Pieni kippurahäntä 5v

Peppi 5-vuotta: Rakastaa crocksien kantamista, pallolla pelaamista, nilkassa roikkumista, lintujen jahtaamista ja haukkumista. Aivan kuin Peppi 8-viikkoa.

Tämä postaus on Pepille, vain ja ainoastaan tuolle pienelle suurelle kippurahäntäiselle koiralle. Peppi on ihan uskomaton koira. Se on niin määrätietoinen ja päättäväinen, täynnä voimaa ja tahtoa. Sellainen se on ollut luovutus hetkestä lähtien, oikeastaan jo syntymästään lähtien.

Se on koira, joka tietää mitä se haluaa ja mitä se ei halua. Peppi inhoaa mielistelyä, eikä se tee mitään vain koska joku muu tahtoo sen tekevän. Pepin mielestä se omistaa kaiken mitä se näkee ja mistä se pitää, se omistaa koko maailman. Se on kuin iso koira pienen pienessä koossa. Niin persoonallinen ja erityinen, kippurahäntineen ja vinoine hampaineen. Se on vain Peppi. Tärkeä sellainen.

Epäcavaliermainen cavalier, sitä se on ja tulee aina olemaan. Pakko myöntää, että olen ylpeä siitä. Musta on hauska, ettei se ole mitenkään kovin cavaliermainen. Lukuunottamatta tietysti ulkonäköä, äärettömän hyvää kerjäystaitoa ja touhottaja luonnetta. Touhottaakin se osaa vain silloin kun se itse haluaa.

Olen oppinut arvostamaan Pepin erityistä luonnetta. Peppi on kai koira josta vain pitää tai ei pidä, enimmäkseen kuitenkin pitää. Peppi on ja tulee aina olemaan yhden ihmisen koira, siskoni koira. Siitä huolimatta se on mulle hirmu tärkeä.

Olen tyytyväinen ja jokseenkin kiitollinen siitä, että Peppi on niin kovin erilainen, erilainen hyvällä tavalla. Se on opettanut mulle ihan uskomattoman paljon, saanut mut nauramaan vedet silmissä lukuisia kertoja mutta myös turhautumaan todella monta kertaa. Ennen kaikkea se on kuitenkin koira, jolla on paljon asennetta. Toista Pepin kaltaista koiraa tuskin tulen koskaan tapaamaan. Paljon onnea pikku iso Peppi!