Reissussa

Lähdettiin tosiaan maanantaina neljäksi päiväksi reissuun Tampereelle, tässä pieni koonta päivien tapahtumista.

Maanantai 27.2
Lähdettiin maanantaina kahdentoista aikaan ajelemaan kohti Tamperetta. Reilu kolmi tuntinen matka sujui hyvin, koirat nukkuivat melkein koko matkan. Parkanossa pysähdyttiin syömään & pissattamaan koiria. Tampereella oltiin sitten siinä puoli neljän maissa. Raahattiin kamat "huoneistoon" se oli siis sellanen vähä asunnon tyyppinen, missä oli olohuone,keittiä 2 wc.tä sauna&kylppäri ja muutama makkari. Samassa rakennuksessa asui ilmeisesti myös vakituisesti jotain. Ihan mukava & tilava paikka koiria ajatellen, ainut miinus että huone tosiaan oli viitos kerroksessa ja aina kun halusi koirat viedä pihalle oli mentävä hissillä.Ei sillä etteikö nämä hississä osaisi matkustaa, mutta jotenkin se tuntui vaivanloisemmalta kuin että kävelisit suoraa ovesta pihalle. Kun oltiin saatu tavarat purettua lähdettiin heti käyttämään koiria lenkillä ja samalla tuli kierreltyä paikkoja. Koirat ( varsinkin Nekku) olivat niin innoissaan ettei korvista ollut tietoa. Kai siitä vähemmästäkin menee sekaisin kun koiria & autoja tulee niin tiheään tahtiin ohi. Kotona kun saattaa olla että päivän aikana (jos hyvä tuuri käy) tulee kaks koiraa vastaan, tuolla niitä taas vilisi joka välissä. Muutaman kerran jouduin hävetä noiden hihnakäytöstä, korvat kun oli aika ajoin kateissa niin alkoi siinä hermot olla koetuksella itse kullakin, vaikka yleensä oon koirien kanssa aika pitkä pinnainen. Huomaa kyllä että maalla kasvaneita koiria kun tollanen määrä vastaan tulijoita & uusia hajuja sai nämä ihan sekaisin. Toisaalta ollaan me kuitenki aika paljo koirien kans reissailtu ja yleisesti ottaen ovat käyttäytyneet hyvin. Peppiä vähän pelotti käytävällä oleva kaide,mistä näkee alempiin kerroksiin ,sillä on varmaan korkeanpaikan kammo!:D Eka päivä menikin sitten vaan paikkoja kierrellessä & tutustuessa.


Tiistai 28.2
Aamu alkoi lenkillä, joka tosin jäi niinkin lyhyeen että koirat kerkesivät tarpeensa tehdä, tuuli oli niin hirviä ettei eteensä meinannut nähdä. Muu porukka lähti sitten aamusta uimaan, minä,äiti & veli jäätiin huoneeseen koirien kans. Peppi näytti itsestään ihan uuden puolen, se vinkui koko sen ajan kun Emmi oli poissa. Toisaalta arvelin tämän itkeskelyn johtuvan siitä että Pepin toinen pupu jätettiin kotiin. No toisesta se  ainakin piti sitäkin parempaa huolta. Käytettiin äitin kanssa koirat lenkillä, käyttäytyivät jo huomattavasti paremmin vaikka Pepin pitikin haukkua (ja samalla yllyttää Bella kuoroon) vastaan tuleville koirille. Nekkukin hillitti veto vaihdettaan, kun tajusin päästää sen pidämmälle hihnalle, ei se oo tottunut jonossa kulkemaan, saatika sitten viimeisenä. Nekun kun täytyisi aina saada olla johtaja. Päivemmällä minä,äiti,Emmi & Lotta lähdettiin käymään Ideaparkissa, koirat sai sen ajan viettää muun porukan kanssa huoneessa. Mukaan tarttui yllätys yllätys koirille jotain pientä. Mm. Bellalle & Nekulle kultaiset luu nimilaatat ja herkkuja. Tarkoitus oli hommata uudet pannat, mut mun onnekseni ei sopivia kokoja löytynyt niin tyydyin noihin laattoihin. Lisäksi sain Bellalle ostettua vihdoin ne sukat! Nyt ei tarvi lenkeillä irrotella lumipaakkuja ja ehkä sitten keväämmällä säästyttäis muutamilta tassutulehduksilta(?) Kunnon tossuja en oo saanu hankittua koska ne on aina omaan käteen liian jäykät, joten noi sukat tuntu sopivalta vaihtoehdolta. Huoneeseen päästyä kokeilin tietty sukkia heti, ostan Bellalle yleensä aina kaikki vaatteet yms. cockerin mitoituksilla niin myös sukat. En ymmärrä mikä hehto käpälä tolla on kun sain ne just ja just sen jalkaan, no pysyvätpähän ainakin jalassa. Loppu illasta käytiin sit syömäs ja lenkkeiltiin koirien kanssa.

Keskiviikko 29.2
Sää oli mitä mahtavin aurinko paistoi ja mittari oli plussan puolella. Tehtiin sitten aamulla aika pitkä lenkki ja isä kävi samalla kaupassa, me sit käppäiltiin sen aikaa siinä pihassa koirien kanssa. Päivällä sit lähdettiin taas kohti ideaparkkia, pikku sisarukset pääsi hoploppiin, itse kävin sillä välin ostamas mullekkin jotain kun ei tiistaina tarttunut mitään mukaan. Käytiin myös hakemas Pepille nimilaatta, tosin vain sydämen muotoisena. Sieltä kun tultiin lähdettiin taas lenkkeilemään. Koirat oli ihan onnessaan kun joka paikas oli niiin paljon eri hajuja ettei tiedä miten päin olisi. Muutama lierokin tuli vastaan! Illalla Emmi lähti äitin kans käymään Stocmannilla ja isä vei muut uimaan. Mä sit jäin huoneeseen pitään koirille seuraa(=istuin koneella ja koirat nukku kun olivat saaneet mahansa täyteen) :D

Torstai 1.3
Torstai oli yhtä hullun myllyä. Kahdeksalta aamulla pystyyn, koirat lenkille ja sen jälkeen kamat kasaan. Muu porukka kävi aamulla vielä jossain museos, me oltiin Emmin kans koirien seurana. 11 oli huoneen luovutus ja pikkasen tuli kiire, mutta mitään ei unohdettu! Takaisin tulomatka meni nopeasti, ei pysähdytty tällä kertaa ollenkaan. Kotia päästyä koirat oli ihan hirveen innoissaan, tais niillekkin riittää kaupunki elämä taas hetkeksi.

Vastauksia

Sain nyt vihdoin vastattua näihin kysymyksiin! Kiitokset kaikille kysymyksiä laittaneille, yritin vastailla niihin parhaani mukaan. Osan saman tyyppisistä kysymyksistä yhdistin.


Miksi juuri tämä rotu?/Miten päädyit tähän rotuun?
Cavalieriin tosiaan päädyttiin muutamien mutkien kautta. Alunperin rotuvaihtoehtoina oli chihuahuaa, pomeraniaa,tipsua jne. No lopulta se oikea sitten löytyi, kirjaston rotukirjasta. Se mihin cavalierissa rakastuin oli ehdottomasti luonne. Cavalier oli luonteeltaan juuri täydellinen, ystävällinen, iloinen. Halusin ehdottomasti koiran, joka rakastaa huomiota, tykkää olla rapsuteltavana ja kiintyy perheeseensä.Cavalier tuntui myös erinomaiselta vaihtoehdolta lapsiperheeseen & ensimmäiseksi koiraksi. Lisäksi cavaliereilla oli/on omaa silmää miellyttävä ulkonäkö, koko oli juuri passeli ja turkki helppo hoitoinen. Täytyy vielä mainita, että päivääkään ei ole tarvinnut rotu valintaa katua!

Mitä harrastatte?
Me ollaan koirien kans kokeiltu harrastuksia laidasta laitaan. Tällä hetkellä kuitenkin säännöllisesti & tavoitteellisesti harrastetaan agilityä, se on noussut ehdottomasti ihan ykköseksi niin koirien kuin omistajienkin mielestä:) Lisäksi mätsäreissä ja junnukisoissa tulee kierreltyä aina silloin kuin niitä täällä päin järjestettään. Tokoiltua on tullut ihan ryhmässäkin, mutta tällä hetkellä se on sellaista kotitokoilua, koirat kun ei oikein erityisemmin tälle lajille syttyneet. Rally tokoa ollaan kotona treenailtu, tarkoitus olisi nyt keväällä päästä oikein ryhmään asti.

Minkä rotuisen koiran aiot hankkia seuraavaksi?
Sitten kun seuraavan koiran aika tulee (ei vielä moneen moneen vuoteen) niin kyllä se luultavasti cavalier tulee olemaan, ne on vaan vienyt mun sydämmen mennessään. Itsellä kuitenkin salaisena haaveena olisi joskus saada oma kultaisennoutaja, mutta cavalier on ja tulee luultavasti aina olemaan se ykkönen.

Mitä mieltä olet Cesar Millanista?
Tämä on sellainen aihe mikä varmasti herättää paljon mielipiteitä, jonka takia itse olenkin välttänyt ottamasta kantaa. Tv-sarjaa tuli kuitenkin yhdessä vaiheessa seurattua todella paljon, ja olihan se ihan mielenkiintoista katsottavaakin. Jotkin hänen käyttämät koulutusmetodit ovat sellaisia että voisin kuvitella itsekkin niitä käyttävän, osaa taas en käyttäisi ikinä. Mulla ei kuitenkaan tästä aiheesta mitään selvää mielipidettä ole:)

Onko tämä rotu vaikea hoitaa/kouluttaa?
Mielestäni cavalier on suht helppo hoitoinen koira. Turkin suhteen meidän hauvoilla riittää pesu kerran kuussa tietenkin jos mätsäreitä/näyttelyitä tulossa niin aina päivää ennen pestään. Koirat harjailen noin kerran viikossa, korvia saatan kuitenkin useammankin kerran viikon sisällä harjata, ite tykkään et ne näyttää sellasilta tuuheilta kun ne on just harjattu :D Lenkille nämä pääsee arkipäivisin (päivästä riippuen) 3-4krt ja viikonloppuisin sit lenkit ovat pitempiä. Vaikka käymmekin lenkeillä suht. usein, niin pärjäishän nää varmasti muutamana päivänä vähemmällä määrällä, ilman että seinille ruvetaan hyppimään. Tietty se on yksilön luonteesta kiinni, että onko kuinka aktiivista sorttia. Mutta cavalierit kyllä ehdottomasti nauttii siitä lenkkeilystä ja kaikesta muusta touhuamisesta,oli ne sitten arkiaskareita tai kotitokoiluja.. Kouluttamisen suhteen nämä kaikki kolme ovat aika erillaisia, mutta yleisesti ottaen cavalier on kuitenkin mielestäni helppo koulutettava.(jälleen tosin riippuu yksilöstä ja siitä minkä lukee vaikeasti/helposti koulutettavaksi) Meillä Bella tekee herkun eteen mitä tahansa ja on tosi nopea oppimaan. Nekkukin tekee innoissaan kun näkee namin, mutta sille saa tehdä muutamia toistoja enemmän kuin Bellalle. Peppi taas on ihan omaa laatuaan. Sillä on vähän asenteena "teen mitä tykkään" mut namilla saa senkin toimimaan. Eli joo ihan on koirasta kiinni, mutta sanoisin että cavalier on oikeastaan aika perus helppo koulutettava, niin kuin yllä jo mainitsin.

Millaiselle ihmiselle tämä rotu sopii?
Cavalier sopii mielestäni hyvin esimerkiksi ensimmäiseksi koiraksi tai vaikka lapsiperheelle sen ystävällisyyden vuoksi. Cavalier on myös todellinen seurakoira ja  kaipaa sitä seuraa,ihmisen läheisyyttä, kannattaa siis varautua siihen että koiran kanssa saa viettää paljon aikaa (tosin en tarkoita sitä ettäkö sen koiran kanssa pitäisi olla 24/7 mut kaikki varmaan tajus sen pointin). Cavalier on luonteeltaan tosi lempeä eikä sen takia välttämättä sovi omistajalle, jolla on ns. kovat otteet. (ottavat herkästi itseensä). Cavalier viihtyy niin sohvalla, kuin erillaisissa harrastuksissa ja nauttii siitä kun saa puuhailla kaikkea erillaista

 Tavoitteita ensi vuodelle? 
Ensi vuodelle en laittanut mitään korkeita tavoitteita, yritetään totta kai pysyä terveenä. Agilityn saralla olis kiva jos päästäis taas Bellan kans viralliset korkkaamaan, Nekun kans ehkä möllit tai kenties ryhmään treenaamaan(?) Pepin kanssa jatketaan epävirallista kisaamista. Junnuilun suhteen tää on mun viimenen junnuilu vuosi, joten kisoja yritetään kiertää nyt kunnolla ja omilla koirilla.

