Kuka riemun löytää, sen pitäköön

Eilinen iltalenkki oli mahtava. Ulkona alkoi jo hämärtää ja ilma oli viileä, syksyisen viileä. En voinut lakata hymyilemästä. Hymyilemästä syksylle, syksyn tuoksulle ja sille, miten onnellisia koirat olivat. Mun oli pakko pysähtyä ihmettelemään sitä kaikkea, vetää syvään henkeä ja nollata ajatukset koulusta ja sen aiheuttamasta stressistä. Koirat mussuttivat tyytyväisinä hieman kosteita heiniä ja mä vain hymyilin, hymyilin leveästi.

Kesän viimeiset lämpimät päivät ovat pian ohitse ja syksy on ihan oikeasti täällä. Olen salaa kaivannut viileneviä öitä, lehtien väriloistetta ja näitä iltalenkkejä. Lenkkejä juuri silloin, kun auringon viimeiset säteet pilkahtelevat puiden oksien takaa. Koirat ottavat syksyn puolukkamättäineen varmasti yhtä innoissaan vastaan kuin minäkin. Sateet ja synkät ilmat saisivat kuitenkin pysyä vielä hetken poissa, jotta me voidaan nauttia vielä hetken tällaisista ilmoista!