Yhtä tavoitetta lähempänä

Ihan alkuun ois tosi kiva, jos jaksaisitte käydä äänestämässä Bellan kuvaa (numero 4) TÄÄLLÄ ajatttelin, että voisin taas arpoa yhden bannerin äänestäjien kesken. Muistakaa vaan ilmoittaa tästä kommenttilootaan ja laittaa spostinne.

Viime aikoina meillä on ollut ihan huippu onnistuneita treenejä, treenejä jossa mulla on hymi korvis ja koiran häntä vispaa siihen malliin, että hyvä jos ei irti lähde. Tälläisiä treenejä lisää, kiitos!

Me ollaan treenattu nyt edessä istumista ahkerasti ja vinous on (melkein) tipotiessään. Kaikki oli lähtöisin taas (yllätys yllätys) musta. Totta kai se tulee vinoon istumaan kun mä huidon ihan miten sattuu ja Bella ei tiedä mitä & miten tehdä ja minne mennä. Heti alkoi sujua paremmin kun "lopetin ohjaamisen" ja suoristin selän. Bella tajus tosi nopeaa, et mitä mä siltä hain, jälleen siis vika löytyi sieltä hihnan toisesta päästä;) Niin kuin edellisissä postauksissa oonkin maininnut, on seuraaminen alkanut sujua todella hyvin. Bella innostuu niin paljon, että nyt on tullut ongelmaksi kyltti: ISTU, 1.aske, 2.askelta, 3.askelta. Se saattaa ruveta ravatessa edistämään sen verran ettei se sitten kerkeäkkään istahtaa ihan sivulle vaan jää vähän edemmäksi/vinoon. Tämä otetaan siis seuraavaksi kohteeksi, pitää kuitenkin olla varovainen ettei seuraaminen kärsi. Sillä nyt se on sellasta seuraamista, mitä mä silloon alkuun lähdinkin tavoittelemaan: iloista&rentoa.

Nekku näyttää lähinnä tältä kun me treenataan:

(Tästäkin kuvasta tosin puuttuu se pikkukoiran silmien loisto, ja yleensä se on iloisemman näköinen)
Pikkis on niin täpinöissään kun on sen vuoro päästä treenaamaan, eihän se meinaa pysyä edes karvoissaan kun on niin kiirus. Pärskitään ja loikitaan minkä keritään. Viis suoritus tyylistä kunhan on hauskaa! Nekun kans ei tosiaan olla kovinkaan tavoitteellisesti treenattu, kunhan otetaan pikku juttuja, mistä neiti innostuu ihan hurrrjasti!:)

Pepin korvat on edelleen oikea murheen aihe, saa nähdä joutuuko niitä operoimaan vielä jossain leikkaussalissa, toivottavasti ei! Sillä on taas korvat tosi huonossa kunnossa ja tuntuu et niis on jatkuvasti joku tulehdus päällä. Lisäks ell. on tosiaan sanonut et tolla on aika ahtaat korvakäytävät.. pitää olla alku viikosta eläinlääkärin kans yhteydessä ja katotaan mitä noiden kans nyt tekis. Peppi on ollut oikein mielissään sataneesta lumesta, varsinkin jälkien seuraaminen on ihan huippu kivaa puuhaa niin Pepin kuin Bellankin mielestä. Kissan jäljet on ihan parhaimpia, oravien ja pupujen jäljet tulee hyvänä kakkosena. Hauska seurata kun ne kulkee jälki jäljeltä upottaen kuononpäänsä lumeen.  Nyt on siis todistettu et osaa ne nenujaankin käyttää, jos niin haluavat :)

Pepin kans ei olla treenattu mitään sen ihmeempiä, normi temppuja yms. Sen mukaan, miten sitä kiinnostaa. Toisinaan se on täpisemäs mukana kun treenaan B.n ja N.n kans, toisinaan se tyytyy katselemaan sivummasta:)

Treenisuunnitelma & Seinäjoki kv

Ajattelin että voisin listailla muutaman asian, jotka ois hyvä saada hanskaan ennen joulukuisia kisoja. Pyritään treenailemaan muutamaan kertaan viikossa ihan kunnolla ja vähintään joka toinen päivä jotain pieniä juttuja, kuten yksittäisiä kylttejä ekstra palkalla.

