Mä tajuta sain, että nyt tai ei koskaan tän hetken mä tahdon tallentaa

1. Litimärkä sesse, väsyneenä lenkin jäljiltä. 2 & 3. Pikkuinen uuden raatolelunsa kanssa nokosilla. 4. Suloinen nokkamasiini, sekin väsyneenä ja märkänä lenkin jälkeen.

Ota mut syliin, pitele, mut älä omista

Christmas 2013

"Ei kiirehdittäis ollenkaan ja oltais rauhassa vaan"

"Kaupunki hiljenee, taas joulu täällä on"

Näin väsyneitä, onnellisia ja tyytyväisiä pikkutonttuja meiltä löytyy. Massut täynnä possunkorvista.

Ole kaikkein paras pieni Nekku

Nekusta ei tullut näyttelytähteä eikä agilitykoiraa, mutta siitä tuli jotakin paljon parempaa. Maailman pienin ja suloisin vesikirpun metsästäjä, sohvan lämmittäjä ja rapsutuksia rakastava täydellinen (neljävuotias) seurakoira!

Ensimmäinen kuva on ollut blogissa esillä aivan liian monta kertaa, mutta en vain voi sille mitään, että rakastan tuota kuvaa ja tuota pikkukoiraa siinä kuvassa. Rakastan kuvan kesäisiä värejä ja sitä, miten se pitää sisällään Nekun koko suuren olemuksen. Pieni peloton veskirpun metsästäjä, joka totta vie osaa ja pystyy keskittymään niin halutessaan.

Halusin valita Nekun synttäripostaukseen sellaiset kuvat, mitkä kertovat Nekusta jotakin, mutta ovat samalla myös mun suosikkikuvia -ei teknisesti, vaan sisällöllisesti. Yllä olevat kuvat ovat kaikkea sitä, mitä Nekku oikeastikin on. Prinsessakoira, joka rakastaa kalastelua ja vedessä läträämistä ja joka on vieläkin hieman pentumaisen ilkikurinen. Pentukuva on ehdottomasti kaikista pentukuvista se paras ja onnistunein otos.

Paljon onnea neljävuotias Nekku!

Pikkukoiria

Pikkutassuja, -häntiä, -korvia ja -koiria vuosilta 2007, 2008 ja 2009.