Mitkä ovat koiriesi hyvät ja huonot puolet?
Aloitetaan loogisesti ensin hyvistä puolista.
Bella: Bella on tollanen pieni koira suurella sydämmellä. Se rakastaa kaikkia perheenjäseniä tasapuolisesti. Mua tottakai silti hitusen enemmän kuin muita;) Bella on halittava nallekarhu, rakastan Bellan sellasta rentoa meininkiä. Bella on myös hurja hännän paukuttaja, mikä saa omistajalla hymyn korviin oli päivä sitten kuinka huono tahansa. Se on myös armoton pusujen jakelija ja ulisija.
Peppi: Tykkään Pepin luonteessa siitä ettei se oo yhtä "nössö" kuin ruskeat. Sillä on todella paljon omaa päätä ja tahtoa. Pitäähän talossa nyt yksi vaativampi rämäpää olla. Peppi tykkää esittää joskus harvinaisen tyhmää, mutta saattaa taas muutaman sekunnin päästä tehdä asian kuin vanha tekiä.
Nekku: Nekku on se pieni. Se on tollanen pieni touhottaja ja tekee kaiken aina niin pikkuruisesti ja eleettömästi. Tervehtiminenkin on ihan omaalaatua. Nekku osaa myös ton pehmeän puolen lisäksi olla todella päättäväinen, jos se haluaa jotain se sitten kans haluaa.

Jokaisella koiralla on varmasti joitakin huonoja piirteitä, niin myös meidän lieroilla. Bella on todella ahne ja ihan hirvittävä kerjääjä. Ruokaa varastetaan aina kun sopiva tilaisuus tulee vaikka tietää hyvin ettei niin saa tehdä :D Peppi taas on mahdoton ruokakupin vartija, ja Nekku puolestaan on sitten se jännittäjä.

Miten näät tulevaisuutes koirien parissa?
Tulevaisuudessa näen itseni aktiivisena koira harrastajana, koirat tulevat varmasti olemaan osa elämääni. Kasvatushaaveista sen verran että olishan se aina hienoa omistaa oma kennelnimi jne. mutta tästä en sen enempää osaa sanoa, aika näyttää.

Miten oot innostunut valokuvaamisesta? & Onko teidän perheessä muita innokkaita kuvaajia?
Mä en ihan tarkkaan muista miten mä valokuvaamisesta innostuin, olin kuitenkin kyllästynyt huono laatuisiin kuviin ja halusin parempia kuvia & paremman kuvauskaluston ja ennen kaikkea oppia kuvaamaan paremmin. Ostin sit yks kesä itselleni ihan tavallisin digikameran, hintaa taisi olla jopa 99e Sillä mentiin aika kauan, kunnes kiinnostuin järjestelmäkameroista ja aloin etsiä niistä lisää tietoa, kolme vuotta takaperin sitten sain ekan järkkärini eli ton canon eos 1000d. Kuvaus into ei oo yhtään latistunut, objektiiveja on tullut hankittua erillaisiin tarpeisiin ja tällä hetkellä niitä löytyykin 4 kappaletta; canonin 50mmf1.8, canonin 70-200mm L f4 canonin 55-250 ja kitt 18-55mm. Mua vuotta nuorempi pikkusiskoni omistaa myös canon eos 1000d.n ja sekin kuvailee aika ahkeraa, sanoisin kuitenkin et mä oon se meidän perheen aktiivisin kuvaaja

Mikä on sun unelma-ammatti (jos sellanen löytyy) tai mitä alaa sua kiinnostais opiskella?
Unelma-ammatti olis tietty joku eläimiin liittyvä, tällä hetkellä mua kiinnostaa hirveesti eläintarvikeliikkeessä työskentely, ehkä jopa joskus oma yritys;) joka tapauksessa eläimiin se melko varmasti liittyy.


Kuinka monta kertaa viikossa käyt treeneissä, harrastavatko kaikki 3 koiraa ryhmissä ja onko teillä vielä hallivuokrakin joku päivä + vielä se rally-toko?
Me treenataan viikossa vähän vaihtelevasti (aina silloin kun joku joutaa viemään) Hallilla me pyritään käymään ainakin joka toinen viikko. Rally-tokon mä tosiaan jouduin hylätä, kun ei sopinut aikataulut yhteen :( Tällä hetkellä meillä kukaan koirista ei oo missään treeni ryhmäss, vaan treenataan itsenäisesti. Kuitenkin kun keväällä alkaa piha treenit niin silloin ollaan Bellan & Pepin kans ryhmissä, Nekun ilmottamista vielä mietin.Viikon aikana sitten tulee kyllä treenattua kotona kaikkia pientä mm. ohjauskuvioita, tokoa, temppuilua. Oikeastaan treenataan melkein joka päivä jtn pientä.


Miten saat vanhemmat kuskeiksi mätsäreihin ja ostamaan niin paljon koiratavaraa ja maksamaan harrastuskuluja?
Täällä päin ei hirveästi noita mätsäreitä yleensä oo, jonka takia vanhemmat suostuu sitten kuskaamaan. Lisäksi en harrasta muuta kuin "koirailua" joten vanhempien ei mua oikeastaan muualle kuin koira juttuihin kuskata:) Lisäksi vanhemmat tykkää kun puuhailen koirien kanssa kaikkea. Harrastuskulut menee siinä, kun ei mulla tosiaan muuta varsinaista harrastusta oo, mihin menisi rahaa. Tosin itse makselen aina silloin tällöin esim. JH ja mätsäri & agi maksuja. Koiratavaroihin noi antaa yleensä raahaa ruokaan jne. mut sit sellaset turhat (=ei tarpeelliset) maksan yleensä itse:)

Ootko kokenut cavalierin jotenkin hankalaksi roduksi?
Itseasiassa pakko myöntää, että mä en oo kyllä millään tavalla kokenut cavalieria hankalaksi rotuna. Jokaisella yksilöllähän on tietty omat piirteensä, mutta nämä meidän omat on ainakin todella mukavia tapauksia. Joka tapauksessa omalla kohdallani cavalier on osoittautunut mitä parhaimmaksi rotu valinnaksi tähän talouteen.


Haluaisitko kokeilla jotain uusia lajeja?
Mulla on oikeastaan tosi paljon kaikkea mitä haluaisin kokeilla ja harrastaa ja missä haluaisin kilpailla. Koirien ehdoilla kuitenkin mennään, ne kun ei aina jaksa innostua mun kaiken maailman konhotuksista, mikä ei sinällään ole yllätys:D

Bella laskee

Tällänen pikainen postaus Bellan laskutaidon näytteistä. Haukkumaan tota koiraa ei yksinkertaisesti saa, joten tassun "raaputtaminen" sai toimia lasku "välineenä". En olisi muuten tullut tätä videoa linkittämään, mutta piti saada petsien temppurinkiin linkki ja kuvat.fi lagaa taas (oliko edes iso yllätys!?) ja petsie ei hyväksyny tiedosto muotoa:)

Hämmästykää Bellan hurjista laskutaidoista;) pss. äänet kannattaa pistää pois..:D
Kysymyspostauksen vastaukset tulossa pian!

Viis vee veitikka

Ajatusteni vartija, cavalier numero yksi, Jawillan Angel´s Dance "Bella"  5-vuotta!

Minun elämäni koirat
Joka ei katso ohitseni poissaolevana, omia asioitaan ajatellen, vaan on läsnä tässä hetkessä, on minua varten. Joka ei vaihda minua nuorempaan, kauniimpaan, henkevämpään.  

Jota ei haittaa vähääkään, jos olen liian lihava, laiha, pitkä, lyhyt tai sairaudet ovat jättäneet minuun lähtemättömät jälkensä.

- Sinä olet sinä, sen palvovat silmät sanovat.

Jolle olen aurinko, kuu ja tähdet, kertakaikkisen ylivertainen ja täydellinen, maailman keskipiste. Tämä ihailu tekee minusta ehkä paremman ihmisen.
 

Joka tulee lähelle, sydämeen asti, kun kärsin.
- Sinä suret, minäkin suren.
Jonka silmät nauravat, kun nauran.
- Sinä olet onnellinen, minäkin olen.

