Sivut

perjantai 28. joulukuuta 2012

Katseet menneeseen


Tässä vaiheessa vuotta voisi olla ihan sopiva aika kääntää katseita vähän menneeseen ja kerrata kuluneen vuoden asioita. Mätsäreiden/kilpailuiden osalta vuosi oli aika Bella painotteinen (niin kuin varmaan blogistakin on käynyt ilmi) Bella painotteinen juuri siksi, koska kilpailin viimeisen junnu vuoteni. Halusin lopettaa kisat Bellan kanssa samalla tavoin kuin ne aloitinkin sen kanssa. Vuosi on pitänyt sisällään niin onnistumisia kuin epäonnistumisia, hyviä ja vähän vähemmän hyviä hetkiä.

Mätsärien osalta vuosi oli antoisa. En tuu koskaan unohtamaan sitä tunnetta, miltä tuntui seistä  BIS JH sijalla, maailman parhaan kisakaverin kera. Voin myös rehellisesti sanoa että me ollaan tehty ton sijoituksen eteen ihan hurjasti töitä. Bellan kanssa kilpaileminen on ollut enemmän kuin palkitsevaa, ei mulla edes riitä sanat kuvailemaan. Tuli vähän haikea fiilis tätä kirjoittaessa, tässäkö meidän junnuilut nyt sitten oli? Onneksi on kuitenkin niitä ihanaakin ihanempia muistoja joita voi aina tarpeen vaatiessa fiilistellä. Bella kuitenkin luultavasti pääsee junnu kehissä vielä pyörähtelemään sisarusten kisakaverina:) Uskomaton vuosi takana totta tosiaan, me kivuttiin nimittäin Bellan kanssa vielä toiseenkin kertaan sinne ykkös sijalle. Kaikki kiitos ja kunnia kuuluu ehdottomasti Bellalle. Se on opettanut mulle niin uskomattoman paljon koko lajista ja tuonut tarpeeksi haastetta. Helpolla se ei päästänyt mua koskaan, ei koskaan. Mut aina me ollaan lähdetty kehästä hymy korvissa. Ensi vuonna luultavasti taukoillaan jonkin verran mätsäreistä ja puuhaillaan kaikkea muuta hauskaa yhdessä. Viralliset JH kisat jäi aika minimaalisiksi, mut mä oonkin tykännyt aina enemmän mätsärien JH kehistä, siellä kun ei (ainakaan yleensä!) oteta niin kovin vakavasti kaikkea :)


Onnistumisen hetket rallytokon parissa ovat myös jääneet mieleen. Voi sitä iloa kun vihdoin monien epäonnistuneiden treenien jälkeen, se oppikin seuraamaan, se oppi seuraamaan reippaasti! Monta ikimuistoista kokemusta, yksi niistä on ehdottomasti ensimmäiset mölli rally kisat. Ensimmäiset kisat & treenit häiriössä ja me napattiin ykkös sija, täysillä pisteillä. Ihan uskomatonta, en edelleenkään pysty lakata hehkuttamasta tästä! Toiseksi tietysti ensimmäiset viralliset kisat, joista napattiin ensimmäinen hyväksytty tulos. Ihan huippua.Vuoden alussa en olisi ikinä voinut kuvitellut, et me ollaan joskus tässä tilanteessa. RTK 1 ei tunnu tällä hetkellä yhtään kaukaiselta haaveelta.

Eikä Bellan vuosi oo ollut kokonaan mitään treenaamista ja kisaamista. Se on nauttinut sydämensä kyllyydestä huomiosta, rapsutuksista, lenkkeilystä.. murjottanut ruoka määrän vähyydestä, mutta tullut entistä iloisemmaksi (ja saanut omistajan hyppimään riemusta) painon lähtiessä lasku suuntaan. Nauttinut uudesta lihapitoisemmasta ruokavaliosta.. lyhyesti siis normaalia koiratäyteistä arkea.


Vaikka liuta tuloksia kuluneelta vuodelta onkin Bellan saavuttamia, niin se ei tarkoita sitä etteikö me oltais Nekun ja Pepin kans tehty mitään, päinvastoin. Peppi treenas kesällä ahkerasti agilityn parissa, kisoihin asti ei kuitenkaan tänä vuonna päästy, johtuen yllättäen tulleesta kontakti pelosta. 2013 vuoden alussa kuitenkin (toivottavasti) Peppi starttaa supermölli luokassa:) Pörri on saanut opetella myös rallyn saloja ja alo liikkeistä osa alkaa olla jo aika hyvin hanskassa. En vielä tiedä tullaanko Peppiä näkemään koskaan rallykokeissa. Ikinä ei nimittäin tiedä mitä pienen koiran päässä liikkuu, se voi olla hetkessä sitä mieltä et "ihan tyhmää, en varmasti tee mitään, mitä sä käsket!" ja toisinaan taas "jee huippu kivaa, lisää jookojooko!" Joten ehkä koti treenailu ainakin toistaiseksi on se meidän juttu.

Pääsihän Peppi myös pyörähtämään yhdessä mätsäri kehässä, jossa tajuttiin et näytelmät ei enää ole Peppiä varten. Sitä ei kiinnosta seisoa, eikä ravata saatika näytellä hampaita vieraille ihmisille, joten turhaa sen kanssa edes yrittää tehdä sellaista, mistä se ei pidä. Lyhyesti siis Peppi on kuluneen vuoden aikana: menettänyt karvansa useaan otteeseen ( ja kasvattanut ne takaisin sitäkin nopeammin).. pitänyt hauskaa...päässyt kokeilemaan rallytokoa.. liidellyt agikentillä sydämensä kyllyydestä ja nauttinut elämästä  jokaisella pienellä solullaan.


Nekku on ollut korvaamaton kannustaja ja pieni turistieläin. Nekun kanssa ollaan keritty käymään kaikki rallyn ALO liikkeet läpi ja sekin saattais olla pian mölli ainesta. Pienellä koiralla on vaan niin suuria pelkoja, että saa nähdä pysytäänkö me vain kotitreenaajina. Agilityä se on päässyt myös kuluneen vuoden aikana kokeilemaan ja voi että kun pikkukoira nauttii! Se juoksee päätä pahkaa esteiden yli, pitäen samalla hauskaa ääntä ja saaden välillä "hepulikohtauksia". Osaispa se vaan rentoutua samanlailla myös ihan oikeissa treeneissä. Nekku on kuluneen vuoden aikana ollut... mahtava emon tsemppaaja ja hieno maakunta matkailija... leikkinyt paaaljon...riehunut paaljon.. oppinut monen monta uutta temppua, joista ehdottomasti lemppari on kuonon lipaiseminen!.. nähnyt paljon ihmisiä ja eri näiköisiä ja rotuisia koiria... tykästynyt applawsin kana&vihannekset märkäruokaan (muut maut ei sitten kelpaakkaan).. ärsyttänyt isosiskoja, mutta samalla myös käpertynyt viereen niin kuin parhaat ystävät tekevät. Ja toimittanut hyvin tärkeää pikkukoiran virkaa!:)

Kokonaisuudessaan hyvin, kokemusrikas vuosi joka piti kaikkea mukavaa sisällään, mutta myös ei niin mukavia juttuja. Kuten esimerkiksi Bellan selkäjumit, kolme kertaa me käytiin vuoden aikana hierojalla ja ensimmäisellä kerralla selkä oli niin paha ettei enää pystynyt kunnolla nousemaan. Pepin osalta korvat on tuottaneet ongelmaa, kun tuntuu että ne on jatkuvassa tulehdus kierteessä :/ Vaikka meidänhän piti pysytellä koko vuosi terveenä! Pikkukettu on voinut oikein hyvin, lukuun ottamatta niitä miljoonia valeraskauksia jotka se on joutunut "kärsimään" ja tätä yhtäkkistä kammoa kynsisaksia kohtaan. Kummasti siitä niinkin normaalista asiasta kuin kynsien leikkuusta tuli ihan äkkiseltään kamala toimenpide. Noh eiköhän se siitä taas rauhoitu ja unohda turhan mörköilyn :)

Ja jotta tää postaus ei venyisi enää yhtään pidemmäki on ensi vuoden tavoitteet hyvä jättää seuraavaan postaukseen. Nostan hattua niille, jotka jaksoivat tän postauksen lukea ihan loppuun saakka! Haluaisin vielä kiittää kaikkia meidän lukijoita, joita on kertynyt huima määrä! Heittäkäähän ihmeessä postausehdotuksia ja kommentit ylipäätään on myös tervetulleita!

maanantai 24. joulukuuta 2012

Hyvää joulua!


Näiden kolmen kortin myötä toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013! Mä en (tänäkään) vuonna onnistunut saamaan korttia, jossa kaikki kolme olisivat nätisti, joten saatte tyytyä kolmeen erilliseen korttiin.

 Aatto sujui mukavissa merkeissä ja koirat olivat mielissään lahjoista. Mä sain vihdoin aikaiseksi hankkia niille uuden aktivointipelin, lisäksi tytöt saivat kolme muuta aktivointi lelua: hau haun aktivointi pallon, trixien tommosen "pötkön" ja StarMarkin treatball:in. Bella sai plussana uuden timanttipannan edellisen alettua "rispaantua". Possunkorvat tais kuitenkin olla jokaisen mielestä se paras lahja. Neppiskään ei olisi millään malttanut odotaa paketin aukaisua, vaan neiti olis mielellään vedellyt korvan paperineen päivineen.

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

3-vuotias pikkukettu


"Muistatko ystävä pentuuttain olin suloinen karvakeräsi vain. Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin  ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin. Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä. Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin."

Hyvää syntymäpäivää maailman rakkaimmalle pienelle punaiselle ystävälle! Neppis oli oikein mielissään tän vuoden synttäri kakusta, kaikki aijemmat on päätynyt parempiin suihin(=Bellan) mutta tän vuoden kakun neiti kelpuutti, vaikkei se kauneudella ollutkaan pilattu, maku oli varmasti monin verroin parempi. Lahjatkaan ei päätä huimannut, mutta Pikkukettu oli enemmän kuin mielissään saamistaan siankorvista ja kanapaloista. Ei se määrä vaan se laatu!

sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Me haettiin ensimmäinen hyväksytty!

Lähdettiin ajelemaan ruskeiden voimin aamupäivästä Kannusta kohti. Matkaa kertyi noin puolitoista tuntia. Stressasin tosiaan aijemmin lähtöjärjestystä, mut mun onneksi me startattiin vasta neljänsinä.

Paikan päälle saavuttua kävin ilmoittautumassa, käyttämässä koirat pihalla ja tsekkaamassa minkä näköinen rata ALO luokassa oli. Rata oli tosi simppeli vain 10 kylttiä, joista viisi oli pysäyttäviä. Treenailtiin Bellan kanssa ennen omaa suoritusta, sillä oli ihan hirmu hyvä vire päällä. Taisin kuitenkin treenata hieman liikaakin kun Bella alkoi väsähtämään. (tää on se mun yleisin ongelma, pitäis vaan luottaa siihen et se koira osaa ja olla treenaamatta) samalla yritin nostatella Bellan virettä ja se olikin tosi tärppänä! Jostain syystä kuitenkin säikähti/otti stressiä isojen koirien haukkumisesta ja olikin sitten koko ajan vähän varpaillaan.
mittasuhteiltaan epäonnistunut rata piirros, kuvat rally liiton sivuilta. (klikkailkaa isommaksi)

Oman vuoron lähestyessä mulla oli tosi hyvät fiilikset, pientä jännitystä oli tosin ilmassa. Bellan säikähtäminen & väsyminen näkyi seuraamisessa, ei ollut todellakaan mistään parhaasta päästä. Seuraamisen laamailusta saan kyllä syyttää itseänikin, ois pitänyt mennä vaan ihan reippaasti, mut eipä sitä jännitykseltä kaikkea tajua :D 270 asteen käännös vasempaan jäi väliäksi, josta tuli -1p (kont. virhe) Muuten loppu rata sujui mainiosti, eikä yhtäkään tehtävä virhettä / virhettä koiran osalta, mä puolestani olin hihnan kanssa jotain säätänyt, vaikken sitä itse huomannutkaan. Rata itsessään sisälsi helppoja  kylttejä, edessä istumiset (liikkeissä: eteen koira oikealta sivulle & eteen koira vasemmalta sivulle, istu) olivat suoria, jes!

