Hyvää syntymäpäivää paras mummokoira!
Peppi täytti sunnuntaina (6.8) kahdeksanvuotta. Miten se voikaan olla jo kahdeksanvuotias? Ilman mummokoiran hölmöjä harmaita viiksiä ja sieltä täältä harmaantuneita tupsutassuja on se nappisilmineen ja purilaiskuonoineen kuin pentu. Sellainen ällösöpö pallonaama, joka tapittaa suurilla silmillään. Sellainen hölmö Peppi, joka rakastaa kerjätä ja komentaa ruokaa, sellainen joka söisi itsensä vaikka hengiltä, ja jonka on saatava kantaa kenkä sisälle ihan jokaisen ulkoilu kerran jälkeen. Sellainen, joka kulkee itsevarmana häntä selänpäällä kippuralla eteenpäin.
Synttärisankaria juhlistettiin paistetulla kanalla, joka oli asiaan kuuluvasti kuorrutettu kermaviilillä. Kakun valmistumista Peppi seurasi silmät suurina, kuonon osoittaessa kohti pöytää ja kuolavanojen valuessa pitkin turkkia, välillä painokkaalla murinalla muistutellen, että pitäisi pitää vähän kiirettä. Peppi tykkäsi niin paljon, että koko naama oli juhla-aterian jäljiltä enemmän ja vähemmän kermaviilin peitossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti