Rally epikset

Me käytiin Bellan kanssa taas vähän hömppäilemässä rally epiksissä, tällä kertaa Kokkolassa. Pitämässä vain vähän hauskaa. Ratapiirros aiheutti pienen kauhistuksen, kun se sisälsi pujottelun edestakaisin, kaksi käännöstä ja spiraalin juosten. Mua kauhistutti jo valmiiksi ajatus siitä, että me joudutaan juosta kuumassa säässä neljän tehtävän verran. Varsinkaan kun pujottelut ja spiraalit eivät ole sieltä tehtävien lyhimmästä päästä. Eniten mua kuitenkin pelotti se, miten Bella jaksaa ja miten sen kiinnostus säilyy koko juoksu osuuden ajan. En ottanut siitä kuitenkaan sen enempää stressiä. Menköön miten menee, me tultiin pitämään vaan hauskaa -asenteella me suunnattiin radalle.

Kisattiin Bellan kanssa numerolla seitsemän. Radan alku sujui hyvin ja Bella näytti varsin tyytyväiseltä kun se tajusi mihin me oltiin tultu. Juoksu osuus meni niin kuin arvelinkin. Aluksi se innostui ja loppua kohden vauhti vain hidastui ja hidastui. Bella oli viimeistään spiraalin kohdalla sitä mieltä, että juokseminen alkaa riittää. Vedettiin kuitenkin hienosti loppuun asti.

10 ja 11 kylttien eteentulot olisivat voineet olla paljon paljon parempia, Bella oli selvästi vielä hämillään pitkästä juoksu osuudesta. Me kun ei (kisoja lukuun ottamatta) olla treenattu mitään tehtäviä juosten. Kymppi kyltin eteentulosta tulikin sitten -1 pisteen virhe (vino perusasento). Suurin virhe (-10p) tuli 11 kyltiltä, aivan oman mokani takia. Annoin Bellalle todella epäselvän käskyn & käsimerkin, minkä takia Bella meinasi lähteä kiertämään mua väärään suuntaan. Mä en itse tietenkään tajunnut siinä tilanteessa, että se oli väärin suoritettu tehtävä, joten sen takia me ei sitä sitten uusittukaan.

Loppu pistesaldoksi jäi siis näin ollen 89 pistettä ja sijoitus 2/12! Tuomarin kommentti: Hienosti kannustettu koiraa, rauhallinen suoritus. Palkinnot olivat todella mieluisat. Ruusuke, tassukeksejä, HHC.n nappula näytepussi, puruluita ja narupallo.

Oon hirmu tyytyväinen meidän suoritukseen. Erityisesti siihen, että Bella oli radalla muutaman kerran yhtä innostunut, kuin se aina kotonakin treenatessa on. Iloinenhan se aina on, se pieni terävyys (mikä toisi sen edistävän ravinkin) tuntuu vain kisoissa aina uupuvan.

Mä vaan niin rakastan tuota koiraa. Rakastan sitä, miten se tekee kaiken niin rauhallisen varmasti. Joskus jopa uskomattoman täydellisesti. Vaikka se ei aina jaksa seurata reippaasti niin mun ei oo koskaan tarvinnut epäillä etteikö se osaisi. Rakastan kilpailla Bellan kanssa, koska mä tiedän että se tekee kaiken niin hyvin kuin se osaa ja niin hyvin kuin emäntä osaa sitä ohjeistaa. Yhdessä me ollaan kai ihan kelpo tiimi.

Tavallinen kuulumis-postaus on muuten tulossa heti, kun saan kaikki luonnoksissa makaavat tekstit yhdistettyä yhdeksi järkeväksi tekstiksi!