Hyvää joulua!

Näiden kolmen kortin myötä toivotamme kaikille blogin lukijoille oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013! Mä en (tänäkään) vuonna onnistunut saamaan korttia, jossa kaikki kolme olisivat nätisti, joten saatte tyytyä kolmeen erilliseen korttiin.

 Aatto sujui mukavissa merkeissä ja koirat olivat mielissään lahjoista. Mä sain vihdoin aikaiseksi hankkia niille uuden aktivointipelin, lisäksi tytöt saivat kolme muuta aktivointi lelua: hau haun aktivointi pallon, trixien tommosen "pötkön" ja StarMarkin treatball:in. Bella sai plussana uuden timanttipannan edellisen alettua "rispaantua". Possunkorvat tais kuitenkin olla jokaisen mielestä se paras lahja. Neppiskään ei olisi millään malttanut odotaa paketin aukaisua, vaan neiti olis mielellään vedellyt korvan paperineen päivineen.

3-vuotias pikkukettu

"Muistatko ystävä pentuuttain olin suloinen karvakeräsi vain. Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin  ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin. Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä, en muistanut tehdä sitä lehden päällä. Aina huolella hajustin mattosikin, kerrassaan tempuin niin taitavin."

Hyvää syntymäpäivää maailman rakkaimmalle pienelle punaiselle ystävälle! Neppis oli oikein mielissään tän vuoden synttäri kakusta, kaikki aijemmat on päätynyt parempiin suihin(=Bellan) mutta tän vuoden kakun neiti kelpuutti, vaikkei se kauneudella ollutkaan pilattu, maku oli varmasti monin verroin parempi. Lahjatkaan ei päätä huimannut, mutta Pikkukettu oli enemmän kuin mielissään saamistaan siankorvista ja kanapaloista. Ei se määrä vaan se laatu!

Me haettiin ensimmäinen hyväksytty!

Lähdettiin ajelemaan ruskeiden voimin aamupäivästä Kannusta kohti. Matkaa kertyi noin puolitoista tuntia. Stressasin tosiaan aijemmin lähtöjärjestystä, mut mun onneksi me startattiin vasta neljänsinä.

Paikan päälle saavuttua kävin ilmoittautumassa, käyttämässä koirat pihalla ja tsekkaamassa minkä näköinen rata ALO luokassa oli. Rata oli tosi simppeli vain 10 kylttiä, joista viisi oli pysäyttäviä. Treenailtiin Bellan kanssa ennen omaa suoritusta, sillä oli ihan hirmu hyvä vire päällä. Taisin kuitenkin treenata hieman liikaakin kun Bella alkoi väsähtämään. (tää on se mun yleisin ongelma, pitäis vaan luottaa siihen et se koira osaa ja olla treenaamatta) samalla yritin nostatella Bellan virettä ja se olikin tosi tärppänä! Jostain syystä kuitenkin säikähti/otti stressiä isojen koirien haukkumisesta ja olikin sitten koko ajan vähän varpaillaan.

mittasuhteiltaan epäonnistunut rata piirros, kuvat rally liiton sivuilta. (klikkailkaa isommaksi)

Oman vuoron lähestyessä mulla oli tosi hyvät fiilikset, pientä jännitystä oli tosin ilmassa. Bellan säikähtäminen & väsyminen näkyi seuraamisessa, ei ollut todellakaan mistään parhaasta päästä. Seuraamisen laamailusta saan kyllä syyttää itseänikin, ois pitänyt mennä vaan ihan reippaasti, mut eipä sitä jännitykseltä kaikkea tajua :D 270 asteen käännös vasempaan jäi väliäksi, josta tuli -1p (kont. virhe) Muuten loppu rata sujui mainiosti, eikä yhtäkään tehtävä virhettä / virhettä koiran osalta, mä puolestani olin hihnan kanssa jotain säätänyt, vaikken sitä itse huomannutkaan. Rata itsessään sisälsi helppoja  kylttejä, edessä istumiset (liikkeissä: eteen koira oikealta sivulle & eteen koira vasemmalta sivulle, istu) olivat suoria, jes!

