Sivut

torstai 3. syyskuuta 2015

Mun pentu


Viime viikolla suuntasin ensimmäistä kertaa yli vuoteen treenikentän laidalle. Ja mä nautin, nautin hurjasti. Me aloitettiin Dellan kanssa pentukurssi tai oikeastaan kaksi kurssia. Pikkuinen Tuutivauva on hirmu pätevä ja meillä oli superhauskaa. Se ottaa uudet tilanteet, uudet ihmiset ja uudet koirat hienosti vastaan alun jännityksen jälkeen. Se toimii jo nyt tosi hienosti häiriössä ja keskittyy muhun täysillä.

Della rakastaa temppuja, se rakastaa ruokaa ja kerjäämistä (ihan niinkuin enkelitätinsäkin), se saa hirveitä hepulikohtauksia ja se tykkää "lenkkeilystä". Se rakastaa ylikaiken narunpäähän sidottua vinkuvaa possua.. varsinkin silloin, kun se saa juosta narunpäässä olevan possun perässä. Tykkään tuosta päivä päivältä vain enemmän. Se on asunut meillä jo viisi viikkoa, ja se tuntuu yhä enemmän omalta. Se ei ole enää vain 'joku' pentu. Se on mun pentu.

Ollaan käyty muutaman kerran kalastelemassa jaa Nuu taitavana opettajana sai pennunkin innostumaan vedestä. Tai oikeastaan Nuu meni omia menojaan ja pentu yritti häiritä sitä parhaansa mukaan. Nuu oli kuitenkin niin keskittynyt kalastamiseen, ettei edes pikkukoiran terävät hampaat korvissa saanut sitä herpaantumaan. Se varasti käpyjä, kaiveli hiekkaan kuoppia, jahtasi Nuu rukkaa ja repi sen turkkia minkä kerkesi. Ja ei, Nuu ei antanut pennun riekkumiselle pienintäkään ajatusta. Se ei jaksanut välittää.. olihan se sentään kalastamassa.

Pepillä on edelleen tajuttoman pitkä pinna. Se antaa pennun hyppiä päälle, repiä turkista ja purra läpykkä korvista. Eikä se sano sanaakaan, korkeintaan murahtaa kerran tai kaksi.

3 kommenttia: