Sivut

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Tän kaiken kerrankin muistaa voisin

läskitassuni 

Haluan kirjoittaa ylös pari tärkeää, muistamisen arvoista juttua vuodesta kaksituhattakolmetoista. Lukemani blogit ovat täyttyneet yksitoisensa jälkeen toinen toistaan hienommista tavoitteista, joita ei meidän blogissa tulla näkemään. Viime vuoden tammikuun tapahtumat muuttivat käsitystäni tavoitteista -en enää pidä niistä. En halua ajatella tulevaa, en halua kirjoittaa tuloksia, jotka pitäisi saavuttaa, en halua listata ylös tulevien kisojen määrää tai sitä kuinka monesti meidän on kisattava ja miten meidän on pärjättävä. En halua suunnitella tulevaa vuotta. Tavoitteiden asettaminen vain menetti merkityksensä.

Me tullaan kiertämään just niin monissa kisoissa, kuin tahdotaan (nyt ajokortin ja oman auton omistajana tää on oikeasti mahdollista.) Voidaan osallistua just niihin kisoihin mihin halutaan, lyhyellä varoitusajalla tai pitkän harkinnan jälkeen. Me saavutetaan just niin paljon tuloksia, kuin niitä on tullakseen - ei niin paljon, kuin olisin listannut. Me ei tähdätä tänä vuonna mihinkään, ollaan vain niin kuin hyvältä tuntuu.

Viime vuonna me koetttiin paljon unohtumattomia hetkiä, sellaisia hetkiä jotka haluan ja muistan aina, mutta myös sellaisia hetkiä, jotka haluaisin unohtaa. Pyyhkiä pois. Valitettavasti se ei onnistu, sillä ne ovat osa mua ja osa mennyttä vuotta. Me koettiin paljon uusia tilanteita, löydettiin uusia tärkeitä juttuja, rallytokoiltiin iloisella mielellä.. mailman parhaana tiiminä, haikailtiin agility kentille -samalla tajuten sen, että se ei enää kuulu harrastuksiimme. Nekku löysi vihdoin kutsumuksensa, vietettiin huikea viikko kalajoella ja kalajoen hiekkasärkillä -pikku kalastelijan unelma paikassa. Tuon viikon aikana opin Nekusta ehkä enemmän kuin koskaan, kapusin hevosen selkään monen monen vuoden jälkeen ja nautin siitä tunteesta, huomasin myös miten paljon Bella oikeasti luottaa muhun. Lomailtiin myös Ähtärissä, missä kalastelija sai harjoitella uimataitojaan entistä enemmän. Peppi sai kesäturkin useampaan kertaan, mä täytin kahdeksantoista ja sain ajokortin. Myös kamerakalusto päivittyi uuden rungon ja lisäsalaman myötä.

4 kommenttia:

  1. Eipä sitä aina tarvitse olla suuria suunnitelmia, kun ei niissä välttämättä pysy kuitenkaan. Itsekin sorrun ihan liian usein asettamaan huimia tavoitteita, joista parhaimmillaan ei mikään toteudu. Tärkeintä on varmasti vaan nauttia siitä mitä tekee ja elää päivä kerrallaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä:).. tuli kyllä meidänkin kohdalla huomattua jo viime tavoitteissa et ei niitä niin vaan toteutetakkaan, vaikka ne nyt jäi saavuttamatta aika monestakin eri syystä :D

      Poista
  2. Ihana kuva ja ainahan sun blogissa on tosi ihania kuvia! Joskus kannattaa vain elää siinä hetkessä mikä on juuri meneillään, koska joskus on suuret suunnitelmat ja haaveet, mutta sitten ne eivät ehkä koskaan toteudukkaan... :D Mutta aina voi muistella kaikkia ihania muistoja!

    VastaaPoista