• Namit ois tosiaan ihan jees saada pois. Hyvällä mallilla jo ollaan, vielä kun sais sen kiinnostuksen pysymään koko radan ajan
• Edessä isuminen jää vielä usein hieman liian vinoksi, siihen siis lisää tarkkuutta
• Mun on opittava kulkemaan enemmän selkä suorassa ja reippaammin!
• Sivulletulon kanssa lisää tarkkuutta, etten palkkaa liian vinosta perusasennosta

Eiköhän tuossa oo jo tarpeeksi tekemistä kahdeksi kuukaudeksi. Lisäksi treenaaminen tehdään koiran ehdoilla, ei siis liikaa toistoja, jotta homma pysyy hauskana. Eikä sillä niin väliä, vaikkei listan asiat oiskaan ihan täysin kunnossa ennen kisoja. Ajattelin olla kerrankin järkevä ja olla stressaamatta turhaan (katotaan sit muutama viikko ennen kisoja, et pystynkö ;)), kaikki kyllä menee omalla painollaan, jos on mennäkseen.

Eilen faunattaresta ja minimanista tarttui mukaan muutamat makupalat. Faunattaresta nappasin Applawsin natural nameja, jotka olivat kyllä hintavia verrattuna määrään. 30 gramman pakkaus maksoi 2,95, mutta ajattelin nyt kuitenkin kokeeksi ostaa. Tänään sit piti heti aamusta testata nameja ja niin kuin vähän arvelinkin niin ne maittoi paremmin kuin hyvin! Taidankin tietää mitä nameja mä ostan kisoihin ;) Koska noi on niin älyttömän kalliita ja maistuu koiralle super hyvin ajattelinkin, että niitä pitää käyttää vain kisatilanteissa sekä treenatessa ilman namia, kun lopussa tarvitaan super hyvä palkka.  Normi treenauksessa tällä hetkellä käytössä Well Done riista tikut.
Minimanista nappasin vielä mukaani kanafileitä sekä testiksi pakastekuivattuja kana herkkuja. Pakastekuivatut herkut oli ainakin koirille vähän pettymys. Vaikka Bellalle laskeekin kaikki, niin kauan se nameja haisteli ennenkuin uskaltui maistamaan. Nekkukin nyrpisti kuonoansa, mutta lopulta uteliaisuus vei voiton ja Pikkis rohkeni maistamaan. Ei siis käyneet meillä oikein kaupaksi. Tosin kelleppä nyt kelpaiskaan pakastekuivatut namit kun just ennen niitä saanut tuoreita nameja ;)

