Sivut

torstai 20. marraskuuta 2014

Joka päivä ja joka ikinen yö sinua ajattelen


"Ja kun herään yöllä yksin nimeäsi huutaen, tiedän mikään ei palaa ennalleen"


Jos ajassa taakse matkustaminen olisi mahdollista tietäisin heti mihin hetkeen palaisin. Sitä vain miettii miksi? miksi minä? miksi minun Bellani? koira, joka ei halunnut kenellekään koskaan mitään pahaa. Maailma on epäreilu.

Sanat eivät riitä kuvaamaan tätä tyhjyyden ja ikävän tunnetta. On typerää toivoa vielä kolmen kuukaudenkin jälkeen, että se hyppäisi jostain nurkan takaa vastaan yhtä iloisena kuin aina ennenkin tai että se odottaisi pesuhuoneen oven takana sukka suussaan. Mä tiedän, että Bella on lopullisesti poissa, mä tiedän, että mä en saa sitä enää koskaan takaisin, en vaikka mä kuinka toivoisin. On vain niin kovin vaikea ymmärtää ja vielä vaikeampi hyväksyä sitä tosiasiaa, että se ei enää koskaan palaa. 

Mulla on vain niin kamalan kova ikävä hömelöä Tiituani (ja silloin kun ei ole ikävä on vain käsittämättömän tyhjä olo) , enkä mä ole ainut. Nekku kaipaa jotain, jonka kainaloon käpertyä, jotain josta ottaa mallia ja jotain johon turvautua kun pelottaa. Eniten se kuitenkin kaipaa sitä kenen viereen nukahtaa. Nekusta on ollut suuri apu, se on pakottanut pitämään normaaleista arkirutiineista kiinni ja vienyt ajatuksia muualle. Me ollaan lenkkeilty ja oltu ulkona ihmettelemässä naapurin kissanpentua. 

Me vain yritetään päästä eteenpäin päivä kerrallaan, vaikka se ei helppoa olekaan. Mulla on ollut jo pidempään sellainen olo, että pitäisi kirjoittaa jotakin, mutta en vain ole saanut ajatuksiani kokoon. Päässä liikkuu tälläkin hetkellä niin paljon kaikenlaista. Oikeastaan halusin vain tulla julkaisemaan yllä olevan kuvan ja siinä samassa kirjoittaa muutaman lauseen.

"Heaven was needing a hero, somebody just like you" Bella oli mun sankarini. Sankaruuteen ei aina tarvita suuria tekoja. Se oli sankari olemalla osa mun elämääni, rakastamalla aidosti, olemalla uskollinen, iloinen ja ystävällinen oma hömelö itsensä. Se oli rohkea, se oli sympaattinen, sen sydän oli täyttä kultaa ja se oli ja tulee aina olemaan upein koskaan tuntemani koira. Täydellinen. Minun sankarini. 

3 kommenttia:

  1. Ei sitä tajuakaan ennen kun sen kokee. Mulla ainakin tapahtuu vielä yhtenään sitä, että aattelen, että no niin harjataanpa koirat ja ihan totta sen sekunnin sadasosan on edelleen ihan siinä uskossa, että mä tosiaan harjaan KOIRAT, en koiraa. Sit se taas iskee vasten kasvoja. Varmaan joku alitajuntainen juttu, kun on niin tottunut siihen, että niitä on kaks. Että on sellanen lauma. Ja meillä ainakin kotona puhutaan vielä koko ajan, että kuka lenkittää koirat. Se vaan tulee niin automaattisesti.

    Mut voi pieni Nekku! :'( Tuo kuva saa melkein itkemään. Mä pystyn jo kattelemaan joitain Jessen poseerauskuvia, mutta niitä, jossa se leikkii/nukkuu Jerryn kanssa niin ei puhettakaan.

    Sanat ei vaan riitä. Ite pyrin aattelemaan, ettei omalla ikävällä ole niin väliä kunhan koiralla on hyvä olla. Pitää vaan uskoa, että ne on nyt jossain paremmassa paikassa. Voimia! <3

    VastaaPoista
  2. Näinhän se on, kolme kuukauttakin on loppujen lopuksi vain niin lyhyt aika ettei siinä ajassa oo oikeestaan kerinnyt muuta kun siitä alku sokista selvitä.

    Nekku on kyllä välillä niin säälittävä, toisaalta sen ikävöiminen olisi voinut olla paljon pahempaakin ottaen huomioon et Bella oli sille tärkein otus täs maailmas. Eniten sen ehkä huomaa siitä, että se ei osaa oikein toimia tietyissä tilanteissa yksin, se menee lukkoon tai se yrittää hakea sitä tuttua turvaa jostain muualta.

    Ainut asia mikä tuo vähän helpotusta on juurikin ajatus siitä, että nyt sillä on kaikki hyvin.
    Kiitos kovasti ja voimia myös sinne suuntaan<3 ei tää helppoa oo, muttei sen kai pidäkään olla.

    VastaaPoista
  3. Voi kuinka kauniisti kirjoitettu teksti. On vaikea muuttaa elämä pyörimään "vain" yhden koiran voimin, ,kun aiemmin on ollut esimerkiksi kaksi. Kuten Ida ja Koirat mainitsikin, harjauksessa harjataan "koirat", ei koiraa.

    Kokemuksen rintaäänellä voin sanoa, että kyllä se helpottaa ajan kanssa edes hitusen, ikävä ja kauniit muistot tosin jää ikuisiksi ajoiksi.

    Voimia ja tsemppiä teille <3

    VastaaPoista