Jouduin hakemaan meidän tuloslapun & kisakirjan aijemmin, kun ei keritty jäädä odottelemaan palkintojen jakoa. Olin tosi yllättynyt kun sain lapun käteen siitä, että me(mä olin) oltiin saatu 7 virhepistettä taluttimesta. Mä en kyllä ymmärrä miten niitä noin paljon tuli, talutin kun roikkui koko ajan löyhällä koiran leuan alla, eikä B. yrittänytkään lähteä haahuilemaan mihinkään.(tai ainakin näin mä kuvittelin :D) Päättelin sit että luultavasti noi on tullut siitä kun Bella seuras vähän hitaan puoloisesti ja mä kävelin hitusen sen edellä, joten se lukko on  saattanut päästä nousemaan siinä.. tiedä sitä :D Kokonaisvaikutuksesta oli vähennetty -2 pistettä, luultavasti laamailun takia. Joka tapauksessa oon hirmu tyytyväinen, kaikki virheet siis johtui musta. Vielä kun olisin ollut itse entistä reippaampi, olisi koirakin luultavasti toiminut paremmin. Osittain seuraamiseen vaikutti myös hallissa raikuva haukunta. Kokonaistulos oli siis 90-pistettä ja näin ollen ensimmäinen hyväksytty tulos! Kommenttina oli että: kivaa tsemppausta, hieman rauhallisempi tahti niin rata olisi ollut täysin puhdas. Päättelin sitten ton kommentin perusteella et ne hihna virheet tuli mitä luultavammin sen takia, että koira tuli vähän jäljessä ja itse menin hitusen edellä. Itsehän en kiinnittänyt mitään huomiota siihen hihnaan, joka tietenkin harmittaa. Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia kisoja ja ehkei se RTK 1 olekkaan niin kaukainen haave ;) Joka tapauksessa oon ihan hirmu ylpee Bellasta, vaikkei se parhaimmillaan ollutkaan. Mamman pikku tärppä.

Ensimmäisistä virallisista kisoista jäi siis oikein hyvä fiilis, ehkä sitä ens kerralla osaa itsekkin ottaa vähän rennommin. Bellan puolesta tosin harmittaa että se oli pikkasen jännittynyt koko suorituksen ajan, minkä takia tekeminenkin olis voinut olla parempaa. Positiivista tietysti, että me onnistuttiin suorittamaan rata nameitta :D Sen jännittyneisyyden olis saanut varmasti nameilla pois, mut ei auttanut ei. Lisäksi me lähdettiin tavoittelemaan hyväksyttyä (vaikka pääpaino tavoitteilla olikin et mennään vaan kokeileen ja viettään mukava päivä) ja sehän me saatiinkin!

videokamerakin oli joukossa, mutta itse videoija (A.) oli luultavasti keskittynyt niin Nekun kaitsemiseen, että oli unohtanut kuvata koko radan. Harmi sinällään, sillä videolta olisin nähnyt miten/missä noi hihnan lukon nousut on oikein tapahtunut. Itse Neppis huoli loppu ajasta myös nameja, vaikka kovasti se kyttäskin ulko-ovea, josko isä ois sieltä ilmestynyt. Anaalirauhasetkin onnistuttiin tyhjäämään useasti reissun aikana, voi sitä hajua, mikä auton valtasi!

Jännitys sen kun kasvaa

Kalenteri huitelee jo kahdeksatta päivää ja jännitys sen kun lisääntyy päivä päivältä. En mä yleensä kisoja näin kovasti jännitä. Kahden päivän päästä pitäis spostiin kolahtaa kisakirje & lähtölistat. Mä oon kerinnyt kelaamaan päässäni jo tuhannen kerran, et mitä jos mun tuurilla me joudutaan startaamaan ekoina? Tää piinaava odotus ei helpota asiaa sitten yhtään. Mä olin kerinnyt jo jotenkin tuudittautumaan siihen ajatukseen et me stratattais jossain puoli välissä, mä kerkeäsin päästä kisan kulusta vähän kärryille ja seurata kanssa kilpailijoiden suoritusta ennen omaa vuoroa. Kerittäis myös treenaamaan ja nostattamaan virettä & tietenkin totuttelemaan uuteen ympäristöön. Mulla ei oo mitään hajua, miten kisajärjestys päätetään, toivottavasti arpomalla silloin olis edes pienoinen mahdollisuus siihen, ettei meidän tarvi startata ekoina. Mä kun tosiaan ilmoittauduin varmasti ensimmäisten joukossa, heti parin päivän päästä kun ilmoituksen näin. Ylihuomennahan se sit selviää. Toisaalta mä odotan lähtölistoja kuin kuuta nousevaa, toisaalta taas kauhun sekaisin tuntein. Mut en aijo ottaa liikaa stressiä, me tehdään niin hyvä suoritus kun osataan ja se riittää!:)