Mun oli aivan pakko ostaa Bellalle tommonen princess ruusuke uupuneen BIS JH ruusukkeen tilalle
Viime viikon sunnuntai vietettiin Seinäjoella kansainvälisen koiranäyttelyn merkeissä. Mä tosiaan kisasin viimeisen virallisen junnu kisani, hiukan haikee fiilis et tässäkö se nyt sitten oli? Mut kai siihen osaansa kehän reunalla tottuu pikku hiljaa... Kunhan saan aikaiseksi niin junnuilusta tulossa kyllä vielä ihan erillinen postaus.
Mulla oli pm-kisassa kisakaverina Tallitontun Yvo, tutummin siis Jaffa. Jaffa oli oikein mukava kisakaveri, vaikka olikin kovasti omistajansa perään, siitä huolimatta sain sen kuitenkin esiintymään ihan hyvin ja yllätyksekseni päästiin kuitenkin jatkoon. Pidemmälle emme kuitenkaan päässeet, enkä kyllä ihmettelekkään, kun mokailin muutamassa jutussa:) Tuomarilta sain palautteena että koira oli kuulemma koko porukasta haastavin, mut sain sen silti hyvin esiintymään & kohtelin koiraa todella nätisti. Erityisesti tuomari tykkäs siitä kun Jaffa rupes yhdellä sivulla vähän vetämään niin mä sitten pysähdyin, rauhoittelin koiraa ja vasta sitten jatkettiin matkaa. Kuulemma usein näkee sitä et koiraa vaan yritetään kiskoa yms. 
Junnu kehät venyi todella pitkiksi, joten mulla oli hyvin aikaa treenailla B.n kans sivussa vähän rally juttuja. Bella oli ihmeen rennosti hallissa, vaikka ahdasta olikin. Rally juttuja treenatessa se oli ihan huippu! Seuraaminen oli aivan mahtavaa niin vauhdiltaan kuin kontaktiltaan. Edelleen se on väljää, mutta tällä hetkellä sillä ei oo mulle kovinkaan suurta merkitystä. Kaikkein parasta oli kuiteskin se, miten rennosti se pystyi olla ja nautti tekemisestä ihan täysin. Nyt on siis testattu treenaaminen isossa häiriössä (ja kaikuvassa hallissa) joten ei pitäis olla kisoiskaan ongelmaa ja mun ei tarvi jännittää, miten se kulkee vieraassa paikassa. Täytyy vaan varata hyvin aikaa, että se kerkee tottua ääniin ja hajuihin.
Vanhempia oli yhteensä 43, joten meidät jaettiin 10 hengen ryhmiin ja me oltiin viimeses ryhmäs. Saatiin  siis odotella vielä vähän lisää. Meidän visiitti kehässä jäi kuitenkin harmillisen lyhyeksi. Bella rupes nimittäin yllätys yllätys ontumaan. Sillä on ilmeisesti selässä taas joku jumi :/ käytiin sit pöydän kautta, jossa tuomari totes saman että koira ontuu ja lähdettiin sit saman tien kehästä pois. Eniten mua harmittaa täs se, että en huomannut et se ois ontunut kehän ulkopuolella tai kun treenailtiin rally-tokoa ennen kehän alkua. Emmikin sanoi, ettei se huomannut mitään siinä kun me treenailtiin, mutta kehäs se kuulemma ontu tosi selvästi. Jos se ois ontunut jo silloon kun treenattiin me oltais voitu suoraa lähtiä  kotia (eikä ois tarvinnut ootella montaa tuntia) tai mä oisin voinut etsiä lainakoiran. Ei tosin ollut ensimmäinen kerta kun se aloittaa ontumaan yht'äkkiää, joten ei toi sinällään tullut yllätyksenä.

Varailen nyt tuolle hierojalle ajan. Oon myös miettinyt jos sitä kävis näyttämäs osteopaatille tai elukkalääkärillä. Eilen nimittäin kun silittelin sitä koko selän matkalta niin tunsin sen selässä yhden kohdan, joka oli muuta selkää lämpöisempi. Tosin voihan se johtua siitäkin et se oli nukkunut jotenkin hassus asennos niin et se kohta oli lämmenny. Lähdin kuitenkin tunnustelemaan selkää siitä kohtaa vähän enemmän ja yhdessä kohtaa se rupes sitten sillee jännästi nykimään niitä lihaksia, tiedä sitten oliko se vain ilkeän tuntuista vai oikeasti kipeä. Noh turha lähteä arvuuttelemaan hierojallahan se viimeistään selviää. Toivottavastti nyt ei kuitenkaan mitään jumia pahempaa olisi. Ton ontumisen lisäksi se on tosiaan ruvennut taas peitsailemaan hirmu paljon ja nouseminen on jäykkää, joten nekin viittaisi jumiin.
Nekku on edelleen valeraskaana, mutta pikku hiljaa alkaa helpottamaan ja treenailtiin sen kans pikku juttuja onnistuneesti. Voiton puolella siis ollaan. Peppi puolestaan on kovin harmissaan lumien sulamisesta kun ei oo enää mitään mihin vois päätään hinkata :)

Olla tiukka ja kätevä, olla huikean pätevä

Nopean päähän piston seurauksena laittelin ilmot menemään virallisiin rally-toko kisoihin, jotka järjestetään Kannuksessa 15.12, vieläpä ALO luokkaan! No eiköhän me saada tässä kahden kuukauden aikana häivytettyä namit pois. Mä yritän myös saada hallin varailtua muutaman kerran et päästäis sisätiloihin treenailemaan.

En kuitenkaan ajatellut ottaa kilpailusta turhaa stressiä, mitä teen aivan liian usein. Me mennään vain pitämään huippu hauskaa, that's it. Viime päivien treenailut sisällä ovat tuottaneet tulosta. Bella on ollut oikein pätevä! Ollaan saatu muutamia sarjoja suoritettua namit taskussa. Kaiken lisäksi Bellan innostus on pysynyt siitä huolimatta korkealla, eli ehkä me sit viimeistään kisoissa suoritetaan koko rata läpi nameitta. Toivottavasti häntä heiluen!:)

 Seuraamisesta on tullut yhä enemmän mieleistä puuhaa, vertaa siihen mitä se oli vielä muutama kuukausi takaperin. Tänään seuruuta treenatessa huomasin että varsinkin lähdössä, missä yritän innostaa sitä entisestään sanoen "mennääänkö, mennäänkö, nyt mennään!" se alkaa jo täpistä ja lähteä ennen aikojaan, lisäksi se edistää välillä. Edistäminen ei kuitenkaan haittaa yhtään sillä jos mä kävelen hitusen nopeampaa sitä ei edes huomaa. Ja toi edistäminen on oikeestaan vaan positiivinen juttu Bellan seuraamisessa, sillä mä saan sitä kaivattua reippautta ja mä pystyn itse kävelemään ihan kunnolla, tarpeeksi reippaasti ja selkä suorassa.
Nekku kärsii jälleen pentukuumeesta, huoh. Se on ihan omissa oloissaan, hoitaa skinneez kettua, sen mahakarvat on kuivuneesta maidosta keltaiset & tahmaiset ja maha roikkuu maas asti. Lisäksi se on hirmu tarkka kenet se päästää lähelleen "puollustaessaan" tota lelua. Bellalle ja Pepille muutamaan otteeseen muristu jne. Sillä on ollut varmaan toisista juoksuista lähtien, jokaisen jälkeen valeraskaus. Tai jos arvioni ei osu oikeaan niin lähellä kuitenkin ollaan. Ärsyttävä "vaiva"!

Peppi on ottanut kaiken ilon irti ensilumesta (mitä onkin tullut ihan hurja määrä) mikäs sen hauskempaa pikkukoiran mielestä kuin iskeä pää jääkylmään hankeen ja hinkata korvat ja kuono oikein kunnolla lumisiksi.
Keskiviikkona pistin mustiin ja mirriin ruokatilauksen ja paketti olikin jo eilen noudettavissa. Tilailin tosiaan 9 kappaletta Applawsin kanaa&vihanneksia ja kaksi tollasta pakkausta missä tulee 5x eri kanalajitelmia. Bellan ruokavaliohan koostuu nykyään puoliksi näistä ja ainakin vielä tämä ruokinta systeemi on toiminut. Applawsit ovat tosi kevyitä ja sisältävät paljon vettä. Lisäksi maistuvat paremmin kuin hyvin. Se on myös niin ulkonäöltään kuin hajultaan siedettävä tälläiselle lihaa kaihtavalle omistajalle.. Hintaviahan nuo on, yks pussi maksaa sen 1,80 ja meillä menee tosiaan pussi päivässä, kun molemmat ruskeet syövät. Peppi ei huoli kuin tuon maun, missä on tonnikalaa seassa ja sitä on nyt tällä kertaa vain kaksi purkkia.

Voihan namit sentään!

Huhhuh, aina vaan jaksan ihmetellä, miten väkkärälle koira voikaan taipua. Oli muuten taas sellainenkin tervetulokomitea vastassa kun tulin kotiin, tais jollain olla vähän ikävä.(enhän mä ollut tosiaan kuin päivän Tampereella) On ne vaan hassuja, kummasti sitä aina piristyy kun tommonen heiluva ja uliseva lauma on vastassa. Eihän niitä turhaan lieroiksi kutsuta ;)

Treenailtiin tänään pitkästä aikaa kunnon rataa, joka oli kuta kuinkin tän näköinen: (radan nappasin rally-toko liiton sivuilta)

Treenien tarkoituksena oli kokeilla miten saan Bellan toimimaan ilman namia. Alku näytti jokseenkin lupaavalta, kunnes märkä nurmikko teki osansa ja tyttö rupes laamailemaan eikä oikein halunnut istua. Päästiin kuitenkin rata läpi, mutta olisin kaivannut superisti enemmän reippautta. Nyt kuitenkin näyttää siltä et 4.11 kisat saa ainakin unohtaa. Pitää yrittää jatkaa treenaamista siten et esim. kaks liikettä -> palkka, kolme liikettä-> palkka jne. Toisaalta mulla on kyllä Bellaan sen verran luottoa, että se saattais vetää sitten kisatilanteessa kuivalla pohjalla hyvin.(mut eipä sitä oikeen viitti lähtiä vaan "kokeilemaan" yli 200 kilsan päähän)

