Only you and me

Kaunis tammikuu

... ja pikku Neponen

08.00

Bella ja pakkasaamu

Tän kaiken kerrankin muistaa voisin

läskitassuni ♥

Haluan kirjoittaa ylös pari tärkeää, muistamisen arvoista juttua vuodesta kaksituhattakolmetoista. Lukemani blogit ovat täyttyneet yksitoisensa jälkeen toinen toistaan hienommista tavoitteista, joita ei meidän blogissa tulla näkemään. Viime vuoden tammikuun tapahtumat muuttivat käsitystäni tavoitteista -en enää pidä niistä. En halua ajatella tulevaa, en halua kirjoittaa tuloksia, jotka pitäisi saavuttaa, en halua listata ylös tulevien kisojen määrää tai sitä kuinka monesti meidän on kisattava ja miten meidän on pärjättävä. En halua suunnitella tulevaa vuotta. Tavoitteiden asettaminen vain menetti merkityksensä.

Me tullaan kiertämään just niin monissa kisoissa, kuin tahdotaan (nyt ajokortin ja oman auton omistajana tää on oikeasti mahdollista.) Voidaan osallistua just niihin kisoihin mihin halutaan, lyhyellä varoitusajalla tai pitkän harkinnan jälkeen. Me saavutetaan just niin paljon tuloksia, kuin niitä on tullakseen - ei niin paljon, kuin olisin listannut. Me ei tähdätä tänä vuonna mihinkään, ollaan vain niin kuin hyvältä tuntuu.

Viime vuonna me koetttiin paljon unohtumattomia hetkiä, sellaisia hetkiä jotka haluan ja muistan aina, mutta myös sellaisia hetkiä, jotka haluaisin unohtaa. Pyyhkiä pois. Valitettavasti se ei onnistu, sillä ne ovat osa mua ja osa mennyttä vuotta. Me koettiin paljon uusia tilanteita, löydettiin uusia tärkeitä juttuja, rallytokoiltiin iloisella mielellä.. mailman parhaana tiiminä, haikailtiin agility kentille -samalla tajuten sen, että se ei enää kuulu harrastuksiimme. Nekku löysi vihdoin kutsumuksensa, vietettiin huikea viikko kalajoella ja kalajoen hiekkasärkillä -pikku kalastelijan unelma paikassa. Tuon viikon aikana opin Nekusta ehkä enemmän kuin koskaan, kapusin hevosen selkään monen monen vuoden jälkeen ja nautin siitä tunteesta, huomasin myös miten paljon Bella oikeasti luottaa muhun. Lomailtiin myös Ähtärissä, missä kalastelija sai harjoitella uimataitojaan entistä enemmän. Peppi sai kesäturkin useampaan kertaan, mä täytin kahdeksantoista ja sain ajokortin. Myös kamerakalusto päivittyi uuden rungon ja lisäsalaman myötä.

Jäätiköiden sankari

Ihmettelen yhä uudelleen ja uudelleen miten nyt voi olla tammikuu. Sen sijaan, että olisi tammikuu, pakkasta ja metreittäin lunta täällä on tammikuu, lämmintä, lumetonta ja kalastelijalle sopiva jäinen vesilätäkkö keskellä vihreää nurmikkoa.

Takapihan osittain jäätynyt ja osittain sulanut lammikko tuotti paljon iloa pikkukoiralle! Kalastelijan tassuja ei paljon paleltanut, kun se määrätietoisesti asteli kohti hyistä lätäkköä, bongatakseen puupalikoita ja leluja. Lätäkön tutkiminen voitti aamulenkin mennen tullen.

Päättäväinen pikkukoira alkoi näyttää varsin turhautuneelta, kun lätäköstä ei löytynyt kasvin kasvia, planktoneita saatika sitten käpyjä. Helpottaakseni pikkukoiran tuskaa viskelin muutamat kävyt veteen, jotka se sai sitten ihan itse kauhoa pintaan.


Nekku olisi viihtynyt lätäkön äärellä tunnin, jos toisenkin (ainakin määrätietoisesta ilmeestä päätellen) ja sen sisälle saaminen osoittautuikin yllättävän haasteelliseksi. Katsoin kuitenkin parhaaksi viedä sen lämpimään, välttääksemme hassutassujen kylmettymisen. Mittari oli kyllä plussan puolella, mutta kieltämättä jäinen vesi taisi jonkin verran nipistellä pikkuisia varpaita.

Onhan se kiva, että näin "keski talvella" on tällainen hieno kalastus mahdollisuus, mutta kyllä me koirien kanssa otettais se lumi vielä(kin) riemuiten vastaan!