Bella pääsi eilen taas hierottavaksi, juuri sopivasti ennen kisoja. Ompahan sitten helpompi työskennellä kun ei joka paikkaa kiristä. Selkä oli taas aika tiukkana niinkuin vähän aavistelinkin, joka tapauksessa nyt saa olla taas hetken aikaa vetreä liero. Samalla reissulla tehtiin pikainen visiitti mustissa ja mirristä, josta mukaan tarttui vain applawsin ruokaa ja treeninameja. Lisäksi sain vihdoin aikaiseksi hankkia N.lle ja B.lle ihan omat ruokakipot, edellisten hävittyä/hajottua. Bella oli tosi täpinöissään niistä miljoonista hajuista, jotka kaupassa leijailivat... vähemmästäkin sitä menee pää pyörälle. Neks ja Pörri oli sillä välin päässeet käymään mummolassa... Pikkukoiraa oli pikkasen jännittänyt kun ei Bella ollutkaan mukana.

Itsenäisyyspäivän kunniaksi koko kolmikko pääsi pesulle, edellisestä kerrasta kun olikin jo vierähtänyt tovi. Tytöt eivät tosin tainneet olla aivan yhtä innoissaan, ainakaan ilmeistä päätellen. Lisäksi pesunhan ois voinut hoitaa sata kertaa nopeampaa, jos mamman ei ois pitänyt heilua kamera kädessä! Peppi oli varsin kauhuissaan jouduttuaan ammeeseen. Viimeiseen asti se yritti kynsillä tarrata olkapäästä kiinni. Eipä tuolla pesulla juuri vaikutusta ollut, Peppi näyttää yhtä suttuiselta kuin aina ennenkin, erona vaan et turkki on pehmeämmän tuntuinen. Mutta mikäpä Pörri olisi ilman pörröistä ja suttuista turkkiaan? :D Nekku ja Bella tyytyivät vain kohtaloonsa suihkun alla. Pesussa kyllä ehdottomasti parasta on kuivattelu!(ainakin lierojen mielestä) ne vetää aina kunnon rallia taloa ympäri, Peppi yritää hinkata itseään kaikkiin huonekaluihin, Bella kierii matolla ja Nekku ravaa edestakaisin pysähtyen välillä hinkkaamaan päätään.

Kukin tyylillään

Aikani kattelin kun Neps yritti epätoivoisesti syödä applawsia. Kulho meni edeltä ja Pikkis yritti kaikin tavoin saada sen pysymään aloillaan. Kaiken lisäksi tuo onneton ruoka liimaantui kupin reunoihin siten, että sen syöminen oli ihan mahdoton tehtävä Pikkukoiralle! Tovin touhua katsellessani päätin auttaa Piikua, että se sais ruokansa syötyä loppuun ennen yötä(:D) Bellahan oli valmis ajat sitten ja se oli siirtynyt kyttäämään, josko Nekulta jäis jotain, ilmiselvästi kuppi ei ollut Bellan mielestä tarpeeksi puhdas kun se kävi sen sitten kertaalleen puhdistamassa.

Sain taltioitua videolle (hieman heikko laatuisena tosin) Nekun syömis yrityksen, sopivasti ruoka oli vielä lasikulhossa kun toiset kipot olivat pesussa. Pakko myöntää, että tulihan tuota tuohua katsellessa hymy kasvoille :D

Me saatiin myös Liebster palkinto Taikan&Iiriksen blogilta, kiitos! Mä annan haasteen eteenpäin seuraaville blogeille: Spanielikaksikko, Sheltti Taika, Sheltti Lara, Suski&setterit ,Tassujen tahdissa sekä Jesse & Jerry

"Liebster tarkoittaa rakkain tai rakastettu, mutta voi myös tarkoittaa suosikkia."

Liebster-palkinnon ajatuksena on saada huomiota blogeille, joilla on alle 200 seuraajaa.

1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaajaa, joka antoi haasteen sinulle

2. Valitse viisi blogia, (joilla on alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.

3. Toivo, että ihmiset kelle jätit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.

Mihin nää päivät hupenee?

"liuta maailman epäonnistuneimpia kuvia, mut kattokaa nyt miten innoissaan se on!:)"(50mm tarkennuskaan ei ehtinyt mukaan, ku tytöllä oli niin kova kiirus)

Me ollaan treenattu ahkerasti, joka päivä jotain pientä. Silti tuntuu et päivät loppuu kesken. Mun pitäis vaan luottaa Bellaan, luottaa siihen et se osaa ja hoitaa oman osuutensa kunhan mä vaan hoidan omani. Yksinkertaista eikö? Joka tapauksessa mun on lietsottava itseäni, mitä jos...?- ajatuksilla, noh meni miten meni me mennään pitämään hauskaa, sehän tän lajin koko idea on. :)

Lisäksi harmaita hiuksia tuottaa Bellan aloittama valeraskaus, siitä kun ei koskaan tiedä kauanko se kestää. Viikon vaiko viikkoja. Toivottavasti se ois kuitenkin kisa päivänä normaali iloinen Bella. Tällä hetkellä sen maharoikkuu ja muutaman pehmo ötökän se on laatikoista kaivanut. Onneksi mitään mökötyksen/"masennuksen" merkkejä ei oo havaittavissa. Nekkuhan kun on aina valeraskaana sellanen ettei se tee mitään muuta kuin vahtii niitä leluja. Bella puolestaan on ollut mun mielestä jokseenkin tosi paljon iloisempi, lukuun ottamatta muutamia vinkumisia. Toivotaan ettei se saakkaan mitään mökötys vaihetta, tai jos saa niin sitten ainakin ennen kisoja!

Vieressä istuminen näyttää jo oikein hyvältä, kunhan mä muistan toppuutella Bellaa, että se kerkeää varmasti pysähtyä just oikeaan kohtaan. Seuraaminen on Bellan mielestä nykyään niin huippu hauskaa (en ois osannut kuvitella viel vuosi sitten että mun Möllykkä seurais joskus näin uskomattoman hienosti) suupielet on hymyssä itse kullakin katsoessa tuon menoa :) En kiellä etteikö se olis väljää. Mä en oo kuitenkaan koskaan vaatinut siltä mitään toko seuruuta, mulle riittää se et se tykkää seurata, pysyy vauhdis mukana ja pitää kontaktia aina välillä. Bellallta ois oikeestaan turha vaatiakkaan enempää. Oon 99% varma, et jos lähdettäis seuraamista hinkkaamaan tavoitteena ns. toko seuruu, niin siitä katoais se iloisuus mikä nyt on. Niin koiralta kuin omistajaltakin.

Sain myös aikaiseksi tehdä pienen videon. Jossa mm. Bellan seuraamista & pari liikettä, Pepin uusin temppu, Nekun välissä kävely ja loppu videossa näkyy vielä Neks syömässä iltaruokaansa tuttuun tapaan kindermunassa heiteltynä.

(hui kun toi laatu mössööntyi..yritän saada lisättyä videon muualle niin voisin linkittää sen uudelleen)

Mä aloitin muutama viikko sitten opettamaan Pepille temppua, jossa se pistää tassut mun jalkojen päälle ja sit kävellään yhdessä eteenpäin. Peppi yllätti mut ja tajus tempun ihan älyttömän nopeaa Pepiksi, eikä se näyttänyt kyllästymisen vaiheita yhtään kun treenattiin ihan vain muutaman askeleen pätkiä.

Nekkukin on päässyt treenaamaan päivittäin jotain pientä. Pikkuinen kun karehtii kovastikkin jos vain emo(=Bella) pääsee treenaamaan, joten oon sit samas ottanut Nekunkin kanssa yksittäisiä liikkeitä ja temppuja. Pikkis on aina kovin innoissaan kun pääsee tekemään jotain.. viime viikolla se sai kunnon innostuskohtauksen kun juoksi täysiä meidän alakertaa edestakaisin, hupsu Piiku. :D Tajusin hiljan, että mun pentu täyttää ens kuus kolme vuotta, hui kamala kun aika menee nopeaa.. edelleenhän mä tota pennuksi kutsun..:D

11 kysymystä, 11 vastausta

Rocky & Amor heitti meille 11 kysymyksen haasteen, kiitos! Mä en lähde tätä jakamaan enää eteenpäin sillä kaikissa lukemissani blogeissa tää on tainnut kertaalleen esiintyä, joka tapauksessa tässä meidän 11 vastausta.