 Ens kuus alkaa onneks agilityn halli kausi, joten ehkäpä mä saisin vuokrattua hallia pari kertaa, että päästäis sinne treenailemaan. Me ei tosiaan tänä vuonna hallikaudelle ilmoittauduttu, kun ei viitsi maksaa yli 100 euroa siitä et päästään hyvällä tuurilla koko aikana muutaman kerran treeneihin. Jos jollain on heittää vinkkiä, miten mun kannattais alkaa noita nameja häivyttämään pois niin kertokaa ihmeessä! Treenien päätteeksi otin vielä muutaman ekstra palkatun suorituksen, jottei Bellalle jäänyt tylsä fiilis. Mut eiköhän me viimeistään joulukuussa sitten startata.

Nekun kans mentiin rata muutamaan otteeseen läpi. Pikkis suoritti koko radan tosi hienosti! Edelleen ne sivulle tulot on aivan liian väljiä, joten ne pitää ottaa oikein teho syyniin. Seinää oon nyt jokseenkin käyttänyt apuna ja se on alkanut tuottaa tulosta.

Aloitin opettamaan (tai no opettamaan ja opettamaan, koira hoksas tempun idean muutaman toiston jälkeen) uutta temppua, nimittäin tassujen pyyhkimistä. Bella tosiaan pääsi koekaniiniksi ja hienosti likka suoriutuikin. Tuosta vielä kun sais pyyhkeen lattian tasolle niin ois jo aika kivaisa. Ja tietty ne takajalatkin vois pyyhkiä;)

Pepin punainen pallo

Peppi sai lauantaiselta Sjoen reissulta uuden pallon! Pallohirmu oli enemmän kuin mielissään tästä tuliaisesta. Pallon naruosat tuottivat ensin kummastusta, mutta aika pian se oivalsi niiden idean. Ne olikin kirpun mielestä mitä mahtavimpia härpäkkeitä retuutusta varten ja jos ei hampailla saanut pallosta otetta, narut toimivat sitäkin paremmin pallon kuljettamiseen.

Rally juttuja ollaan treenattu jonkin verran. Nekulta sujuu nyt kiertäminen oikein mallikkaasti. Ollaan myös saatu istu, kierrä koiran ympäri kyltti kuntoon. Bella on ollut taas vaihteeksi ihan huippu vireessä, lukuun ottamatta sunnuntaita kun neitiä ei oikein kiinnostanut pätkääkään. Pistin sen kuitenkin väsymyksen ja kireyden piikkiin. Pitäis vissiin tytölle varailla taas hierojalle aikaa.. Eilen saatiin kuitenkin huippu treenit aikaan Bellan kans, Nekun ja Pepin ollessa lenkillä. Tii oli ihan täpinöissään. Seuraamises ehkä jopa turhankin, kun meinas ruveta edistämään, mut en valita! Parempi et se seuraa, kuin laamailee.

Hyödylliset temput osa 2

Me ollaan jatkettu temppujen treenaamisessa tätä "hyödyllistä" linjaa. Pari päivää sitten aloin opettamaan koirille oven sulkemista, toisin sanoen siis tökkäämistä. Lähdin opettamaan temppua jälleen "kosketus lapun" avulla. Bellalle lapun koskettaminen on ihan iisi homma, joten sen kans sai siirtyä suoraa seuraavaan vaiheeseen. Mulla oli aluksi ideana et koira tökkäis kuonolla oven kiinni, josta sit muodostuikin käskysana "tökkää". Bella kuitenkin tapansa mukaan on niin häslä noitten tassujensa kans, et päätin vaihtaa hieman taktiikkaa ja antaa sen sitten sulkea oven tassuilla. Nekun ja Pepin kans ajattelin kuitenkin pitäytyä alkuperäisessä suunnitelmassa eli kuonolla tökkäämisessä.

Nekun kans muistuteltiin aluksi mieleen mikä kumma se paperilipare olikaan ja mikä tarkoitus sillä on. Hienosti se alkoi jo sitä kuonolla koskettelemaan, joten uskaltauduin siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli kiinnitin lapun oveen. Vielä tuntuu välis olevan hakusessa, mutta kyllä se siitä alkaa jo luonnistua.Lisää treeniä vaan niin eiköhän me senkin kanssa saada oven sulkeminen hyvälle mallille.

