Sivut

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Syksy saapui tänäkin vuonna

Se tuntuu saapuvan vuosi vuodelta vain nopeammin. Rakastan syksyn viileneviä iltoja ja auringonpaistetta. Sitä, kun puut alkavat hiljalleen vaihtaa väriään ja illat hämärtyä. Blogin bannerikin vaihtui vihdoin. Tykkäsin edellisestä ihan hirveästi, niin hirveästi, että se oli ollut paikoillaan jo yli kolme vuotta. Mutta vaikka kuinka tykkäsinkin siitä, ja vaikka kuinka olisin halunnut pitää sen paikoillaan vielä seuraavatkin kolme vuotta, oli aika tehdä jotakin.

Bellan kuolemasta tuli elokuussa kuluneeksi kaksi vuotta ja vasta nyt olin mielestäni tarpeeksi valmis päivittämään ulkoasua. En osaa sanoa, mitä ajattelen uudesta bannerista. Mietin pitkään nykyisen ja tämän rypsipelto bannerin välillä, mutta päädyin sitten lopulta Della versioon. Voi olla, että banneri vaihtuu vielä jonain päivänä tuohon peltomaisemaan, sillä musta tuntuu vähän hölmöltä käyttää banneria, jossa on vain yksi koira. Kolmen koiran ja yhden enkelikoiran mahduttaminen samaan banneriin tuntui kuitenkin mahdottomalta, joten siksi näin.


Aloitin muutama viikko sitten työharjoittelun ja kymmentuntisiksi venyvät päivät tulevat kuluttamaan seuraavien viiden kuukauden ajan suurimman osan vuorokauden tunneista. Se aika, mitä en ole töissä tai istu autossa, kuluu koirien kanssa lenkkeillen tai muuten vain hömppäillen.

Viimeisten viikkojen aikana me ollaan treenattu Dellan kanssa hurjasti agilityä. Olen alkanut pikkuhiljaa löytämään taas sen saman palon lajia kohtaan, mikä silloin Bellan kanssa harrastaessa syttyi. Nautin radalla olosta ihan suunnattomasti ja onnekseni myös Pikkukoirakin nauttii.

Elokuun puolivälissä olleissa epiksissä me juostiin hieno nolla rata, reilusti alle ihanneajan sijoittuen supermöllien kolmansiksi. Pikkukoiralta löytyy ihan hurjasti vauhtia, ja se osaa paljon eri juttuja. Nyt vain on tärkeää saada ylläpidettyä sen motivaatio ja halu tehdä töitä. Kuun lopussa olleiden seuran möllimestaruus kisojen tuloksilla ei kuitenkaan paljon juhlittu, vaikkakin koiralla oli super kivaa. A-rata selvitettiin läpi yhdellä virheellä, mutta B-radalta niitä sateli sitten senkin edestä, kun Pikkukoiran pakka hajosi sen jälkeen, kun en antanut sen karata uudestaan aalle. Lopulta se sitten painelikin menemään ympäri kenttää, tähysteli putken päällä maisemia ja moikkaili kuvaajaa. Mut hei, pääasiahan on se, että koiralla oli kivaa :D kyllä siinä itselläkin suu kääntyi hymyyn, kun katseli toisen touhuja. Rallymölleissäkin käytiin hömpöttelemässä syyskuun alussa tuloksin 100 pistettä ja mölli-alojen voitto. Liikkeiden osalta me oltais valmiita virallisiin vaikka heti, mutta Pikkukoira ei toimi vieläkään täysin palkatta.

Meidän syksyyn on mahtunut pitkiä lenkkejä ja paljon ulkoilua. Koirat ovat viettäneet useita tunteja nokat kiinni puolukkamättäissä ja nauttineet viilenneistä keleistä. Della on päässyt jahtaamaan sydämensä kyllyydestä niin perhosia kuin lintuja. Aikamoinen saalistaja tuo Pikkukoira. Saalistus vaihteen osuessa silmään ei linnutkaan meinaa pakoon ehtiä.

torstai 1. syyskuuta 2016

Vielä hetken kesä