Miksi päädyit juuri siihen rotuun, jota koirasi edustaa?
Cavalierissa pisti ensimmäisenä silmään ulkonäkö. Suuret silmät, ystävällinen & lempeä ilme ja iloinen olemus tekivät vaikutuksen. Kukapa ottaisi rodun, joka ei miellytä yhtään omaa silmää? Tarkemmin rotuun perehtyessä myös luonne vastasi täydellisesti toiveitamme, samoin kuin koko ja turkki vaatimukset.

Aijotko jatkossakin pysytellä samassa rodussa? miksi / miksi et? (jos et, mitä muita rotuja olet miettinyt?)
Kyllä cavalierit on vieneet mun sydämen mennessään, kaikin puolin täydellinen rotu just mulle/meille. Ainoa miinus, mikä tulee mieleen on terveys, muuten en löydä mitään syytä miksi meille ei cavalier sopisi.. onhan  niitä rotu haaveita muutamia kuten esim. kultainennoutaja & papillon, mutten näe mitään syytä miksi mulla ei aina lieroa olisi/vaihtaisin muuhun rotuun :) cavaliereissa tulen siis pysyttelemään!

Miksi olet valinnut juuri tämän nimen koirallesi?
Bellan nimeä mietittiin kauan, samoihin aikoihin pyöri tv.ssä Bella niminen ohjelma. Mainoksen kuultua oli koiran nimi selvä. Bella näytti ihan Bellallta, parempaa nimeä saa hakea:) Mä itse tykkään Bellan nimestä kovasti, helppo lausu, jollain tapaa hitusen erillainen(vaikka onkin yleinen) ja sopii tolle niin kuin nenä päähän!

Pepille oli muutamia vaihtoehtoja valmiina (näihin lukeutui myös Nekku).. Muistaakseni samassa ryhmässä, missä me Bellan kans treenattiin oli Peppiina niminen  koira. Sanoin sit ohi mennen Emmille tuosta nimestä ja se tykästyi siihen. Muutaman viikon se kantoikin nimeä Peppiina, joka sitten muotoutui lopulta Pepiksi. Peppi on nopeampi lausua & kirjoittaa ja sopi paljon paremmin tuolle. Toisinaan vieläkin lässytellessä tulee kutsuttua Peppiä Peppiinaksi. Mut eipä tuollekkaan osais muuta nimeä kuvitella.

Ylempänä taisinkin jo mainita, että Pepille oltiin myös kaavailtu Nekkua nimeksi. Mun pikkusisko sai valita Nekulle nimen. Kriteereinä oli, että nimessä täytyy olla viisi kirjainta ja keskellä kaksi samaa kuten: Bella ja Peppi. Mä en aluksi ollut kovin innostunut Nekun nimestä kun pikkusisko sen lopulta sai päätettyä, mut näin jälkeen päin en sitä lähtis vaihtamaan, Nekku on vaan niin Nekkumainen itsensä :)

Miten päädyit koirasi kanssa niiden lajien pariin, joita nykyään harrastatte?
Tarkoitus oli etsiä sellaisia lajeja, mitkä ovat niin koirien kuin ohjaajankin mieleen. Muutamissa toko ryhmissä tuli pyörittyä, mutta loppu viimein tajusin, että toko ei tule olemaan se meidän laji.

Sain sitten jostain kumman syystä idean ilmoittaa mut ja Bellan agilityn alkeiskurssille. Vaikka mä olinkin alkuun sitä mieltä et agility ei varmasti sopisi meille, mutta kuinkas kävikään? Me oltiin Bellan kans molemmat ihan myydyt koko lajille ja siitä se sitten lähti. Oleellisesti myös Pepin kans ruvettiin aksaamaan, samoin kuin Nekun kanssa. Koirat tykkää agilitystä älyttömän paljon!

Mätsäri innostus sai alkunsa mun ja Bellan ensimmäisestä L&K kisasta, jossa sijoituimme kolmansiksi. Me käytiin alkuun treenaamassa niissä ja nykyään pitämässä vain kivaa. Mätsäreiden kautta innostuin myös junior handlerista, nykyään kierrellään kehissä säännöllisen epäsäännöllisesti kolmikon voimin, toisinaan vain Bella mukana toisinaan kaikki.

Rally-tokoon törmäsin ihan sattumalta, tarkoituksena löytää mulle ja Bellalle laji agilityn ohelle, jossa me pystytään myös kisaamaan. Bellan selkäjumien yms. takia agilityssä kisaaminen on nyt toistaiseksi tauolla. Rally-toko vaikutti oikein hyvältä "korvikkeelta" agilityn tilalle/ohelle, ei yhtä totista kuin toko, muttei rasita koiraa niin kuin agility. Lajia kokeillessa innostuin toden teolla kun näin kuinka koirat tykkäs tehdä erilaisia liikkeitä. Myös Peppi ja Nekku ovat päässeet tutustumaan rally-tokon saloihin ja alokasluokan kyltit sujuvat jo melko hyvin.

Mikä on parasta koiraharrastuksissa?
Tekeminen itsessään on kivaa ja se kun huomaat että koira nauttii ja sä itse nautit. On myös mukava huomata  kun yhteistyö sujuu. Lisäksi on hieno tunne saada koira oivaltamaan vihdoin jotain, jota olet yrittänyt kauan opettaa.

Jos koirasi olisi ihminen, minkälainen se olisi?
Hmm.. Bella ja Nekku ois varmaan aika samanlaisia, ujoja, "kotihiiriä". Peppi puolestaan ois joku oikein tomera & kova arvostelija. Se työskentelis luultavasti jossain kauneus alalla.

Entä millainen sinä koirana?
Mä olisin varmaan joku aika pieni koira, semmonen ujo & hiljainen, tarpeen vaatiessa kuitenkin hyvinkin ärhäkkä.

Paras kuva koirastasi
Voisin pistää tähän vaikka kuinka monta kuvaa, mut laitetaan nyt esimerkiksi nämä:

Suuren linjan tavoitteenne?
Jos harrastus puolta mietitää niin rally-tokoon mulla on aika suuret odotukset/tavoitteet. RTK1 olis ihan huippua saada, tietysti ois myös hienoo päästä Pepin & Nekun kans mölleissä pyörähtämään. Agilityn osalta taas ois mukavaa, jos Pepin kans pääsis virallisiin asti, tosin ensin pitäis saada ne kontakti esteet kuntoon. Nekun kans puolestaan katsellaan päivä kerrallaan ja treenataan ahkerasti kotosalla, pikku hiljaa lisäten häiriötä.

Mainitse joku ihailemasi koirankouluttaja/ohjaaja, perustele
Mulla ei ole ketään tiettyä kouluttajaa/ohjaajaa, jota ihailisin. Yleensä tykkään sovellella eri kouluttajien metodeja, siten mikä omalle koiralle parhaiten sopii.

Parhaimmat piirteet koirassasi
Bellan parhaimpiin piirteiseen kuuluu luultavasti sen miellyttämishalu ja se, miten innokas se on tekemään kaikkea uutta. Bellaa on tosi helppo motivoida, lisäksi sen innokkuus näkyy yleensä kaikessa mitä se tekee/sen kanssa tekee.

Pepin parhaisiin piirteisiin kuuluu sen omapäisyys, tän vois toisaalta laskee myös huonoksi puoleksi. Mut mä tykkään et Peppi on luonteeltaan kovempi, harrastamisen kannalta osittain huono piirre, mut Pepissä onkin sit haastetta vähän enemmän :)

Nekun parhaisiin piirteisiin kuuluu ehdottomasti sen tapa tehdä asioita.. otetaan nyt vaikka esimerkiksi sen tapa tervehtiä, aluksi se nuuskuttelee ja sitten saatta lipaista huomaamattomasti poskesta. Nekku on myöskin Bellan tavoin miellyttämishaluinen ja on aika helposti motivoitavissa, mikä sekin on todella hyvä piirre.