Della täytti 27.2 yhdeksän kuukautta. Se on asunut meillä nyt seitsemän kuukautta. Sinä aikana tuosta pennusta on tullut enemmän... paljon enemmän, kuin koskaan kuvittelin siitä tulevan. Siitä on tullut pieni varjoni. Koira, joka seuraa jokaista askeltani ja jokaista liikettäni. Koira, joka on aina valmis nuolemaan naamani kyynelistä ja painamaan pikkuisen kuononsa päälleni, silloin kun sitä eniten tarvitsen. Se on vähän niin kuin Bella oli, koira, jolle minä olen kaikki.
Meillä ei ole vielä sellaista suhdetta, millaisen sen jonain päivänä haluaisin olevan, mutta tämä on alku. Tämä on hurjan hyvä alku. Oikeastaan en koskaan voinut kuvitella, että jo seitsemän kuukauden päästä olisimme tässä pisteessä, että minulla olisi tällainen suhde tuohon pentuun. On hassua ajatella, miten tärkeä tuosta on tullut, kun vielä kymmenen kuukautta sitten pelkäsin kuollakseni osaisinko mä välittää tai ylipäätään edes pitää enää yhdestäkään koirasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti