Sivut

lauantai 18. toukokuuta 2013

Voittajia ovat ne jotka osaavat myös hävitä

" 2x ruusuke, pokaali, kuppi, herkkuja, lelu, panta & näyttelyhihna"

Mun mielestä suorituksesta pitää osata nauttia ja siitä pitää osata ottaa kaikki ilo irti. Mä olen luonteeltani todella kilpailuhenkinen, Bellan kanssa kisatessa olen kuitenkin oppinut olemaan hyvä häviäjä. Mulle on tärkeintä hauskanpito, se että yhteityö toimii ja se että koira tietää mitä mä tahdon siltä (ja mä en vaadi koiralta liikaa). Mua ei haittaa vaikkei se esiintyisi ryhdikkäästi tai seisoa tapittaisi koko ajan. Enemmän mua harmittaisi se, että meillä ei olisi hauskaa. Voittajia ovat ne, jotka osaavat myös hävitä. Häviäjä on voittaja silloin kun on yrittänyt parhaansa ja onnistunut tavoitteissaan. Ehkä tässä yhteydessä ei edes pitäisi puhua 'häviäjistä' vain voittajista. Vaikka et olisi saanut sitä punaista ruusuketta tai sitä kultamitalia ei se tarkoita ettetkö ole voittanut. Olet voittanut tavoitteet tai olet oppinut olemaan jännittämättä. Se että osaa hävitä voittajana on taito sekin. Onhan se kiva saada kovalle työlle vastinetta niillä sijoittumisilla, mutta mitä olisi sijoitus ilman ikimuistoisia kokemuksia ja iloisia suorituksia? Niin se ei olisi mitään, ainakaan minulle
.
Bella pääsi pitkästä aikaa kehäilemään kun suuntasimme iltapäivästä kohti seinäjokea. Tajusin vasta autossa miten lämmin pihalla oikeasti olikaan. Kaduin koko 45 minuuttisen matkan päätöstä lähteä mätsäriin tälläisellä helteellä, kun kotona olisi ollut paljon viileämpää. Voin sanoa että mätsäri fiilis oli viimeistään siinä vaiheessa tipotiessään kun tajusin kehien pohjan olevan asfalttia, jota Bellan tassut ei vain kestä. Mutta kun kerran seinäjoella asti lähdettiin, niin pakkohan se oli sitten ilmoittaa Annukka & Bella lapsi ja koira kisaan. Itse tyydyin 'kanaemoilemaan' ja panikoimaan sivusta.

Aurinko meni onneksi pilveen ja sain auton avaimet haltuuni, joten Bella pääsi odotteluajalla viileään. Siitä huolimatta se oli kehässä läkähtyä ja aikamoinen ilmestys muutenkin. Tuomari oli omasta mielestäni oikein mukava, teetti jokaisella lapsella pari liikettä ja kyseli niitä näitä. Annukan ja Bellan yhteistyö oli ihan moitteetonta, vaikka ravista ei ollut tietoakaan kuuman sään ja kovan pohjan takia, hauskaa niillä silti taisi olla. Bella on todella, todella vaikea saada esiintymään edukseen ja väsähtäessään se rupeaa tarjoamaan istumista. Annukka sai sen kuitenkin olosuhteisiin nähden esiintymään todella hyvin. Esiintymistäkin tärkeämpänä pidin kuitenkin sitä, että yhteistyö pelasi Annukan ja Bellan välillä. Niinhän siinä sitten kävi että tuomarikin ihastui parivaljakon yhteistyöhön, eikä se tuntunut juuri välittävän ryhdittömästä suorituksesta vaan sijoitti ne yllätyksekseni toiselle sijalle! Sijoitus oli todellakin ansaittu hyvällä yhteistyöllä. Allekirjoittanut on enemmän kuin ylpeä sekä koirasta että handlerista!

Bella oli illalla niin väsynyt, että me lähdettiin sitten Nekun kanssa kaksistaan pyöräilemään! Oli muuten Nekun ensimmäinen kerta pyörän vieressä, pystyssä pysyttiin mikä oli tietysti pääasia;) Nekku ei välittänyt pyörästä juuri yhtään.


Mätsärikausi avattiin virallisesti viime viikon keskiviikkona kauhavalla. Kehään pääsi kuitenkin oikean koiran sijasta lelukoira Akselin handlaamana. Akseli esitti lelukoiran ihan huippu hienosti ja taisi samalla innostua mätsäreistä, kun kyseli jo samana iltana koska seuraavat kilpailut on. Mulla oli kuitenkin Bella ja Nekku matkassa, vaikkei kumpikaan kehään asti päässyt. Bellan kanssa treenailtiin rally juttuja ja se veti ihan super hienosti häiriöstä huolimatta, seuraaminenkin oli tosi pirteää. Nekku oli sen sijaan taas niin Nekkumainen itsensä. Korvista ei ollut tietoakaan ja jokaisen auton perään kiskottiin ihan hulluna.


Peppi ei kilpailuista välitä, mutta se osallistuisi  varmasti enemmän kuin mielellään jalkapallo kisoihin ja taklaisi vastustajat pultusta retuuttamalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti