Maailman paras

Treenaamatta ja vuoden tauon jälkeen pikkusisko ja Bella nappasivat eilen pääsiäispäivän mätsäristä lapsi & koira kisan kakkos sijan! On se mahtava koira. Bella ei koskaan ole ollut se helpoin esitettävä, mutta se antaa kehässä itsestään niin paljon enemmän, kuin sen kauniin seisomisen tai ravaamisen. Se on kehässä vain Bella. Ei enempää, eikä vähempää. Ja just siks se on paras.

Me suunnattiin paikalle pikkusiskojen ja koko lauman voimin todella ajoissa, joten jouduttiin odotella kehien alkua noin tunnin verran. Kun sitten kehät vihdoin alkoivat oli lapsi & koira kisa hetkessä ohi. Tuomari kävi jokaisen koirakon luona yksitellen ja teetätti kaikilla osallistuneilla edestakaisin liikkeen. Bellan ja pikkusiskoni suoritus oli yhtä hieno kuin aina ennenkin: tasaisen varma ja iloinen, mihin tuomarikin sitten tykästyi.

Lapsi & koira kehää katsellessani toivoin hetken olevani itse kehässä Bellan kanssa. Kuvittelin mielessäni sen hienon fiiliksen, mikä siitä saumattomasta yhteistyöstä syntyy. Ehkä meidät löytää vielä jonain päivänä ihan tavallisesta luokasta palauttelemassa mieleen sitä tunnelmaa. Ihan vain sen fiiliksen takia. Mä muistan edelleen mun ja Bellan ensimmäisen lapsi & koira kisan. Sen kamalan jännityksen, joka purkaantui kehässä lopulta iloksi. Sen miten ylpeä (niin kuin mä olen aina) mä olin mun koirasta. Sinä päivänä mä tajusin ensimmäistä kertaa ikinä mitä todellinen yhteistyö tarkoittaa. Annoin Bellan opettaa mut esittämään sitä.

Jos totta puhutaan mä en ole koskaan pitänyt koiranäyttelyistä mitenkään erityisesti. Siitäkin huolimatta mä tykkään kehäilystä, se ei kuitenkaan johdu itse tapahtumasta tai lajista vaan siitä koirasta, jonka kanssa siellä kehässä on. Oikeastaan se on aivan sama mitä ja missä ton kanssa tekee se on aina yhtä hienoa.

Mua harmittaa, että meidän treenailut on jäänyt viime päivinä vähän turhan vähiin. Oikeastaan en edes muista koska me oltais viimeksi treenattu jotakin tosissamme ja kunnolla. Mä otin itseäni kuitenkin niskasta kiinni ja me treenailtiin hömppäiltiin (eihän me nykyään enää muuta tehdäkään kuin hömppäillä sitä ja tätä :D) Bellan ja Nekun voimin vähän rally juttuja oikein hihnan(!!) kera. Huomasin jälkeenpäin kuvia selatessani, että hihnan kanssa ei tosiaan ole tullut treenailtua liian usein. Se nimittäin huiteli vähän siellä ja täällä, eikä suinkaan koiran toimesta vaan mun käsieni. Muuten liikkeet oli sitä samaa Bellaa. Välillä kyllästytti seurata, joten laamailtiin ja sitten kun päästiin seuraamisen makuun niin ei oltaisi enää maltettu istua. Se on vähän niin kuin joko tai.

Nekku oli ihan hirmu innoissaan rally jutuista ja jaksoi keskittyä kaiken sen hössöttämisen ohella hienosti! Sivulle tultiin ja sivulla istuttiin vinossa, tehtiin vähän sinnepäin ja välillä aivan väärin, mutta ai että sitä intoa. Kotitreenit on sen mielestä näiiiiiiin kivoja!