Peppi on vähän niin ja näin oppimaan näitä temppuja. Toisin sanoen siis sitä joko kiinnostaa oppia tai sitten ei kiinnosta. Tänään sitä kuitenkin kiinnosti!:D Aloin sitten sillekkin opettaa paperin palan merkitystä ja muutaman toiston jälkeen se jo tökki lappua ihan kivasti. Treenaillaan nyt kuitenkin pelkän lapun koskettelua vielä muutama päivä ennen kuin siirrytään seuraavaan vaiheeseen. Pepin kans en tosiaan viittinyt ottaa muutamaa toistoa enempää kun se kyllästyy niin hirmu nopeasti.

Niinkuin alussa jo taisinkin mainita Bellan kans siirryttiin suoraa toiseen vaiheeseen. Kiinnittelin lapun sopivalle korkeudelle, josta sit lähettiin harjoittelemaan. Bella tajus idean ihan super nopiaa, joten parin toiston jälkeen otin lappusen pois. Tosin eipä se siinä pysynytkään kovin hyvin kun Bella huitaisi sen tassullansa aina irti. Oven sulkeminen alkaa sujua jo aika mallikkaasti, vaikka muutamia toistoja tarvitaan kun se ei jaksa työntää koko ovea kerralla kiinni ja ns. loppusulkemiseen tarvitaan molemmat käpälät avuksi et ovi "pamahtaa" kiinni. Sain kuvattua Bellan harjoittelusta pienen videonpätkän. Nekusta ja Pepistäkin tulossa, kunhan saan tempun ensin siihen malliin, et sen voi julkaista;)

Tiivistettynä siis: jokaisen kans päästiin hyvään alkuun, Bellan kans saatiin koko temppu melkein kasaan. (lisää treeniä, että tulis varmemmaksi ja sulkemiseen ei tarvittais montaa tönäisy kertaa.) Nekun kans jatketaan vielä oven koskettamista, jonka jälkeen rupean vaatimaan siltä myös oven liikkumista. Ja Pepin kans jatketaan vielä ainakin muutama kerta lappusen kans, jonka jälkeen siirrytään koskettelemaan lappua eri paikoissa ja siitä sit vähitellen eteenpäin.

En tosiaan suosittele temppua (ainakaan tassuilla opetettavaksi) jos pelkää oven naarmuuntuvan. Pakko myöntää et pikkuisen muakin hirvittää ton oven puolesta, mut ainakaan vielä siinä ei oo jäljen jälkeä.

Loppuun vielä arvonnan voittajat! Kiitoksia hirveästi kaikille arvontaan osallistujille ja koska teitä oli niin mukava määrä päätin arpoa 3 kpl bannereita. Arvonnan suoritti virtuaalinen arvontakone. Onni suosi tällä kertaa Katjaa, Maijua ja Herttaa & Kerttua! Laittelen teille spostia piakkoin! Bannerit teen tosiaan tuossa järjestyksessä kuin kone ne arpoi. Ja te joita arpaonni ei tällä kertaa suosinut, jos bannerille on kova tarve kannattaa lähetellä mulle vaikkapa esim. petsiessä viestiä(miksei bloginkin kautta). Teen tosiaan aina silloin tällöin noita bannereita. Nyt kuitenkin ensin arvonnan voittajille!

Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan..

..ja keräät talteen palaset kun hajoan.. Bellan seuruu ei hivo lähelläkään täydellisyyttä, mutta se into mikä siltä löytyy , korjaa väljän seuruun. En mä nykyään edes kiinnitä treenatessa huomiota siihen et se seuraa väljästi, kun hymyilen vaan posket lommolla ihastellen sen innokkuutta. Saishan ton seuraamisen treenaamalla kuntoon, mutta silloin menee koiralta maku koko touhusta ja sitä mä en halua. Mulle riittää se et koiralla on kivaa (eikös se kuitenkin oo koko rallyn perusta? tekemisen täyyy olla kivaa ja kaiken ei tarvi olla niin totista. Passeli laji siis meille agilityn ohella) ja se pitää kontaktia + pysyy mun vauhdissa mukana. Osittain oon ehkä itse aiheuttanut tuota seuruun väljyyttä kun oon unohtanut hihnan liian pitkälle ja sen heiluessa Bella on säikähtänyt sitä. Oon kuitenkin huomannut et Bella tarvii pienen herättelyn ennen kuin se "syttyy" Se saattaa olla aluksi ihan laama, jolloin tekis mieli heittää hanskat tiskiin, mutta kun itse vain muistan tsempata ja innostaa sitä, siitä tulee sekunnis ihan eri koira. Treenaaminen vaatii siis mun osalta todella paljon tarkkuutta, että muistan kehua sitä tarpeeksi & palkata ja välttää liikaa toistoa esim. seuraamisen suhteen. Treenaamisen on kuitenkin oltava ennen kaikkea koiralle mieleistä.

