Sivut

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Mä tykkään susta niin että halkeen


Voi pieni hömelö Tii, oot ihan huippu! Eilinen oli varsin upea ja onnistunut päivä, me päästiin junnuilemaan yhdessä. Ainoa tavoite, jonka asetin mätsärille oli vain ja ainoastaan pitää hauskaa. Bella ylitti mun odotukseni ja se teki kehässä olosta entistäkin mukavempaa. Muistan vieläkin kuinka viime vuonna Vaasan mätsärissä voitimme ensimmäisen kerran. Muistan tuomarin sanat ja palautteen siitä, kuinka me ollaan ihan loistava pari ja kuinka meillä on mahtava yhteistyö. Niinhän meillä on. Muistan kuitenkin myös ne sanat, kun tuomari ehdotti, että mun kannattaisi kokeilla kisata joskus jollain hieman pirteämmällä, reippaammalla ja enrgisemmällä koiralla. Pyh, sanon minä. Bella oli eilen kaikkea tuota ja vielä enemmän. Voi kun se sama tuomari olisi nyt nähnyt Bellan esiintyvän.


Pieni möhköfantti näytti osaavansa ravata, ravata niin hienosti edellä ja niin lujaa, että mä sain välillä oikein pysytellä sen perässä. Se oli upea, ryhmä osuudet olivat upeita. Niillä osuuksilla kun kaikki handlerit koirineen kulkivat kehää ympäri, se näytti osaavansa, se teki musta ylpeän ja ennen kaikkea se oli vain oma itsensä, Bella. Kai mun on pakko myöntää, etten voinut olla ajattelematta kehää kiertäessäni sitä, miten tähän pisteeseen ollaan tultu, ja miten varsin pätevä rallytoikoilija mulla on käsissäni. Ihan uskomattoman pätevä kun se sille päälle sattuu. Yksilöliikkeet pistettiin laukaksi, mutta se ei haitannut, ei yhtään. Seisominenkaan ei oikein luonnistunut, eikä koira nauttinut olostaan pöydällä, mutta mitä väliä. Se ravasi nätisti. Me taidettiin olla kehässä vain yhtä hymyä ja millään muulla ei ollut merkitystä. Mätsärille asetettu tavoite täyttyi.

Tämä mätsäri ja mun valtavan pätevä rallytokoilija kasvatti entisestään kisakuumetta. Haluan suorittaa radan onnistuneesti läpi, haluan nauttia joka ikisellä pienellä solullani ja haluan, että Bella nauttii seuraamisesta aivan yhtä paljon, kuin se nautti eilen.

Bellan seuraaminen sai mut vakuuttuneeksi siitä, että rallytoko voisi olla yhtä hieno laji kuin agility, harmikseni en vain edelleenkään pysty rinnastamaan sitä agilityyn, jotenkin se on vain vienyt mennessään. Bella osoitti eilen kuitenkin sen, että rallytoko todellakin voisi olla meille samanlaista kuin agility (oli ennen), mun vain on osattava päästää siitä irti. Lopetettava haaveilu ja ryhdyttävä oikeasti töihin. Helpommin sanottu kuin tehty, uskoisin. Pakko kai se on kuitenkin pian myöntää, että rallytoko todella taitaa olla se meidän tämän hetkinen laji.

Bella pyörähti myös lapsi ja koirakehässä, sen suuremmitta tuloksitta. Oikeastaan tuntuu typerältä kirjoittaa "suuremmitta tuloksitta", koska päivähän oli oikeastaan kokonaan yhtä hienoa tulosta. Mulla on voittaja fiilis.

Hassua ajatella, että meidän talossa on ollut pian neljä vuotta kolme koiraa, enkä edelleenkään pysty lähtemään hyvällä omallatunnolla yhden koiran kanssa liikkeelle. Pepin kotiin jättäminen vielä luonnistuu, eihän se edes haluaisi mun mukaani, mutta voi Neenee, joka tahdot kaikkialle minne emokin. Bella nauttii meidän yhteisistä reissuista ja hetkistä kun se saa olla se ainoa koira. Ja voin vannoa, että Nekku nauttii enemmän olostaan kotona, kuin olostaan stressaantuneena tilassa, joka on ahdettu täyteen erilaisia koiria ja ihmisiä. Olisi väriin Nekkua kohtaan raahata se paikkaan, joka saa sen korvat katoamaan ja pään sumenemaan. Tuntuu kuitenkin väärältä jättää se kotiin, se kuitenkin nauttii automatkoista ja Bellan seurasta. Päätimpä mä sitten miten tahansa, aina se tuntuu väärältä valinnalta. Loppu peleissä mä taidan kuitenkin olla se joka siitä päätöksestä kärsii, kotona odotti nimittäin varsin tyytyväinen ja onnellinen pikku kettu.


Näin tyytyväisen näköinen kaveri meitä odotteli kotona. Lempilelunsa kimpussa totta kai. Kindermunasta on tainnut muodostua pikkuiselle vähintäänkin jokin pakkomielle, sen verran sinnikkäästi se mut yksi yö herätti, vain koska se halusi juuri silloin leikkiä munalla. Hauskinta tässä on se, että vaikka olisin nostanut ne illalla lelukoriin se löytää ne kuitenkin. Yleensä se hoitaa korin aukaisemisenkin ihan itse.

6 kommenttia:

  1. Sulla on kyllä nättejä kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hurjasti!:).. kuin myös sun blogissa vilahtelee oikein hienoja otoksia!:)

      Poista
  2. Voi suloisuus tuon Kindermunan kanssa! Pitääpä joskus koittaa meidänkin rubyneidillä tuota, ei ole ennen tullut edes mieleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, eikä muuten ole kallis lelu! ja varsin kätevä kun saa hoidettua ruokailun, leikkimisen ja aktivoinnin (vaikka eipä tuolla noiden aukaisussa enää kauaa kuono tuhise) samalla kerralla :D

      Poista
  3. Missähän pystyis tutustumaan noihin rallytokon liikkeisiin kunnolla? Menee vähän ohi kun yrittää tuola yhdistyksen sivuilla niitä kylttien selityksiä lueskella. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jokin rallytoko kurssi olis varmaan kätevin. Mulla siihen ei koskaan ole ollut mahdollisuutta kun täällä päin rallytoko ei ole mikään kovin yleinen harrastus. Seinäjoella on aina silloin tällöin pyörinyt kursseja, mutta sinnekkään ei matkan/kyydin puuttuessa olla päästy. Eli me ollaan ihan itse oppineita. Ne liiton selitykset ovat kyllä hieman sekavia varsinkin jos ei rallytokosta ole minkäänlaista kokemusta. Itse aikoinani kalastelin tietoja harrastajilta ja foorumeilta (kyselin liikkeiden suoritus tavoista jne) Kannattaa myös katsella youtubesta videoita, niistä saa yleensä myös hyvän käsityksen miten liike tulisi suorittaa. :)

      Poista