Joka rakastaa tänään, eilen, huomenna, aina uskollisesti, täydellisesti, ihanasti. Joka antaa hyvinvointinsa, terveytensä, henkensä minun käsiini.

Minun koirani.
Minun elämäni koirat.
(Anna-Liisa Suni)

Jos ette kestä ylimääräistä lässytystä hypätkää tämä kohta yli!

Tänään se sitten tapahtui, ensimmäinen oma koirani,  ensimmäinen cavalierini täytti viisi vuotta. Mikään ei korvaa yhdessä kuljettua matkaa, jokainen päivä, tunti, minuutti ja sekuntti ovat korvaamattomia tuon hulvattoman hauskan pikku  ison ystävän kanssa. Bellasta on tullut mulle näinä viiden vuoden aikana todella tärkeä, korvaamattoman tärkeä, se on perheen jäsen, paras ystäväni. Se on se joka ymmärtää. Viisi vuotta sitten en olisi voinut kuvitella, että jostain voisi tulla näin iso osa elämääni, voisin rakastaa jotain näin paljon ja se jokin ilahduttaisi minua eri tempauksillaan joka ikinen päivä, se jaksaa olla iloinen päivästä toiseen. Se vastuu, minkä koira toi mukanaan oli tosi hieno juttu, olin & oon valmis pitämään huolen siitä, että tuo pieni punainen karvainen otus saa meiltä parhaimman mahdollisen kodin,  vastineeksi Bella on osoittanut uskollisuutta, se on hyvin lojaali koira. Tämä varmaan kuullostaa siltä niin kuin puhuisin ihmisestä, joskus tuntuu että toi otus olisi yksi mun siskoista(väärin käsitysten vällttämiseksi,ei emme inhimillistä tai yritä tehdä niistä ihmisiä ne saavat elää täyttä koiran elämää:)). Sanat eivät riitä kuvaamaan miten tärkeä toi otus on mulle totta kai noi kaikki kolme ovat sanoin kuvaamattoman tärkeitä, jokaisella on kuitenkin aina se ensimmäinen. Ilman Bellaa, ei meillä luultavasti olisi enempää koiria, Bella opetti ja opettaa mua edelleen paremmaksi koiran omistajaksi, ymmärtämään koiria. Bellan kans oon kokenut ne ensimmäiset jännityksen hetket, kun astuin Lapsi & koira kisaan, tuon kultaakin kalliimman "parin" kanssa. Ensimmäiset junnu kisani kisasin Bellan kanssa, ja tulen kisaamaan myös viimeisen junnu kisani Bellan kanssa, siitä olen varma. Starttasimme ensimmäisen epävirallisen agility kisamme yhdessä, tullen toisiksi! Kukaan ei oo turhaan kehunut mun ja Bellan yhteistyötä, tunnen Bellan paremmin kuin omat taskuni (tosin samaa voisin sanoa Nekusta & Pepistä) Voisin myös väittää Bellan tuntevan mut hyvin, vai voiko näin koirasta edes sanoa? Koira on ehdottomasti ihmisen parasystävä. Vielä lopuksi hurjan suuret onnittelut mun pikku tanttori,  läskitassu, möhköfantti, tärppä, tii, tiitu,tintti, Bellalle! ja onnittelut myös muille sisaruksille! 

No niin lässytykset sikseen ja itse synttäreihin! Tosiaan lahjaksi Bells sai enimmäkseen koulutusnameja, kävi vielä hyvä tuuri kun löyty lighteja. Sitten sai sellasen amerikkalaisen jalkapallon muotoisen lelun, mihin saa nameja tms. sit sai tahnaa sen kongoon ja  vihdoin sain hommattua ison keraamisen juomakipon, oli vieläpä sopivasti ruskea ja samaa sarjaa sit kippojen alusta, toivottavasti toi pitäis veden paremmin pois laminaatilta kun Bella on kamala lonaaja :D Vielä pieni videon pätkä.

Väkersin myös muutaman minuutin kakun, pohjana toimi tosiaan ceasar lammas&kana, päälle yritin tehdä tolla liha tahnalla viitosta, mut se muistuttaa lähinnä S.ää sit muutama kukkanami ja nakkeja.

Bellalle maistu kakku paremmin kuin hyvin ja se olikin hävinnyt alle puolessa minuutissa.. miten niin hotkija? Nekkukin sai osansa kakusta, Peppi ei huolinu:Dhuomatkaa korvat jotka "ripustin" ponnarilla ylös, ettei sotkeennu.

