Kontakti koira

Viime agility postauksessa tuskastelin  Pepin kontaktiesteiden epävarmuutta. Edellisistä treeneistä oli kyllä selvästi jäänyt jotain koiran päähän, kun  treeneissä ei tarvinnut Peppiä kuin kerran pannasta auttaa vähän aalle ja loppu luisti itsestään. Toisella kerralla mentiin jo ihan ilman minkäänlaisia apuja. Hiljaa hyvä tulee!

Rata näytti kokonaisuudessaan kutakuinkin tältä:

Se sisälsi tosi paljon erillaisia ohjauksia, joten mentiin sitten rata pätkissä ei joutunut ohjaajankaan muisti niin koville;)
 Ensimmäinen pätkä tehtiin 4.esteelle asti, eli aalle. Peppi pääsi meidän lieroista ensin radalle. Ykkös putken se kielsi muutamaan otteeseen ja pyörsi sieltä takaisin, johtuen siitä että putken sisällä oli vettä, mikä iljetti neitiä kovasti. Putken jälkeen Peppi alkoi vasta kunnolla heräilemään ja pinkoi minkä jaloistaan pääsi. 3. esteellä tarkoituksena oli, että koira irtoaisi aalle niin, ettei ohjaajan tarvitse kiertää esteen taakse vaan voisi jatkaa juoksua suoraa. Emmi ja Peppi teki sen kuitenkin hieman erillailla, sillä Peppi ei olisi aalle irronnut. Bellakin moitti putken märkyyttä ja se jopa tuli kerran pois sieltä, väärästä päästä tietty. Ei yhtään Bellan tapaista mut ihan ymmärrettävää, kukapa nyt märkään putkeen haluaisi juosta! ei ainakaan meidän neidit. Kolmos esteen aalle lähettäminen onnistui ihmeen hyvin, vaikka Bella ei siis aata mennyt, mutta lähetin sen sinne päin.

Toinen pätkä loppui sitten seiska aidalle, siinä ei ollut mitään sen ihmeellisempää/vaikeaa ja molemmat lierot suoriutuivat hyvin.

Kolmas pätkä loppui 12 putkeen. Siinäkään pätkässä ei mitään sen ihmeempiä ollut, leikattiin putken edestä niin että kymppi aita oli sitten helpompi kierrättää. Nelos pätkässä olevat kolme peräkkäistä aitaa mentiin sitten takaakierroilla. Me tehtiin molemmat Emmin kanssa vähän pitemmän kautta, kun oli hyvin aikaa juosta ja ohjattiin aidat kauimmaiselta puolelta, oli kyllä huomattavasti parempi ratkaisua, kuin se mitä ensin koitettiin.

Lopuksi Emmi kävi ottamas Pepin kans vielä vähä loivempaa aata, mikä meni ihan super hienosti. Eiköhän ne kontaktit tästä pikku hiljaa ala muistumaan mieleen. Bellan kans otin sillä välin sivumpana vähän seuruuta ja se seuras taas niin innoissaan. Ainut miinus etten meinannut saada sitä millään ravaamaan, se joko peitsas tai laukkas. Yleensä lenkillä ravin korjaukseen riittää pysähdys ja liikkelle lähtö rivakammin, tai sitten hento hipaisu kylkeen. No samapa tuo, pääasia että se seuraa mun vieressä eikä jää sinne perään monen metrin päähän matelemaan. Käsittääkseni rallytokossakaan koiran ei tarvi ravata kunhan pysyy vierellä, ja hihna ei kiristy. Ei Bellasta mitään toko valiota leivota, seuruuta harjoitellaan juurikin rallya varten. Voi tosin olla että väsymiskin aiheutti sen ettei se jaksanut niin keskittyä siihen, että se pysyy ravissa.

Nekku hoiti taas hienosti turistikoiran virkaa, vaikka häntä meinaskin välissä ajautua koipien väliin ja anaalirauhasetkin tuli taas tyhjennettyä. No mikäs siinä, ainakaan niitä ei tarvi mennä tyhjennyttämään :`D

----

Bellalla näyttäis olevan taas jonkin moista valeraskautta, kun hakeutuu mun sängyn alle & häkkiin nukkumaan, sen maha on oudon turvoneen näköinen ja tais se sitä kerran aristaakkin. Tänään sit se kanteli jotain pehmo möllikkää suussa. Noh toivottavasti menis pian ohi.