Sateisten viikkojen sekaan on mahtunut yks aurinkoinen päivä. Bellan sytyttelyksi otin ensin agilityn kannalta hyvää treeniä, jota me aika ajoin muutenkin tehdään eli puiden pujottelua & kiertoa. Bella tykkää hirveesti kiertää kaikkea ja toi on hyvä konsti saada se syttymään. Saatiin hyvät treenit tehtyä. Lopuksi mä päästin sit koirat irti ja juoksutin niitä tovin, josta pääsemmekin Bellan painoon. Paino on laskenut jälleen. Vaikka mä niin kovin oon ollut varma et se on ihan varmasti lihonnut, mut taitaa noi juoksut vaan tosiaan jostain syystä turvottaa sen mahaa.

Bellan juoksujen takia meiltä on jäänyt nyt agi treenit välistä. Pepin ollessa treeneissä ja Nekun turisteilemassa mulla oli aikaa opettaa Bellalle uus temppu. Tempun ideana siis oli tökätä CD-levy soittimeen ja sulkea sen jälkeen kansi. Likka oppi tempun tosi nopeeta, vaikka välis meinas mennä ihan sähellykseksi kun tyttö tykkää niin hirveesti puuhata tassuillaan kaikkea!:)

Neks neks on ollut oikein pätevänä. Me ollaan saatu sen kans käytyä kaikki rallyn alokkaan liikkeet läpi. On siellä vielä sellasia liikkeitä jotka vaatii paljo treeniä, mutta jonkin näköinen tuntuma kuitenkin löytyy jo kaikkiin liikkeisiin. Parhaiten taitavat sujua istu 1.askel peruuttaen 2.askelta peruuttaen 3.askelta peruuttaen. Kun taas vaikeimpia ovat ehdottomasti eteen, oikealta sivulle istu. Myös sivulle tuloa pitäis treenata lisää kun tahtoo jäämään aina liian kauas. Nekku hakee seuruussa tosi hyvin kontaktia ja se on niin innoissaan että pärskii ja puhisee koko ajan, selvästi siis tykkää. Nekun kans ei todellakaan oo ongelmana että se jäis laahustamaan mun perään, mitä Bella tekee. Nekku sitten puolestaan saattaa mennä liiankin nopiaa ja jää mun eteen pomppimaan. :D Nekku pääsi tosiaan toissa keskiviikkona turisteilemaan jälleen aksa treeneihin. Oli kuulemma pikkusilla (N.llä & P.llä) tullut hätä kun oli pitänyt lämmittely lenkille lähtiä ja Bella ei ollutkaan mukana, molemmat olivat kuulemma aluksi vinkuneet. Bella puolestaan nautti olostaan kotona huomion keskipisteenä :D Nekun käyttäytyminen oli ollut samanlaista mitä se aina on.

kuorsaus taidon näyte Peppi oli ollut agility treeneissä se normi Peppi. Ensimmäinen rata kuulemma oli mennyt hyvin, kaikki esteet oli suoritettu näppärästi. Ekan kierroksen jälkeen Pepille kuitenkin riitti touhu. Toisella kierroksella putket oli taas niin tyhmiä ja mikään ei kiinnostanut. Niin normaalia Peppiä:D Se ei kestä yhtään pidempää rataa kahta kertaa, se kyllästyy aina toisella kierroksella.  Peppi aloitteli tänään juoksunsa ja mä kun olin suunnitellut et Emmi lähtis Pepin kans vörille epistelemään, mutta ne jääkin nyt sitten juoksujen takia  välistä.