Illalla viel olis tarkotus ottaa jonkun näköistä agilityä, ja käydä piiitkällä lenkillä. 


pss.kysymyksiin vastailen ensi viikon puolella.

positiivinen yllättäjä

Äskeiset (piha) agility harkat oli menestys! Otettiin siis pihalla vähän leikkimielisesti putkea, hyppyä & muutamaa ohjaus kuviota, kaikki koirat oli ihan liekeissä!Mutta ennen kaikkea pikku kettu yllätti varsin positiivisesti. Mä en tosiaan oo uskaltanu pitää neksneksiä pihalla irti, viime kesäisten karkaus episodien takia. Tänään kuitenkin rohkaisin itseni ja päästin Nekun vapaaksi. Mä en käsitä miten noin pieni otus voi päästä noinkin lujaa, enhän minä perässä olisi pysynyt, jos ei se jatkuvasti olisi kaartanut mun nami kädelle. Se juoksi ihan täysiä putkeen ja sitten hypylle, ja sitten taas putkeen niin että vain ruskea vilahdus meni silmien ohitte. Lisäksi se rupes yhdes välis kuumumaankin jo siihen malliin, et oli parempi pistää koira hihnaan, muuten se olis voinut painella jo jossain aivan muualla. Tosta koirasta vois tulla agilityn saralla vaikka ja mitä, jos se ei vaan olisi niin saamarin moinen jännittäjä. Noh pidättelen toivoa yllä, ja jos ei niin agility ei sit oo tarkoitettu meille kisa mielessä, mutta omaksi iloksi sitä ainakin tullaan jatkossakin treenailemaan, jos ei muualla niin vaikka sitten vaan koti pihassa:)

Bella meni normaaliin tapaansa, tosin sillä oli paaljon enemmän vauhtia. Oon ennenkin täällä hehkuttanut että kuinka Bella onkaan helppo ohjattava, se tekee kaiken just eikä melkein ohjaajan mukaan, joka tietysti luo mulle "paineita" koska pitää olla äärimmäisen tarkka siitä, minne mä niillä käsilläni huidon.

Peppi taas omaan tuttuun tapaansa sinkoili sinne ja tänne ja hössötti niin että välissä juostiin putkea päinkin, mutta mitäpä pienistä kun vauhti ja into oli katossa. Peppi tosiaan tekee edelleenkin niitä kieltoja putkille ja on muutenkin asenteella "meen minne lystään" niin Peppimäistä :D


Tuli kyllä ittellekkin tosi hyvä fiilis kun näki lierot noin onnellisina, hyvä kun ei kilpailtu kuka pääsee seuraavana juoksemaan.

Uusia esteitä!

Tänään ne sitten tulivat! Nimittäin tilaamani hyppyesteet. Ite tykkäsin noista kovasti, ovat siis tuollaiset "kartiot" joissa on senttiasteikko ja oranssit rimat, nää soveltuu hyvin koti treenaamiseen. Olihan noi vähän "lelun" tuntuisia, mutta niinhän ne taitaa kaikki tällaiset agility esteet olla. Muuten olin niin liikkeeseen, kuin tilaukseen tyytyväinen, paitsi toisesta hypystä puuttui noi mustat osat tuolta päältä, niin en saanut niitä vielä käyttöön. Tämäkin asia tosin selvisi soitolla asiakaspalveluun ja lupasivat lähettää heti uudet, eiköhän ne parin viikon sisällä tuu niin pääsee toinenkin hyppy käyttöön:)

Koirat olivat kovin innoissaan kun pääsivät juoksemaan putkia ja vähän hyppäämään(=pääsivät kävellenkin ylitse, lumi kun ei mikään paras alusta agilitylle ole..) Bellan kanssa otettiin putki,putki,hyppy pätkää, sekä harjoiteltiin vähän takaa kiertoa ja twistausta. Möhköfantti oli niin innoissaan, voi toista kun juoksettiin vaan ihan hössönä perässä <3 Nekku oli kiinni ja otettiin vaan hyppyä & putkea, vitsi se kiihty kun mikäkin ja hyppi ja loikki ja pomppi, hyvä kun ei alle juossut:) Pepinkin juoduin pitämään hihnassa, sillä se ulvoi naapurin koiralle ja jos se sinne olis karaannu niin takaasin ei olisi varmasti tullut. Eipä me kovin kauaa treenailtu kun tassut jo rupes palelemaan. Seuraavaksi ostolistalla taitaakin olla tossut, toivottavasti noi nyt vaan suostuu pitämään ;)

