi. Kuvien lisääminen on vai niin paljon mukavempaa. Jos teillä lukijoilla on mielessä jotain postaus toiveita niin saa heittää! Ottaisin myös mielelläni vastaan aiheita toivekuvapostaukseen, jos sellaisen innostun kokoamaan. Mielellään sellaisia toiveita, jotka liittyisivät jotenkin koiriin/niiden varusteisiin/harrastuksiin tai sitten jotakin ympäripyöreää, kuten "ilo".