Jouduin hakemaan meidän tuloslapun & kisakirjan aijemmin, kun ei keritty jäädä odottelemaan palkintojen jakoa. Olin tosi yllättynyt kun sain lapun käteen siitä, että me(mä olin) oltiin saatu 7 virhepistettä taluttimesta. Mä en kyllä ymmärrä miten niitä noin paljon tuli, talutin kun roikkui koko ajan löyhällä koiran leuan alla, eikä B. yrittänytkään lähteä haahuilemaan mihinkään.(tai ainakin näin mä kuvittelin :D) Päättelin sit että luultavasti noi on tullut siitä kun Bella seuras vähän hitaan puoloisesti ja mä kävelin hitusen sen edellä, joten se lukko on  saattanut päästä nousemaan siinä.. tiedä sitä :D Kokonaisvaikutuksesta oli vähennetty -2 pistettä, luultavasti laamailun takia. Joka tapauksessa oon hirmu tyytyväinen, kaikki virheet siis johtui musta. Vielä kun olisin ollut itse entistä reippaampi, olisi koirakin luultavasti toiminut paremmin. Osittain seuraamiseen vaikutti myös hallissa raikuva haukunta. Kokonaistulos oli siis 90-pistettä ja näin ollen ensimmäinen hyväksytty tulos! Kommenttina oli että: kivaa tsemppausta, hieman rauhallisempi tahti niin rata olisi ollut täysin puhdas. Päättelin sitten ton kommentin perusteella et ne hihna virheet tuli mitä luultavammin sen takia, että koira tuli vähän jäljessä ja itse menin hitusen edellä. Itsehän en kiinnittänyt mitään huomiota siihen hihnaan, joka tietenkin harmittaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja ja ehkei se RTK 1 olekkaan niin kaukainen haave ;) Joka tapauksessa oon ihan hirmu ylpee Bellasta, vaikkei se parhaimmillaan ollutkaan. Mamman pikku tärppä.

Ensimmäisistä virallisista kisoista jäi siis oikein hyvä fiilis, ehkä sitä ens kerralla osaa itsekkin ottaa vähän rennommin. Bellan puolesta tosin harmittaa että se oli pikkasen jännittynyt koko suorituksen ajan, minkä takia tekeminenkin olis voinut olla parempaa. Positiivista tietysti, että me onnistuttiin suorittamaan rata nameitta :D Sen jännittyneisyyden olis saanut varmasti nameilla pois, mut ei auttanut ei. Lisäksi me lähdettiin tavoittelemaan hyväksyttyä (vaikka pääpaino tavoitteilla olikin et mennään vaan kokeileen ja viettään mukava päivä) ja sehän me saatiinkin!

videokamerakin oli joukossa, mutta itse videoija (A.) oli luultavasti keskittynyt niin Nekun kaitsemiseen, että oli unohtanut kuvata koko radan. Harmi sinällään, sillä videolta olisin nähnyt miten/missä noi hihnan lukon nousut on oikein tapahtunut. Itse Neppis huoli loppu ajasta myös nameja, vaikka kovasti se kyttäskin ulko-ovea, josko isä ois sieltä ilmestynyt. Anaalirauhasetkin onnistuttiin tyhjäämään useasti reissun aikana, voi sitä hajua, mikä auton valtasi!

lauantai 8. joulukuuta 2012

Jännitys sen kun kasvaa


Kalenteri huitelee jo kahdeksatta päivää ja jännitys sen kun lisääntyy päivä päivältä. En mä yleensä kisoja näin kovasti jännitä. Kahden päivän päästä pitäis spostiin kolahtaa kisakirje & lähtölistat. Mä oon kerinnyt kelaamaan päässäni jo tuhannen kerran, et mitä jos mun tuurilla me joudutaan startaamaan ekoina? Tää piinaava odotus ei helpota asiaa sitten yhtään. Mä olin kerinnyt jo jotenkin tuudittautumaan siihen ajatukseen et me stratattais jossain puoli välissä, mä kerkeäsin päästä kisan kulusta vähän kärryille ja seurata kanssa kilpailijoiden suoritusta ennen omaa vuoroa. Kerittäis myös treenaamaan ja nostattamaan virettä & tietenkin totuttelemaan uuteen ympäristöön. Mulla ei oo mitään hajua, miten kisajärjestys päätetään, toivottavasti arpomalla silloin olis edes pienoinen mahdollisuus siihen, ettei meidän tarvi startata ekoina. Mä kun tosiaan ilmoittauduin varmasti ensimmäisten joukossa, heti parin päivän päästä kun ilmoituksen näin. Ylihuomennahan se sit selviää. Toisaalta mä odotan lähtölistoja kuin kuuta nousevaa, toisaalta taas kauhun sekaisin tuntein. Mut en aijo ottaa liikaa stressiä, me tehdään niin hyvä suoritus kun osataan ja se riittää!:)