Sitten vielä muutama video(huomatkaa hienot hidastus muokkaukset lopussa:D) meidän sisä putki treeneistä, mitä on mukava tehdä aina kovan pakkasen yllättäessä. Nekku rallitteli putkeen välistä niinkin lujaa, että putki lenteli sinne tänne, Bellakin meinattiin jyrätä muutamaan otteeseen.
Pikku kettu putki lieroilee

Bella puolestaan oli laiskahko, eikä ihmekkään kun just tullut pesulta ja saanut unen päästä kiinni niin mamma kehtaa tulla repimään ylös ja käskee vielä juoksemaan putkeen! Bellan korvatkin vielä ihan kosteena.
Tii (ainakin melkein) vauhdissa

Peppikin jopa suostu mennä putkeen, pölypallo olis kans vähä pesun tarpeessa, ehkäpä se pääsee
kylpemään lauantaina.
Peppi the pölypallo  Kynityllä turkillakin kuuma..

psst. vielä saa heitellä kysymyksiä, viikonloppuna luultavasti tulevat vastaukset, jos en nyt kovin innostu koeviikkoa varten lukemaan, mikä on hyvin epätodennäköistä..

Temppu fiilistelyä

Huh huh, pakkanen sen kun kiristyy tänään aamulla mittari ylsi jo -32 asteen puollelle! Koirien tassut palelee lenkillä, ehkä nyt jos koskaan olisi korkea aika ostaa ne tossut?

Pakkas päivien lyhyiden lenkkien takia on kiva myös virkistää aivoja välillä joten mä oonkin ollut nyt oikeen ahkerana kun sain aikaiseksi opettaa koirille temppuringin haasteen nro. 58 eli toisin sanoen limboamisen. Tempun tarkoituksena on siis, että koira menee jonkin esteen alitse riman,jalan tms. Ja estettä lasketaan joka kierroksen jälkeen. Itse päädyin omaan jalkaani, sillä harjan varrella kokeillessa koirat loikki vaan ylitte ja aattelin että jos nyt houkutan ne alakautta niin Bella rupeaa sitten agissa tekemään samalla tavalla.


Nekku pääsi ensin harjoittelemaan. Pikku rotta oli ihan innoissaan, välis siinä täpinäs loikkas ylitte mutta muuten kyllä kädellä "vetämällä" se sieltä alta tuli tosi nätisti. Nekun kans ollaan myös harjoiteltu kumartamista, joka sujuu jo tosi näpsäkästi.
Bellan Kanssa ollaan aijemminkin treenattu jalan alittamista, nyt vain korkeus vaihteli. Bella meni kuin vanha tekijä, mitä nyt (kaikilla koirilla) jalat luisti laminaatilla sellaiseen tahtiin että hyvä kun sieltä ali päästiin!
Pepillekin temppu oli ennestään jo jonkin verran tuttu, joten mulle jäi vain hieno säätö. ihmettelen kyllä vieläkin miten se mun kanssa noinkin reippaasti teki, Peppi kun on yleensä tuulella " teen mitä lystään" joten siihen nähden aika hieno suoritus.

Mulla oli myös tarkoituksena kuvata vähän Bellan tassuja, millä mallilla ne nyt on, mutta koska kamera ei vaihteeksi tai siis minä en vaihteeksi osannut tarkentaa tarpeeksi lähelle päädyin (jälkeenpäin ajateltuna) kätevämpään rakaisuun ja videokuvata. Videolla siis anturoita, jotka todella kuivat & muutenkin aika huonossa kunnossa verrattuna noitten kahden muun tassun pohjiin. Pitäis kokeilla tavallisen tassurasvan sijaan jotain ehkä vähän laadukkaampaa(?) Lisäksi kuvasin etutassujen päällä olevia patteja, jotka taas jostain kumman syystä punoittivat mahdottomasti. Pitää vissiin varuuksi käydä taas elukkalääkärin jos noi sattuu taas vaatimaan antibiootteja.

p.s muistakaahan heittää kysymyksiä