365 päivää

Della täyttää tänään vuoden. Kaksitoista kuukautta. Kolmesataakuusikymmentäviisi päivää. Niin vanha minun pikkukoirani jo on. Välillä tuntuu, kuin olisin elänyt sen kanssa ikuisuuden, vaikka yhteisiä päiviä onkin takana vasta kahdeksan kuukautta.

365 päivää sitten tein todella suuren päätöksen, kun kuuntelin järjen sijaan sydäntäni ja varasin pikkuruisen päivän ikäisen blenheimtytön. En ole hetkeäkään katunut päätöstäni. Della on ollut juuri se koira, jota me tarvitsimme Bellan kuoleman jälkeen, jota lauma tarvitsi ja jota minä tarvitsin. Pikkukoirasta on tullut ihan hiton tärkeä.

Pitihän sitä synttärisankaria vähän lahjoakin herkuilla ja leluilla. Pallohullu sai pari uutta palloa ja possunkorvan, jota se mutusteli tyytyväisenä yli tunnin ajan. Nekku ja Peppikin saivat osansa juhlaherkuista, kun Della lahjoitti niille omat possunkorvat. Nekku söi omansa muutamassa minuutissa ja todisti samalla, että hyvin sillä puolikkaalla nokallakin possunkorvia järsitään. Nekun possunkorvan kadotessa parempiin suihin, oli Della saanut järsittyä omastaan vasta ensimmäisen nurkan.

Paljon onnea maailman paras pikkukoira!