Bella pääsi eilen taas hierottavaksi, juuri sopivasti ennen kisoja. Ompahan sitten helpompi työskennellä kun ei joka paikkaa kiristä. Selkä oli taas aika tiukkana niinkuin vähän aavistelinkin, joka tapauksessa nyt saa olla taas hetken aikaa vetreä liero. Samalla reissulla tehtiin pikainen visiitti mustissa ja mirristä, josta mukaan tarttui vain applawsin ruokaa ja treeninameja. Lisäksi sain vihdoin aikaiseksi hankkia N.lle ja B.lle ihan omat ruokakipot, edellisten hävittyä/hajottua. Bella oli tosi täpinöissään niistä miljoonista hajuista, jotka kaupassa leijailivat... vähemmästäkin sitä menee pää pyörälle. Neks ja Pörri oli sillä välin päässeet käymään mummolassa... Pikkukoiraa oli pikkasen jännittänyt kun ei Bella ollutkaan mukana.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi koko kolmikko pääsi pesulle, edellisestä kerrasta kun olikin jo vierähtänyt tovi. Tytöt eivät tosin tainneet olla aivan yhtä innoissaan, ainakaan ilmeistä päätellen. Lisäksi pesunhan ois voinut hoitaa sata kertaa nopeampaa, jos mamman ei ois pitänyt heilua kamera kädessä! Peppi oli varsin kauhuissaan jouduttuaan ammeeseen. Viimeiseen asti se yritti kynsillä tarrata olkapäästä kiinni. Eipä tuolla pesulla juuri vaikutusta ollut, Peppi näyttää yhtä suttuiselta kuin aina ennenkin, erona vaan et turkki on pehmeämmän tuntuinen. Mutta mikäpä Pörri olisi ilman pörröistä ja suttuista turkkiaan? :D Nekku ja Bella tyytyivät vain kohtaloonsa suihkun alla. Pesussa kyllä ehdottomasti parasta on kuivattelu!(ainakin lierojen mielestä) ne vetää aina kunnon rallia taloa ympäri, Peppi yritää hinkata itseään kaikkiin huonekaluihin, Bella kierii matolla ja Nekku ravaa edestakaisin pysähtyen välillä hinkkaamaan päätään.



sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Kukin tyylillään

Aikani kattelin kun Neps yritti epätoivoisesti syödä applawsia. Kulho meni edeltä ja Pikkis yritti kaikin tavoin saada sen pysymään aloillaan. Kaiken lisäksi tuo onneton ruoka liimaantui kupin reunoihin siten, että sen syöminen oli ihan mahdoton tehtävä Pikkukoiralle! Tovin touhua katsellessani päätin auttaa Piikua, että se sais ruokansa syötyä loppuun ennen yötä(:D) Bellahan oli valmis ajat sitten ja se oli siirtynyt kyttäämään, josko Nekulta jäis jotain, ilmiselvästi kuppi ei ollut Bellan mielestä tarpeeksi puhdas kun se kävi sen sitten kertaalleen puhdistamassa.

Sain taltioitua videolle (hieman heikko laatuisena tosin) Nekun syömis yrityksen, sopivasti ruoka oli vielä lasikulhossa kun toiset kipot olivat pesussa. Pakko myöntää, että tulihan tuota tuohua katsellessa hymy kasvoille :D

Me saatiin myös Liebster palkinto Taikan&Iiriksen blogilta, kiitos! Mä annan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Spanielikaksikko, Sheltti Taika, Sheltti Lara, Suski&setterit ,Tassujen tahdissa sekä Jesse & Jerry
"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia."
Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle
2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.